28.9.2010

Turvetta solmuun

Eilen tapahtui jotain sellaista, jota aivan joka päivä ei tapahdukaan: Olemassa olevalla moottoritieosuudella otettiin käyttöön uusi liittymä.

Ykköstiellä Espoossa Kehä I:ä itäpuolella avattiin uusi Vermonsolmun liittymä. Liittymä on "puolikas", jossa on rampit itään, Helsingin suuntaan. Sen on tarkoitus vähentää Perkkaalle ja Säteriin kulkevan liikenteen ajautumista Kehä I:lle.

Tarvontie oli Suomen ensimmäinen moottoritie ja se avattiin 48 vuotta sitten vuonna 1962. Helsingin Munkkiniemen ja Espoon Gumbölen välinen tie kulki maaseutumaisten alueiden halki. Se on oikeastaan koko pääkaupunkiseudun kasvun symboli: Perusratkaisu on muuttumaton, mutta osapuilleen kaikki yksityiskohdat ovat muuttuneet.



Tarvontie 1970-luvulla

Alun perin tiellä oli kolme liittymää: Leppävaaran, Kauniaisten ja Bembölen. Leppävaarassa tien yli kulki Tapiolan ja Leppävaaran välinen Hagalundintie ja liittymässä oli lisäksi haara Friisinmäkeen. Kauniaisten liittymään tuli haara Mankkaalta, mutta risteys oli Helsingin suuntaan laskeutuvalla rampilla. Bembölessä tien ylitti historiallinen Kuninkaantie ja myöhemmin Kehä III.

Leppävaaran liittymästä tehdään jo neljättä versiota; viimeinkin täydellistä systeemiliittymää.

Kauniaisten liittymää kutsutaan nykyisin Nihtisillaksi. 1980-luvulle tultaessa liittymän eteläpuolella sijainneen kallion läpi louhittiin nykyisin Mankkaalle kulkevan kadun linja. Vanhaa linjaa on jäljellä pieni pätkä Sinimäentienä. Nihtisilta rakennettiin uudelleen osana Kehä II:n rakentamista.

Bembölen liittymä, jota nykyisin Ikean liittymäksi kutsutaan taas silvottiin Kehä III:n uuden linjauksen rakentamisen yhteydessä. Nykyään siinä on rampit vain Helsingin suuntaan.

1980-1990-lukujen taitteessa Espoon keskuksen liikenneyhteyksien parantamiseksi rakennettiin Tuomarilaan liittymä. Käytännössä rakennettiin Ullanmäentieltä rampit Helsingin suuntaan. Liittymä on hieman ongelmallinen, koska suosituksesta poiketen moottoritielle liitytään ylämäkeen ja kaikki ajoneuvot eivät kykene saavuttamaan riittävää nopeutta.

Kehä III jäi turhan tiheään asutulle seudulle Muuralan ja Espoon keskuksen väliin. Se päätettiin siirtää kulkemaan Muuralan luoteispuolelta. Tällöin syntyi uusi eritasoliittymä suunnilleen siihen kohtaan, johon alkuperäinen Tarvontie päättyi. Tähänkin piti ensin rakentaa huono liittymä ja se myöhemmin sitten käytännössä rakennettiin uudelleen.

Kehä II:lle tuli Nihtisillan länsipuolelle lähes täydellinen systeemiliittymä. Ramppi pohjoisesta Helsinkiin jäi tekemättä, koska kehä piti aika pian täydentää. Taitaa jäädä täydentämättä.

Nyt avattu Vermonsolmu on siis jo neljäs uusi liittymä Tarvontiellä. Mutta ei se tähän jää. Kehä I:n ja Nihtisillan välille on suunniteltu liittymää, joka varsin laajasti kantaa työnimeä Puolenkilon liittymä; onhan se lähellä Nihtisiltaa, jota myös Kilon liittymäksi kutsutaan.

Turha pelko pois. Ei sen viralliseksi nimeksi tule Puolenkilon liittymä. Byrokraatit ovat aikoja sitten antaneet sille virallinen ja paperinmakuisen nimen: Turvesolmu.

6 kommenttia:

Markku kirjoitti...

Uuden Vermon liittymän numero on 46. Turunväylän ja Kehä I:n liittymä on 45. Mihinköhän numerointi perustuu? Ykköstien liittymien numerointi alkaa Turusta, mutta numerointi seuraa E18-tietä eli kääntyy Espoossa Kehä kolmoselle. (Turunväylän ja Kehä III:n liittymä on 29. Numerointi jatkuu Kehä kolmosella itään päin.)

Matti Grönroos kirjoitti...

