Jatkuvuutta (2)

Edellisessä artikkelissa Teillä ja Turuilla käsitteli viitoituksen jatkuvuutta. Ei jätetä asiaa vielä rauhaan.

Maaseudulla ei ole täysin harvinaista, että isompaan tiehen päättyvän tien viitoitus katkeaa, koska viitoituskohde ei sisälly isomman tien viitoituskohteisiin.

Yhdystien 16541 toisessa päässä on viitta Koskenpäälle. Koskenpää on entinen kunta, joka on liitetty vuonna 1969 Jämsänkoskeen ja edelleen vuonna 2009 Jämsään. Kyseessä on siis Jämsän kaupungin Koskenpään kaupunginosa.



Tien toisessa päässä tien 604 risteyksessä ovatkin viitat Jämsään ja Petäjävedelle eikä mitään osviittaa siihen, pitäisikö Koskenpäälle matkaavan kääntyä oikealle tai vasemmalle.



Kanavoidut risteykset aiheuttavat viitoituksen jatkuvuuspulmia nekin. Yhdystiellä 13961 on viitta Alvettulaan.



Noin viiden kilometrin kohdalla reitti Alvettulaan kulkee valtatien 12 poikki, vaan ei suoraan ylitse. Suunnistustaulussa ei kerrota, pitääkö Alvettulaan kulkevan kääntyä oikealle vai vasemmalle. (Muutakin vikaa suunnistustaulussa on: numerokilvessä pitäisi olla yhtenäinen viiva katkoviivan sijaan.)



Itse risteyksessäkään ei mainita Alvettulaa, mutta viitta Hauholle on siihen tupsahtanut. Toinen risteys näkyy kyllä päiväsaikaan vasemmalla. Sen sijaan yöaikaan seutu on säkkipimeää.



Epäjatkuvuutta ei toki tarvitse lähteä hakemaan vain maaseudulta. Helsingin kaupungin viitoitus on perinteisesti ollut melko sattumanvaraista. Tilanne on parantunut parin viime vuosikymmenen aikana.

Mechelininkadun rauhoittamiseksi Länsisataman suunnasta saapuva liikenne Turun suuntaan ohjataan Länsiväylälle, mikä on varsin järkevä ratkaisu.



Viitoitus on selkeätä, mutta eräs pikku juttu unohtui: Asian koordinoiminen valtion teitä hallinnoivan organisaation kanssa. Opastus Turkuun nimittäin päättyy tähän viittaan Porkkalankadun ja Länsiväylän risteyksessä.



Kehä ykkösen risteyksessä on toki ohjaus ykköstielle, eli tien numero 1 esiintyy haarautuvan suunnan viitassa. Sen sijaan se, joka jää odottamaan sanaa "Turku", ajautuu Hankoon, eikä sellaista viittaa taida Hangossakaan olla.

Jatkuvuutta (1)

Suomessa on pitkään ollut yhtenä viitoituksen oninaisuutena epäjatkuvuus. Tilanne on toki muuttunut parempaan suuntaan etenkin siksi, että valta- ja kantateiden viitoituksessa on sallittu muitakin kohteita kuin vain kaukokohde. Tästä huolimatta vieläkin on maastossa merkintöjä, jotka saavat kulkijan helposti hämmentymään.

Esimerkkimme on seututieltä 290 eli ikivanhalta Helsingin ja Hämeenlinnan väliseltä maantieltä. Viitoituksen vaikeusastetta nostaa se, että teiden 54 ja 290 risteys on kanavoitu kahdeksi noin 300 metrin päässä toisistaan olevaksi T-risteykseksi. Erityinen vaikeusaste syntyy siitä, tienpitäjällä on kovin suuria vaikeuksia päättää, kutsuako Turenkia Turengiksi, Janakkalaksi vai sekä että.

Lähdemme liikkelle Hausjärven kirkon kohdalta, entisestä nelostien ja kantatien 55 risteyksestä. Ensimmäiseksi katse kiinnittyy siihen, että Hausjärvellä on opastus Hausjärvelle. Tienpitäjän mielestä on erittäin tärkeää se, missä kunnanvirasto sijaitsee. Hausjärven kunnanvirasto sijaitsee Oitissa ja siksi Oittia ei saa sanoa Oitiksi vaan Hausjärveksi.

