12 kilometriä moottoritietä

Valtatie 8 on Turun ja Oulun välinen Pohjanlahden rannikkoa seuraava valtatie. Matkaa Turun ja Oulun välillä on noin 650 kilometriä. Suunnilleen yhtä pitkä vaihtoehtoreitti kulkee sisämaan kautta, ysi- ja nelostietä Tampereen ja Jyväskylän kautta.

Tie on verraten sujuvaa Porin ja pohjoispuolella. Poriin, Vaasaan ja Kokkolaan on rakennettu ohitustiet ja pienemmät kaupungin näköiset kaupungit jäävät sivuun tiestä. Varsinkin Etelä-Pohjanmaalla tie on suoraa baanaa läpi aakeen laakeen.

Turun ja Porin välinen osuus onkin sitten toista maata. Tämä vajaan 150 kilometrin osuus edustaa tätä nykyä valtateiden surkeinta osastoa. Tie on valtaosin kaksikaistainen, mäkinen, mutkainen ja ohitusmahdollisuuksiltaan huono runsaan raskaan liikenteen takia. Tien liikennemäärät kaupunkien tienoilla ovat 15000 ajoneuvon luokkaa ja maaseutuosuuksilla 6000-7000 ajoneuvoa vuorokaudessa.



Ei ole mikään erityinen ihme, että osa Turun ja Porin välisestä liikenteestä on kanavoitunut teille 204, 43 ja 2 Säkylän, Euran ja Harjavallan kautta.

22.12.2016 avattiin 12 kilometrin mittainen moottoritieosuus Raisiosta Maskun kautta Nousiaisiin. Se avasi tien pahimman sumpun.



Tie on täysimittainen moderni moottoritie. Sille oli käydä hassusti, kun Maskun vedenottamoalueen kohdan ympäristölupa oli vanhenemassa ja tuolloinen liikenneministeri Merja Kyllönen jarrutti remonttia, koska ruuhkat olivat sattumalta väärässä vaalipiirissä. Tiesuunnitelmalle tehtiin "uudelleenarviointi", joka olisi laittanut ruksit moottoritieratkaisun päälle, mutta arvointisuunnitelma kaiketi unohtui jonnekin.



Moottoritie on pieni alku tämän surullisen rännin parantamiseksi. Vielä jää 120 kilometriä kaksikaistaista tietä, jolle on lähivuosikymmenenä odotettavissa vain pieniä kosmeettisia parannuksia. Eipä taida Turun ja Porin välinen liikenne aivan tuotapikaa kadota Säkylän nurkilta.

Maanosien rajalle

Euroopan ja Aasian välisen rajan sanotaan kulkevan Bosporin salmessa. Tämä on varsin laajasti vakiintunut määritelmä, jos kohta kilpaileviakin on.

Tämän maanosia erottavan noin 30 kilometrin mittaisen vesiväylän reunamille levittäytyy Istanbulin kaupunkialue, jossa on yli 14 miljoonaa asukasta. Vasta vuonna 1973 aukesi salmen ylitse ensimmäinen silta. Vuonna 1988 valmistui toinen silta ja vuonna 2013 rautatietunneli salmen alitse.

Vuonna 2016 valmistui kaksi uutta hanketta: 26.8.2016 avattiin sulttaani Selim I:n mukaan nimetty yhdistetty maantie- ja rautatiesilta Bosporin salmen Mustanmeren puoleiselle suulle. Joulun alla 20.12.2016 puolestaan vihittiin käyttöön Euraasian tunneli -niminen väylä salmen Marmarameren puoleiselle suulle.




Euraasiatunneli on 13,7 metriä halkaisijaltaan olevat putki, jossa kaksi kaksikaistaista ajorataa kulkevat päälletysten.


Tunneli on tarkoitettu henkilöautoliikenteelle ja sitä hieman suuremmille ajoneuvoille. Korkeusrajoitus on 2,8 metriä ja viittä tonnia enempää ei saa olla massaa. Polkupyörät ja mopotkaan eivät ole tervetulleita.

Tunnelin pituus on noin 5,4 kilometriä ja se on porattu kallioperään noin 100 metrin syvyyteen meren pinnasta. Tunneli on maksullinen. Läpiajo henkilöautoilta maksaa noin neljä euroa vastaavan määrän liiroja ja minibusseilta kuusi.

Tunneli on rakennettu kestämään maanjäristys, jonka voimakkuus on 7,5 Richterin avoimella asteikolla.




Turkin presidenttiä kuskataan tunnelin läpi avajaisseremoniassa.



Sulttaani Selim I hallitse Ottomaanien valtakuntaa vuosina 1512-1520 ja laajensi sitä suuresti; naapurikansojen kustannuksella toki. Hän ei ollut se, jolle zaporogit kirjoittavat pilkkakirjettä Ilta Repinin kuuluisassa maalauksessa. Maalaus viittaa vuoden 1676 erimielisyyksiin Zaporožjen kasakoiden ja Turkin Sulttaani Mehmed IV:n kesken.