Alun pitäenkin numerointi E18-tietä pitkin oli ratkaisuna verraten kummallinen, koska se jättää yhtenäisen numeroinnin ulkopuolelle Turunväylän liittymien lisäksi Jakomäen liittymän seiskatiellä. Numeroinnin siirtyminen tieltä toiselle ei kansainvälisesti katsoen ole kovin tavanomainen ratkaisu.

Ykköstiellä varmaankin aloitetaan numerointi 29:n jälkeen numerosta 40:

40 - Bemböle
41 - Tuomarila
42 - Kehä II
43 - Nihtisilta
(44 - Puolikilo)
45 - Kehä I
46 - Vermo

Jesse kirjoitti...

Tästä tulikin mieleeni kun olen kolmostietä ajellessani ihmetellyt puuttuvia liittymänumeroita.

12, 18 ja 44 puuttuu välistä. Lisäksi muistaakseni noita muutamia ei ole merkattu tauluihin ja esim. hämeenlinnan 24 ja 25 tuntuu hassulta, miksei ne voi olla samalla numerolla, kun periaatteessa ovat samaa rombista liittymää, joskin kaukana toisistaan.

Tuo 44 ihmetyttää, kun 43 ja 45 on kuitenkin aika lähellä toisiaan. Näiden välissä menee muuten kevyenliikenteen silta, mutta tuskin ihan heti ollaan rakentamassa autoille liittymää, kun välissä ei juurikaan metsää kummempaa ole.


samoin liittymien 17 ja 19 väli on alle 8km ja vieressä kulkee paikallistie.

myös liittymien 11 ja 13 välillä kulkee paikallistie, mutta ylitse menee kaksikin tietä, joilta mahdollisesti tullaan tekemään rampit kolmostielle.

liittymien 21 ja 22 väli on tuntunut ajaessa pitkältä ja olen ihmetellyt ettei sinne ole jätetty numeroa varalle, mutta eipä se näköjään eroa juurikaan tuosta 11 ja 13 välistä.

Matti Grönroos kirjoitti...

Kolmostien puuttuvien numeroiden paikat ovat täysin loogiset ja selittyvät maakuntakaavakarttoja tutkimalla. Numero 12 on varattu Klaukkalan pohjoispuolelta viedylle tien 132 uudelle linjaukselle. Liittymälle 18 on varaus Herajoen teollisuusalueen kohdalla teollisuusalueen liikennettä varten. Liittymä 44 taas on varaus kaavailtua Puskiainen-Pirkkala-tietä varten.

Jesse kirjoitti...

Osaatkos tuosta hämeenlinnasta mitään sanoa?

Eikös sen olisi voinut toteuttaa esim. 24a ja 24b-tyylillä, kuten liittymä 9 (kehä 3)?

Mielestäni tuntuu hassulta että tuohon on "hukattu" kaksi numeroa, kun ovat periaatteessa kaikki samaa hämeenlinnan liittymää.

Autolla ajaessakin näkee pohjoiseen mentäessä ainoastaan merkin 24 ja seuraava merkki on 26. Etelään tultaessa näkee vain liittymän 25 ja se kuvitteellinen liittymä 24 on moottoritielle liittyvä liittymä, eli ei viitoitettu. Seuraava viitoitettu on 23.

Matti Grönroos kirjoitti...

On aika makuasia, nähdäänkö Hämeenlinnan viritys yhtenä vai kahtena liittymänä. Etenkin jatkossa, kun kaupungin keskusta levittäytyy moottoritien päälle, liittymänpuoliskot eivät ole niin elimellisesti yhtä kokonaisuutta kuin nyt. Siksi nykyinen numerointi puolustaa paikkansa. Numeroita on tarjolla riittämiin, eli niiden tuhlaamista ei erityisemmin tarvitse pelätä.

Ei taida maassa olla kovinkaan monta moottoritienpätkää, jossa ei olisi ainoatakaan suuntaisliittymää. Siksi numeron "yli hyppääminen" ei ole harvinaista, eikä varmaankaan aiheuta rytmihäiriöitä kenellekään.

Merkintätapa 9a/9b (ja 3a/3b) kolmostiellä liittyy liittymän siihen tekniseen rakenteeseen, että suoraan päätiestä erkanee kaksi ramppia sen sijaan, että haarautuminen hyvän suunnittelutavan mukaisesti tapahtuisi kokoojarampin kautta. Sen sijaan Kehä III:lla vanhan kolmos- ja nelostien liittymien numerointi 39b:ksi ja 50b:ksi jää motiiviltaan hämärän peittoon.