13.12.2013

Pilalla?

Vesivehmaan ja Kalkkisten välinen tie, nykyiseltä numeroltaan 3132, on ollut viime vuosiin asti yksi Suomen mutkaisimmista maanteistä. Tie on rakennettu joskus 1800-luvulla. Nyt tämän kunnianarvoisan ja perinteisen sorarännin oikaisu ja päällystäminen on saatu valmiiksi, eli se on pilattu peruuttamattomasti.

Tiestä kerrotaan takavuosina erilaisia hurjia tarinoita. Muun muassa linja-autojen on sanottu talvella jääneen jumiin tien jyrkkien laaksojen pohjalle: Ei ole päästy eteen eikä taakse.

Uusi aika alkoi vuonna 2000, kun Kalkkisiin valmistui Kymijoen ylittävä silta. Nyt valmistunut tien remontti oli oikeastaan valmistautumista tulevaisuuteen: Vääksyn ja Sysmän välisellä tiellä 314 Pulkkilanharjun pohjoispäässä sijaitseva Käkisalmen silta on pakko remontoida. Uutta siltaa on seudulla vaadittu, mutta sitä ei tule. Sen sijaan 1930-luvun komeaa kaarisiltaa levennetään metrin verran ja muutenkin peruskorjataan. Korjauksen aikana silta on yksisuuntainen ja pohjoisesta Sysmän suunnasta saapuva liikenne ohjataan Kalkkisten kautta.



Niinhän tässä käy, että muutaman kuukauden ajan kestävän remontin aikana syntyy maan suurin liikenteenjakaja, jossa vieläpä noudatetaan vasemmanpuoleista liikennettä. Haaroilla on pituutta yli 30 kilometriä.



Vanhan maantien normaaliajan liikennemäärä on luokkaa 200 autoa vuorokaudessa, ja se ei riitä päällystämiseen. Käkisalmen siltaremontin takia tiestä siis tulee parempi kuin oikeastaan olisi aihetta.

2 kommenttia:

Erkki Korpela kirjoitti...

Hih, kyllähän myös mäkisyydellä ja mutkaisuudellakin on oma itseisarvonsa, jonka kadotessa on moni tieosuus menettänyt jotakin. Verrattuna omiin varhaisiin muistoihini esim. tiet 72 (Pieksämäki-Suonenjoki) ja 659 (Ahvenisesta pohjoiseen) ovat menneet "pilalle"! Tässäpä olisikin juttuvinkki: missä Suomen tieverkolla pääsee vielä kokemaan oikein vanhan hyvän ajan meininkiä - soraa, mäkiä, mutkia, kapeita painorajoitettuja siltoja ynnä muuta?

Matias Alanne kirjoitti...

Yksi pisimmistä ja mutkaisimmista teistä on Keuruun-Liesjärven-Myllymäen etappi, maantie 621, jota pitkin ajoin sateisena kesänä 1998. Jumankekka, mikä kuraränni! Se kulki vinksin vanksin, heikun keikun. Auto oli kuorrutettu paksulla mudalla, mutta onneksi pääsin asvaltoidulle valtatie 23:lle. Sateet huuhtelivat kuran pois. Olisi kannattanut ajaa Multian kautta, vaikka se veisi pitemmän matkan.