Emme kuitenkaan lähde Oittiin, vaan jatkamme tietä 290 kohti Hämeenlinnaa Janakkalan suuntaan.



Muutaman kilometrin päässä lähestymme tien 54 risteystä, joka on viitoitettu lähes asianmukaisesti. Ei varmaankaan tulisi kohtuuttoman kalliiksi lisätä kilpeen numeroa 290.



Suunnistustaulun suunta on hyvä painaa mieleen, koska itse risteyksessä on opastus vain Lahteen ja Riihimäelle. Toinen risteys on onneksi sen verran lähellä, että vasemmalle kääntyminen on varsin todennäköinen arvaus. (Tosin ennakkoviitasta ei käy ilmi, että risteys on kaksiosaiseksi kanavoitu eli seutua tuntematon ei välttämättä osaa arvata, että kauempana näkyvä risteys on oleellinen juttu.)



Toiseen haaraan viitoitetaan peräti kolme kohdetta. Erityisesti luovuudesta kertoo, että Janakkala ja Turenki on merkitty kilpeen kuin ne olisivat kaksi eri paikkaa.



Risteyksen kohdalla olevassa tienviitassa ei kuitenkaan ole nimeä Janakkala lainkaan!



Sen sijaan risteyksen jälkeen viitoituksessa nimi Turenki katoaa ja Janakkala nousee tuhkasta siivilleen Fenix-linnun tavoin.



Loppumatka Turenkiin viitoitetaan Janakkalaan. Tosin Leppäkosken-Kiipulan tien risteyksessä esiintyy myös nimi Turenki.

Pysäköintisheriffit tuomiolla

Vuoden 2012 alusta voimaan astuneessa uudessa pysäköinninvalvontaa koskevassa laissa on merkittävä muutos aikaisempaan: Hallinto-oikeuksien ratkaisuihin on mahdollisuus hakea valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Muutos on siksi merkittävä, että hallinto-oikeuksien kyky ratkaisujen tekemiseen on ollut ilmiselvästi rajallinen: yksi päättää yhtä ja toinen toista ja kaikki ratkaisut eivät ole kestäneet päivänvaloa.

Viimeisen vuoden kuluessa KHO on julkaissut useita ratkaisuja, joissa kunnallinen pysäköinninvalvonta on jäänyt tappiolle. Näistä tapauksista on nyt sitten tulkinta, jota yksittäisen pysäköintisheriffin on vaikeaa mennä ohittamaan.

Turussa paikallinen pysäköinninvalvoja jäi häviölle skismassa, joka koski siitä, onko pysäköinninvalvojalla toimivaltaa yksityisellä jalkakäytävään rajoittuvalla alueella.


Kiistanalainen kohta

Pysäköinninvalvojan kirjelmä oli erittäin herkkää ja taiteellista juridista kikkailua, mutta se ei KHO:a hellyyttänyt. Kiinteistön huoltomiehellä oli kiinteistöltä lupa pysäköidä paikalle, eikä Turun kaupungilla ollut mitään toimivaltaa asiassa.

Vantaan pysäköinninvalvonta puolestaan halusi periä autovuokraamolta tämän asiakkaan pysäköintivirheen perusteella langetettua pysäköintivirhemaksua. Tämä "ikiaikainen käytäntö" sai lopun, kun KHO totesi että laissa ei ole kohtaa, johon Vantaa vetoaa. Kaiken lisäksi KHO erityisesti korostaa, että autovuokraamolla ei edes ole oikeutta periä asiakkaaltaan viranomaismaksuja, saati velvollisuutta.

Uunituore ratkaisu saa Porvoon pysäköinninvalvojan hieman outoon valoon. Kyse oli siitä, että moottoripyöräilijä oli asettanut pysäköintilipukkeen pyöränsä tuulilasiin ja lipuke oli varastettu.

Hallinto-oikeus kovin arrogantisti oli todennut seuraavaa: "Moottoripyörä rekisteritunnus X on ollut 26.6.2012 kello 15.30 pysäköitynä Kaivokatu 36:n pysäköintialueella maksulliselle pysäköintipaikalle maksua suorittamatta. Moottoripyörässä ei ole ollut tarkastushetkellä maksettua pysäköintilippua näkyvillä. Kysymyksessä on siten pysäköintivirhe. Ajoneuvon kuljettaja on vastuussa liikennesääntöjen noudattamisesta. Muulla A:n esittämällä ei ole sellaista merkitystä tässä asiassa, että pysäköintivirhemaksu olisi sen johdosta poistettava. Pysäköinninvalvojan päätöstä ei ole syytä muuttaa."

Porvoon pysäköintisheriffi taas vetosi siihen, että se on ohjeistanut moottoripyöräilijöitä "kiinnittämään pyöräänsä muistilipukkeen ja säästämään varsinaisen pysäköintilipun itsellään todisteena maksetusta pysäköintimaksusta." Moottoripyörän omistaja totesi puolestaan, että hän on toiminut pysäköintiautomaatissa olleiden ohjeiden mukaisesti ja siinä ei tällaista Porvoon ohjetta ollut.

KHO toteaa ratkaisussaan: "Tieliikennelaissa tai -asetuksessa ei ole määräyksiä siitä, miten moottoripyöräilijän on osoitettava maksaneensa pysäköintimaksun, kun moottoripyörä pysäköidään maksulliselle pysäköintipaikalle. Porvoon pysäköinninvalvoja on ohjeistanut moottoripyöräilijöitä pitämään maksulipukkeen taskussaan ja laittamaan automaatista saatavan muistilapun moottoripyörään. Tällaista ohjetta ei kuitenkaan asiassa saadun selvityksen mukaan ole merkitty pysäköintiautomaattiin tai muualle pysäköintialueella." KHO kumoaa hallinto-oikeuden ja pysäköinninvalvojan päätökset.

Neljäs tapaus on Tampereelta. Pysäköinnintarkastaja oli määrännyt pysäköintivirhemaksun, koska oli pyyhkinyt sataneen lumen vain tuulilasin alareunasta eikö ollut löytänyt pysäköintikiekkoa. Se oli valituksen tehneen autonhaltijan mukaan sijoitettu tuulilasin yläreunaan. Laissa ei mainita, että kiekon tulisi sijaita kojelaudalla tuulilasin alareunan kohdalla ja siksi KHO:n mielestä pysäköintivirhemaksun langettamiseen ei riitä se, että kiekko ei satu olemaan sillä kohdalla, jonka lappuliisa vaivautuu puhdistamaan.

Vantaan kysymystä lukuun ottamatta tapaukset ovat melko koomisia. Kaupunkien virkakoneisto käyttää huomattavan määrän työpanosta sellaisten asioiden vänkäämiseen, jotka maalaisjärjellä ajatellen ovat jokseenkin itsestään selviä. Tärkeintä kaupunkien pysäköinninvalvojille tuntuu olevan se, että Organisaatio on oikeassa. Sillä, onko ratkaisu oikeudenmukainen, on vähäisempi painoarvo.

Nyt ei enää oikeassa olemiseen riitä, että vasemmalla kädellä hommiaan hoitavat yhden-kahden tuomarin hallinto-oikeudet saadaan vakuutetuiksi asiasta. Nyt pitää asiat kyetä esittämään vakuuttavasti myös KHO:n edessä, mikä ei olekaan niin helppoa. Ehkäpä erilaiset ratkiriemukkaat kuntakohtaiset tulkinnat saavat hiljalleen arvoisensa lopun, pahvilaatikossa pölyisellä ullakolla

Aimo Blosis

Paraikaa pohjoista Norjaa runtelee Aimo Blosis, norjalaisittain Ole-myrsky. Iltapäivällä olivat Lofootit myrskyn silmässä ja myrsky liikkuu pitkin rannikkoa itään. Merellä puhutaan hirmumyrskylukemista ja esimerkiksi Lofoottien merialueelle luvattiin 12 metrin merkitsevää aallonkorkeutta, mikä tarkoittaa että korkeimmat aallot voivat olle 25-metrisiä.

Alueen poliisit ja pelastusviranomaiset ovat kehottaneet ihmisiä pysymään sisällä. Esimerkiksi Bodøn keskustan katuja jouduttiin sulkemaan, kun tuuli irrotti rakennuksista seinä- ja kattolevyjä. Lofooteilla on "nautittu" kynttilänvalon tunnelmasta, koska suurin osa saariryhmästä on ilman sähköjä.

Sisällä pysyminen on ollut siksikin hyvä neuvo, että melkoinen osa länsirannikon teistä on ollut suljettuna ja käytännössä kaikki lauttaliikenne pysähdyksissä. Kartalla tilanne näytti verrattaen lohduttomalta:



Suljettuja teitä ja lauttayhteyksiä Lofoottein ympäristössä ja Tromsissa

Ruijan aluekaan ei säästy myrskyn voimasta.Suuri osa pääteistä on poikki ja Ruija on eristettu muusta Norjasta. Mutta Suomen kautta pääsee! Mutta ei Kilpisjärveltä, jossa tie on suljettu rajalta Norjaan.


Ruijan tilannetta myrskyn silmän vasta lähestyessä

Tarjolla olleen kuvamateriaalin perusteella pysy sisällä -kehotusta oli noudatettu varsin hyvin. Tromssankaan keskustassa ei juuri liikennettä näkynyt,


Finnsnesin (Senja) keskustaa

Myös Tromssan pohjoispuoleinen saaristo jäi ilman yhteyttä ulkomaailmaan, kun Sandnessundin silta jouduttiin sulkemaan muutamaksi tunniksi tuulen nopeuden lähestyttyä hirmumyrskyn rajaa.


Tuulen nopeus 31 m/s; hirmumyrskyn raja on 32 m/s

Sandnessundin alituskorkeus on 41 metriä eli ajokaistat sillan huipulla ovat noin 50 metrin korkeudessa. Siellä voi sivusuuntainen hirmumyrskyn vahvuinen puhuri hieman kinneriä ravistella.


Sandnessundin silta nätimmällä kelillä

Silta sortui

Norjassa sortui eilen silta.

Eikä mikä tahansa silta, vaan E18-moottoritien silta Oslosta noin 70 kilometriä kaakkoon. Silta on verraten uusi, rakennettu 1998 ja otettu käyttöön moottoritieosuuden valmistuttua 2001. Tie on nyt suljettuna kumpaankin suuntaan.



Sillalle jäi kymmenkunta autoa, joiden matkustajat evakuoitiin. Autojen hakeminen sillalta tapahtuu, kun uskotaan sen tapahtuvan vaaratta.



Ensiarvioiden perusteella syynä näyttäisi olevan, että maanvyörymä on aiheuttanut siltapilarin siirtymisen paikaltaan. Siitä keskustellaan Norjassa, olisiko sillan perustusten pitänyt kestää tämä tapahtuma. Asian selvittely jatkuu.

Myös sen selvittely jatkuu, mikä aiheutti vyöryn. Vyörymassojen seasta on nimittäin löytynyt katerpillari. Yksi tutkintalinja on, että maansiirtotyöt olisivat vyöryn aiheuttaja. Paikallinen tielaitos toteaa, että sillä ei ole tietoa, mistä töistä on ollut kyse, ja että työllä ei ole sen lupaa.



Tapahtumapaikka oli Holmestrandin kohdalla Hortenin pohjoispuolella. Koska kiertotie on hankala, on Hortenin ja Mossin väliä liikennöivä lauttavarustamo jo ehtinyt varautumaan kysynnän kasvuun ja asettamaan reitille yhden autolautan lisää.



Kyseisessä kohdassa moottoritie ylittää pienen varsin syvässä uomassa kulkevan joen.

Tielaitos ei ole antanut vielä mitään arvioita, koska tie saadaan taas auki. Viikoista tai kuukausista puhutaan.