7.9.2017

Versaali

Palstan aktiivinen kommentaattori Antti pohtii edellistä, Kehä III:n viitoitusta käsittelevää artikkelia muun muassa seuraavin sanoin:

Aloin miettiä, miten noiden opasteiden tulisi olla. Olisiko järkevä malli niin, että kuvat 1, 3 ja 4 ovat oikein, mutta kuvassa 2 Kehä III -viitan pitäisi ulottua kolmen vasemmanpuoleisen kaistan yli ja lentoasema-viitta olisi sitten ko. viitan päällä samaan tapaan kuin Virkamies-viitta on kuvassa 1?

Perusongelma suomalaisessa viitoituksessa on 1960-luvun alkupuolella tehty päätös korvata silloiset suunnistustaulut ja päreviitat isommilla, joissa käytetään kirjasintyyppinä versaalia.


Lappeenranta

Tuolloin tuskin osattiin arvata, että liikenteen määrän kasvaessa risteykset monimutkaistuvat ja viitotuskohteita tarvitaan suunnistustauluissa enemmän. Etenkin kaksikielisillä alueilla taulujen koko kasvaa lähes naurettavan suureksi. Tuulikuormaa tulee ja portaalit täytyy suunnitella vahvoiksi.

Koko-ongelmaa hanskataan siten, että kaistojen yläpuolista viitoitusta madalletaan sijoittamalla viitoituskohteita vähän satunnaisesti eri kaistojen päälle. Kaista ei siis useinkaan johda sinne, minne se on kauempana risteyksestä viitoitettu. Niinpä yläpuolista viitoitusta pitää usein lukea seuraavasti:

Haluamaasi kohteeseen pääsee joltakin näistä kaistoista, mutta miltä niistä, sen saat tietää vasta myöhemmin.

Muun muassa Saksassa ja Hollannissa asiat on ratkaistu toisin. Viitoitus on tehty gemenalla ja kun pääsääntöisesti kieliä on yksi, kilpien tekstiosuuteen tarvitaan oleellisesti vähemmän läkkipeltiä kuin Suomessa. Niinpä sitten kilpiin mahtuu muuta informaatiota enemmän. Varsin usein noissa maissa käytetään sellaisia suunnistustauluja ja opasteita, joissa on samalla kaistaopastus. Lisäksi, toisin kuin Suomessa, kaistaopastukseen voi luottaa.


Hampuri

Hampurilaisessa viitassa näkyy selvästi, että vasenta kaistaa pääsee eteen ja vasemmalle, seuraavaa eteeen ja oikealle ja kahta oikeanpuoleista. Jos on aikomus jatkaa Flensburgin suuntaan, toiseksi oikea kaista on oikea valinta.



Berliini

Berliinin viitta on varsin tyypillinen monikaistaisen kadun ja tien viitta. Mitten suuntaan pääsee kolmea oikeanpuoleista kaistaa. Vasen vie Treptowin suuntaan ja Prenzlauer Bergiin pääsee kääntymään oikeanpuolimmaiselta kaistalta.


Rotterdam

Hollantilainen viitoitus toimii hyvin myös ahtailla kaupunkien reunojen moottoriteillä. Fontti on matala ja siksi kilpien korkeus pysyy maltillisena. Tässä ei jää pientäkään epäselvyyttä siitä, että Rotterdamin kehää A15 pääsee Europoortin ja muiden suuntaan kahta kaistaa ja seuraavaan liittymään 19 tielle s202 pääsee, kun asettuu jommalle kummalle kahdesta oikeanpuoleisesta kaistasta.

Mutta mitenkä ratkaisisimme Kehä III:n pulman. Kolmas kaista on vain runsaan kahden liittymävälin mittainen, eli sitä ei kannata mainostaa Kehä III:n kaistana turhien kaistanvaihtojen välttämiseksi. Miksi emme esittäisi asioita niin kuin ne ovat, eli että oikea reunakaista ohjaa pois kehältä liittymässä 44. Liittymät 42 ja 43 ovat lähellä toisiaan ja siksi lentoaseman liittymästä 43 voitaisiin antaa ennakkovaroitus jo tässä.



Lähestyttäessä liittymää 43 voitaisiin kilpeen mahduttaa enemmänkin nimiä.



Luonnos uudeksi tieliikennelaiksi julkistettiin keväällä ja sitä kohtaan eri sidosryhmät esittivät arvostelua. Luonnoksessa oli jossain määrin hämmästyttävää, että se ei ehdottanut versaalityypistä luopumista, vaikka ratkaisusta olisi yhtä sun toista etua.

6 kommenttia:

Oula Lintula kirjoitti...

Kohtuuttomasti tilaa vievät myös sellaiset ilmaisut kuin "Kehä Ring III länteen västerut" kun saman asian ajaisi "E18L/V". Varsinkin kun se E18 on siinä mukana joka tapauksessa. Jos sanallinen opaste halutaan, informatiivisempi olisi Turku: se kertoisi useimmille ilmansuunnnan joka tapauksessa, sekä lisäksi viestisi mukavasti, että tämä on se seudun tärkein valtakunnallista poikittaista liikennettä välittävä väylä.

