3.3.2010

Talvihoitoa

Suomessa on totuttu siihen, että kaikki yleiset tiet pidetään auki kelissä kuin kelissä. Uutinen siitä, että tie on jouduttu sulkemaan talvisten olosuhteiden takia, on harvinainen poikkeus.

Naapurissamme Norjassa tilanne on toisenlainen.

Tunturiylängöille nousevien teiden talvikunnossapito on vaikeaa ja kallista. Lunta voi talven mittaan tulla metrikaupalla ja tuuliolosuhteet ovat haastavat. Pisimmillä ylänköosuuksilla on mittaa satakunta kilometriä.



Talviliikennettä E39-tiellä eteläisimmässä Norjassa

Norjassa ratkaisumalleja on useita.

Kustannuksiltaan halvasta päästä on sulkea tie talveksi kokonaan. Talvisuljettuja päätieosuuksiakin on tusinan verran ja alemmalla tieverkolla enemmän.

Toinen vaihtoehto on sulkea tie yöksi. Tällöin tien hoitokustannukset putoavat, kun sitä ei jyystetä auki vuorokaudet läpeensä.

Perusratkaisu on pitää tie auki. Tämä vaatii paikoitellen varsin massiivista kalustoa eikä lopputulos ole aina taattu. Tie saatetaan yrityksistä huolimatta joutua sulkemaan aurauksen ajaksi. Toinen vaihtoehto on kolonna-ajo: Tielle päästetään autoja vain lumiauran vetämänä kolonnana. Kolonnaa seuraa toinen työajoneuvo varmistamassa, että kukaan kolonnasta ei jää matkasta.



Kolonna voi ajaa non-stopina tai aikataulun mukaisesti. Odotusaika voi olla tuntejakin. Kolonna-ajoon voidaan joutua turvautumaan myös, jos ajorataa on kyetty pitämään auki vain yhden kaistan leveydeltä. Sellainenkin vaihtoehto on, että raskas liikenne vedetään tunturin yli kolonnana, mutta henkilöautot saavat mennä omia aikojaan. Tällöin yleensä henkilöautoihin pitää laittaa lumiketjut alle.

Investointina kalleinta lumen välttämistä on tunnelin rakentaminen. Esimerkiksi Norjan kahden suurimman kaupungin Oslon ja Bergenin välille valmistui ensimmäinen kunnollinen lautaton tieyhteys vasta vuonna 2000, kun 24,5 kilometrin mittainen tunneli valmistui. Tunneli on osa 53 km:n mittaista tieosuutta, joka kulkee tunneleissa 40 kilometrin matkan.

Ei kommentteja: