Liikennetiedotteita

Kirjeenvaihtaja Keski-Suomesta taannoin kertoi tapauksesta, jossa raskaan liikenteen ajoneuvo oli syttynyt palamaan nelostiellä Viitasaaren pohjoispuolella. Asiasta oli radion kautta annettu useita liikennetiedotteita, joiden mukaan "liikenne katkaistaan ajoittain". Lopputulos oli kuitenkin se, että kirjeenvaihtaja oli juuttunut jonoon, joka oli seissyt paikallaan 2,5 tuntia. Tämä lopputulos oli vaikeasti johdettavissa saaduista ilmoituksista.

Liikennetiedotukset ovat taitolaji. Toisaalta niistä pitäisi olla hyötyä mutta toisaalta ne eivät saisi kohtuuttomasti häiritä niitä, jotka ovat kaukana häiriöstä.

Radion tiedotteissa on se perustavaa laatua oleva ongelma, että ne menevät hukkaan, jos ei satuta olemaan kuulolla juuri sillä hetkellä kuin ne sattuvat lähtemään eetteriin.

Suomessa liikennetiedotteet syntyvät nykyisin pääosin Liikenneviraston liikennekeskuksissa. Tiedotteiden arvo syntyy reaaliaikaisuudesta, kattavuudesta ja oikeellisuudesta ja liikennekeskustyyppinen malli ei välttämättä ole toimivin ainakaan yksinomaisena tietolähteenä. Siksi Teillä ja Turuilla luottaa tässä asiassa puhkihoettuun termiin "esineiden internet": Navigaattorit ja muut anturit lähettävät tietoa havaitsemistaan poikkeamista. Esimerkiksi TomTom-navigaattorit, joissa on liikennetiedotepalvelu, kykenevät varsin nopeasti ja kohtalaisen luotettavasti tunnistamaan ruuhkat ja niiden aiheuttaman viiveen sekä kertomaan niistä muille.

Tietöiden ja pitkäkestoisten häiriöiden osalta peruskysymys on tiedon oikeellisuus ja relevanssi, missä on selvästi kehittämisen varaa. Vilkaistaanpa esimerkiksi karttaotetta lounaisesta Suomesta: Näyttäisi siltä, että kymppitiellä Turun ja Forssan välillä on pitkä tietyö:



Todellisuudessa kyse on voimalinjatyömaasta, joka kulkee tien ylitse seitsemän (7) kertaa 72 kilometrin mittaisella tieosuudella. Kun jokainen ylikulku aiheuttaa enintään muutaman sadan metrin mittaisen liikennerajoituksen, kartan merkintä on yliampuva. Kiusalliseksi sen tekee se, että tieto välittyy 72 kilometrin mittaisena tietyönä myös navigaattoriin ja tiedon pohjalta tehdään turhaan uudelleenreitityksiä pitemmille reiteille.

Hieman vastaava oli kuukausien mittainen "tietyö" kolmostien moottoritieosuudella: Tien käyttäjille ilmoitettiin 73 kilometrin mittaisesta tienparannustöstä, joka haittaa liikennettä kumpaankin suuntaan. Todellisuudessa kyse oli pääosin tiealueen ulkopuolella tehdystä riista-aitojen remontista.

Yliampuva tiedote on myös uuden Arolammin liittymän rakentamiseen liittyvä. Työmaan pituudeksi ilmoitetaan 7,5 km (kolmostien liittymien 17 ja 19 välimatka) ja nopeusrajoitukseksi 60 km/h. Todellisuudessa työmaalla on pituutta alle kolme kilometriä ja 60 km/h rajoitus on voimassa runsaan kilometrin matkan.

Liikennekeskusten tiedotteissaan käyttämät sanavalinnat ovat painotukseltaan usein tuotantosävytteisiä eivätkä aina ota huomioon kuulijaansa. Viime aikoina on kuulunut muun muassa sellaisia ilmoituksia, joiden mukaan kantatiellä 50 on liikennehäiriö, vaikutussuunta Länsisalmi. Ylen toimittaja on usein sen verran fiksu, että osaa kertoa kantatien 50 olevan Kehä III. Kehä III on tierekisterissä Jorvaksen ja Länsisalmen välinen tie, mutta harvapa tiellä liikkujista edes tietää, missä Länsisalmi on. Tienkäyttäjän olisi helpompaa ymmärtää, jos kerrottaisiin häiriön olevan itään tai Kotkaan johtavalla ajoradalla.

Toinen hieman paperinmakuinen tiedote on aika usein kuultu: "Paikka: Lohja. Tarkempi paikka: Välillä Lehmihaan tunneli - Orosmäen tunneli. Liikennejärjestelyt ovat muuttuneet 3,9 km. Kunnossapito- ja hoitotyö. Liikenne ohjataan kaksisuuntaisena toiselle ajoradalle.
Tunnelijakson Orosmäki-Karnainen-Lehmihaka liikenne ohjataan kaksisuuntaisena Helsingin suuntaan menevään tunneliin. Ennen kaksisuuntaiselle liikenteelle ottoa pysäytetään liikenne molemmista suunnista noin 15 min ajaksi klo 18.00. Haitta-aste : Merkittävää haittaa liikenteelle." Liikennejärjestelyt ovat toki muuttuuneet työn ajaksi, mutta yleensä ilmaisulla ymmärretään hieman pitkäkestoisempaa muutosta. Tienkäyttäjän kannalta seuraava ilmoitus kattaisi kaiken oleellisen: "Lohjan ja Sammatin välisiä tunneleita huolletaan klo 18.00 alkaen. Liikenteelle aiheutuu enimmillään 20 minuutin mittainen viive työtä aloitettaessa ja muutaman minuutin viive työn kestäessä".

Syväkurkku, joka Yleisradiossa on ollut ennen töissä toimituspöydän ääressä, on kertonut liikennetiedotteiden käyttöliittymän olevan äärimmäisen yksinkertainen: Se on yksi nappi.



Kun liikennetiedotusta ruvetaan lukemaan, painetaan nappia, ja kun se on luettu loppuun, painetaan uudestaan nappia. Tämä tuntuu monelle toimittajalle olevat täysin ylivoimaista. Ehkä joka kolmas liikennetiedote epäonnistuu: Joko nappia muistetaan painaa kun tiedote on luettu puoleen väliin tai sen painaminen lopussa unohtuu. Etenkin jälkimmäinen on aika tyypillistä. Joskus on jumalanpalvelustakin päästy kuuntelemaan useiden minuuttien ajan liikennetiedotteena.

Tietyökaaos

Saksalainen on järjestelmällinen ja peusteellinen, senhän kaikki tiedämme. Kaikissa tilanteissa järjestelmällisyys ja perusteellisuus eivät kuitenkaan johda tehokkuuteen vaan päin vastoin.

Kaikki rakentamiseen ja myös tieverkon parantamiset hankkeet ovat Saksassa todella pitkäkestoisia ja raskaan byrokratian takana. Pienet hankkeet ovat pienempiä kuin suuret ja siksi suuret hankkeet usein pilkotaan pieniksi. Pienen kaupunkin muutaman kilometrin mittainen ohitustie on saatettu jakaa neljään urakkaan, joista lyhyimmät alle kilometrin mittaisia.

Tästä kaikesta seuraa se, että Saksan päätieverkko on täynnä tietöitä. Tietyö saattaa olla lyhyt, vain muutaman kilometrin mittainen ja sellaisia saattaa olla muutaman kilometrin välein. Saksan tietyökartta näyttää siksi verraten koomiselta.



Eritoten Ruhrin alueella kaivinkoneet ovat kovin aktiivisessa käytössä:



Koska osa teistä muutenkin ovat kapasiteettinsa rajoilla, tietöiden aiheuttamat ruuhkat voivat olla massiivisia.



Jotain hyvin outoa rakenteellista vikaa saksalaisessa järjestelmässä on. Valtakunnan läntisiä osia halkovan Rein-joen yli kulkee paljon siltoja. Useat Reinin moottoritiesilloista on rakennettu 1950- ja 1960-luvulla ja siis ovat varsin ikääntyneitä. Saksalainen järjestelmä ei tunnu kykenevän varautuvan ikääntymiseen asianmukaisesti. Esimerkiksi Leverkusenkin kohdalla olevan A1-moottotien silta on huonokuntoiseksi havaittu. Vuonna 2012 sille asetettiin nopeusrajoitus 60 km/h ja vuodesta 2014 sille ei ole saanut ajaa yli 3,5 tonnin painoisella ajoneuvolla. Uusi silta on suunnitteilla. Sen suunnitellaan valmistuvan vuonna 2015, siis 13 vuoden kuluttua ensimmäisten liikennerajoitusten asettamisen jälkeen!

Vastaavaa vikaa on A40-tien sillalla Duisburgissa. Silta on valmistunut vuonna 1970, peruskorjattu vuosina 2004-2006 ja uudelleen vuosina 2014-2015. Silta on alun perin mitoitettu 30.000 ajoneuvon vuorokausiliikenteelle, mutta nykykuormitus on yli 100.000. Uuden sillan arvellaan olevan käytössä vuonna 2026, jos optimistisia ollaan.

Kaunottaren lähtö

Valtatie 12 Tampereen ja Lahden välillä seurailee ikivanhoja maanteitä. Tie ylittää Kokemäenjoen vesistön isojen järvien välisiä vesiväyliä Tampereella, Kangasalan Kaivannossa, Pälkäneen Kostianvirralla ja Hauhon Vitsiälän vuolteella.

Vitsiälän vuolteen kautta kulkee Hauhon reitti, joka on maan järviluonnon upeimpia reittejä. Vuolteen kautta Iso-Roine laskee Hauhonselkään. Väylä on kapea ja sen vuolaimman virtapaikan alaosassa sijaitsee betoninen kaarisilta, joka on valmistunut vuonna 1939.



Valtatie 12 rakennettiin uudelleen 1960- ja 1970-lukujen taitteessa ja vanhan valtatien loppumattomat mutkat jäivät paikallisiksi teiksi. Tuolloin Vitsiälän vuolteen sillan osalta toimittiin siten, että silta jäi paikalleen, mutta sitä levennettiin valtatien tarpeita varten.



Silta on hiljalleen käynyt huonokuntoiseksi ja on vaarana, että se ei enää kauan kykene kantamaan kohonneiden painorajoitusten mukaista raskasta liikennettä. On myös mahdollista, että raskaiden erikoiskuljetusten reitti katkeaa.

Niinpä Hauhon kaunottaren lähtö on käsillä.

Paraikaa rakennetaan sillan rinnalle työaikaista tilapäissiltaa. Oletettavasti marraskuun aika silta puretaan ja loppukesästä 2017 on odotettavissa, että tilalle rakennettava tusinasilta on valmiina. Tilapäissilta on yksikaistainen ja sen liikennettä ohjataan liikennevaloilla.

Huudetaan sutta

Aisopoksen satu paimenpojasta ja sudesta on kestänyt ajan hammasta 2500 vuoden ajan. Aina vain uusille lapsisukupolville opetetaan tätä opettavaista tarinaa. Jos huutaa sutta turhaan, todellisen vaaran uhatessa ei ehkä kukaan viitsi tulla apuun.

Vähän suden huudon makua on Kehä ykkösen telematiikassa Espoossa.

Varsin usein käy niin, että Turunväylällä ennnen Kehä ykkösen liittymää tiedotetaan, että kaistoja on suljettu tunnelissa. Kehä ykkösen ominaisuuksia tunteva kavahtaa ja päättää ajaa Turunväylää moottoritien päätepisteeseen asti, ruuhkaiseen Munkkiniemen sumppuun asti. Kehällä kun on vakavanoloinen häiriötilanne.

Rohkea ritari, joka uskaltaa kääntyä Kehälle, saa kohta tiedotuksen, että yksi kaista on suljettu tunnelissa, se oikeanpuoleinen.

Mestarintunnelissa on kaksi putkea, josta kummassakin neljä kaistaa. Vasemmanpuoleiset kaksi ovat suoraan kulkevalle liikenteelle ja kahta muuta käytetään erkanemis- ja liittymiskaistoina.





Ja kun tunnelin pohjalle päästään, niin löytyyhän se susikin lopulta, loka-auton vaatteissa. Eerola-yhtiöt ovat tulleet ilmeisesti tyhjentämään ryönää tunnelin viemäreistä. Häiriö on muutenkin tyhjällä oikealla kaistalla ja sillä on mittaa parikymmentä metriä. Ruuhka-ajan ulkopuolellahan noita töitä tehdään, eivätkä ne aiheuta muuta hämminkiä kuin, että Lintuvaaran/Mäkkylän liittymään ajavat pääsevät ryhmittymään kaistalleen hieman tavanomaista myöhemmin.