Oman keskustelunsa aihe on sekin, että yleispohjoismaiseen tapaan kansalliset numerot voisi kokonaan poistaa niiltä teiltä, joilla on E-numero. Itse asiassa ne Suomessa käytössä olevat E-numerot (4, 8, 12, 18, 63, 75) voisi poistaa kansallisten numerojen numeroavaruudesta ylipäänsä.

Antti kirjoitti...

Edelliseen kommenttiin: Esitykseen uudesta tieliikennelaista sisältyy uusi liikennemerkki "kehätien numero". Voisi siis toivoa, että Suomessa täysin poikkeuksellinen tapa käyttää kehäteiden nimeä viitoituskohteena loppuisi, ja sen tilalle tulisivat esim. juuri Turku ja Kotka.

Sen sijaan vierastan ajatusta poistaa kansalliset numerot E-teiltä, koska kansalliset numerot ovat Suomessa vakiintuneet yleisesti käyttöön: yleisesti puhutaan esim. kolmos- ja nelosteistä, harvemmin E12:sta tai E75:stä.

Alkuperäiseen blogikirjoitukseen: Minäkin jään kaipaamaan rohkeampia uudistuksia viitoitukseen varsinkin, kun tienpitäjä itsekin on todennut nykyjärjestelmän ongelmat jo hyvän aikaa sitten. Gemenan käytön puolesta puhuu vielä yksi tärkeä seikka: sen luettavuus on parempi kuin versaalin, niin yllättävältä kuin se aluksi saattaa kuulostaakin. Kustannusten ei pitäisi muodostua ongelmaksi, jos viittojen vaihdon siirtymäajasta vain tehdään tarpeeksi pitkä. Onkohan kukaan antanut asiasta lausuntoa lakiesitykseen?

Matti Grönroos kirjoitti...

Eurooppatieasia on mitali, jossa on vähintään kaksi puolta.

Suomen linja on yleiseurooppalainen ja se säilyttää kansallista numerointijärjestelmää koskevan päätösvallan kokonaisuudessaan Suomessa, mikä ei ole huono asia. Eritoten Norja ja Ruotsi ajautuivat melkoiseen numerointirumbaan eurooppatiejärjestelmän uudistuksen yhteydessä 1990-luvulla.

Toisaalta itse olen sitä mieltä, että koko eurooppatiejärjestelmä on aikansa elänyt ja se voitaisiin ajaa alas vaikka huomenna ilman, että kukaan huomaisi. Sitä ei koskaan ole kunnolla toteutettu ja toteutus poikkeaa huomattavan paljon jäsenvaltioiden kesken tehden järjestelmästä jokseenkin käyttökelvottoman. Järjestelmän melko täydellisestä konkurssista kertoo Kongsvingerin ja Borlängen välisen epäyhtenäisen kärrypolun numeroiminen E16-tieksi vain siksi, että ruotsalaisten ja norjalaisten mielestä E-numerointi on tavattoman seksikästä. Kyseessä on kuitenkin tarpeettoman byrokratian itsetarkoituksellinen ylläpito.

Mitä Kehä III:n numerointiin tulee, useissa risteyksissä jo näkyykin viitotuskohteena Kotka tai Turku. Sillä itse asiassa palataan ajassa taaksepäin aikaan ennen Kehä III -nimen lanseeraamista. Tuolloin tien viitoituskohteet olivat Turku ja Porvoo.

Oula Lintula kirjoitti...

Niin, yhtä hyvin se voisi olla E-numerointi, joka voitaisiin poistaa. Pointtini oli lähinnä se, että yhdelle tielle riittäisi vallan hyvin yksi numero, kun ne nyt yleensä kuitenkin ovat pitkiä matkoja samoja (tai ääritapauksissa kokonaan, kuten 3/E12 ja 4/E75).

Kovasti lisäksi vierastan ajatusta samannumeroisten teiden ylimääräisistä haaroista, kuten E16:lla kävi (Hønefoss-Oslo) ja Suomessakin E18:lla (Raisio-Turku).

Unknown kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Unknown kirjoitti...

Eipä tuo versaali sinänsä välttämättä vie paljoa enempää tilaa kuin gemenakaan. Riippuu tietysti fontista. Testataanpa:

HELSINKI
Helsinki
HELSINGFORS
Helsingfors
TUUSULA
Tuusula

Itse asiassa gemena vaatii enemmän tilaa pystysuunnassa, sillä jotkut kirjaimet (g, j, p, q, y) ulottuvat perusviivan alle, mitä versaali ei koskaan tee. Tosin saattaa olla, että tekstin kokoa voitaisiin pienentää gemenan paremman luettavuuden ansiosta, johon Anttikin viittaa.

Muuten olen sitä mieltä, että tikkukirjainten liikakäyttö näyttää kököltä.