Sulttaanin silta on monessa mielesssä superlatiiveja tai melkein. Sillan pituus 2174 ei riitä ykkössijalle ja pääjänne  1408 metriä on tämän hetken maailman riippusilloista pisin. Pylonien korkeus 332 on maailmanennätys. Turkkilaiset sanovat siltaa myös maailman leveimmäksi: leveys on 58,4 metriä.





Sillalla on kahdeksankaistainen moottoritie ja sen lisäksi kaksiraiteinen rautatie. Rautatie on verraten harvinainen ratkaisu rippusillalla. Riippusillan kansi rakennetaan usein varsin joustavaksi, mikä ei kiskotuksen kannalta ole hyvä ratkaisu.

Kierrätysvalli

Kehä ykkösen levennysurakka Helsingin ja Espoon rajamailla rupeaa olemaan varsin hyvässä kuosissa. Kolmannet kaistat ovat osittain käytössä ja shikaanit on oikaistu.

Kuten tiedetään, litran maitotölkkiiin on vaikeata saada mahtumaa kahta litraa maitoa. Vähän samanlainen tilanne tuli vastaan kehällä: Kun tielle tehdään meluaidat ja -vallit hyvin lähelle tietä, tielle ei enää mahdu uusia kaistoja.

Meluaidat on siis rakennettu uudelleen, uuteen paikkaan.

Kehä ja Vihdintien liittymä sijaitsee geoteknisesti varsin hankalassa paikassa Mätäojan laaksossa. Helsingin maaperäkartan mukaan kallion päällä on noin 25 metriä paksu savikerros. 1970-luvun lopulla rakennetun liittymän penkereitä on paranneltu pariinkin otteeseen, osin jopa uudelleen rakentamalla. Nyt tietyössä purettiin useampi sata metriä eteläistä ajorataa ja rakennettiin se uudelleen paalujen varaan. Silmämääräisesti arvioiden paalujen menekki ei ollut aivan vaatimaton.

Löllösavikon kohdalle rakennettu meluvalli tehtiin poikkeuksellisella tavalla. Tavanomaisella menetelmällä rakennettu valli olisi varsin painava ja jotta se ei plumpsahtaisi savikon lävitse Pekingin kauppatorille, piti tehdä jotain. Raskaan paalutuksen sijaan haettiin keinoja keventää rakennetta ja kevennuskeino löytyi kierrätysmateriaaleista.



Vallin runko rakennettiin kierrätysrenkaista ja ykköstien koeteistä jääneistä polystyreenilevyistä. Päälle sitten tietysti tuottiin maata, multaa ja kuorikatetta. Valmiina valli on tavanomaisen meluvallin näköinen.

Valoa kansalle. joka pimeydessä vaeltaa

Keravan ja Jyväskylän suunnasta kuuluu mielenkiintoisia uutisia. Seudulla aiotaan kokeilla uudentyyppistä ratkaisua suojateiden turvallisuuspulmiin: Kymmenkunnan suojatien kohdalle asennetaan jyväskyläläisen C2 SmartLight Oy:n kehittämän konsepitin mukainen laitteisto, joka jalankulkijan lähestyessä suojatietä lisää suojatien valaistusta 20 sekunnin ajaksi. Tällä tavoin suojatie erottuu ympäristöstään, ja ehkä jalankulkijakin.





Nykyisiin vilkkuvälkkyhärpäkkeisiin verrattuna kyse on tervetulleesta innovaatiosta. Vilkun teho on romahtanut, kun joka toinen polkupyöräilijä ja ulkoilutettavana oleva piski välkkyy jonkin väristä valoa sen lisäksi, että suojatiepylväisiin on kehitetty majakkaa jos minkälaista.

Kun vielä Helsingin vielä valtaisi sellainen muoti, että jos on pakko pukeutua täysmustaan, niin laitettaisiin edes käsivarsiin heijastimet.

Jäänestoa

Eteläisemmillä leveysasteilla autojen jäätymisen hallinta ei ole aivan niin rutiininomaista kuin Suomessa. Pakkaskeli ei kuitenkaan ole täysin harvinainen Keski-Euroopassakaan ja sen tähden erilaisia varusteita on saatavilla hyvin varustetuista liikkeistä.

Joskus käy kuitenkin pikku vahinkoja.

Itä-Brabantin poliisin liikenneyksikkö Alankomaiden eteläosassa on päätynyt ohjeistamaan autoilijoita Facebook-sivuillaan.



Poliisi mainitsee, että jos haluaa käyttää suojapeitettä tuulilasin jäätymisen ehkäisemiksi, peite on syytä kiinnittää auton ulkopuolelle.

Maastopysäköintiä

Tutkitaanpa kuvaa. Mistä siinä on kyse?



Siinä on menossa kaksi pysäköintivirhettä, Tampereen pysäköinninvalvojan mielestä.

Pysäköintivirhemaksua ei tästä langeteta tieliikennelain nojalla vaan maastoliikennelain,

Paikallisilla pysäköinninvalvojilla tuntuu olevan jonkinlainen perverssi kiihko laventaa kieltoja koskemaan aina vain uusia tilanteita. Ilmeisesti bonuksia lasketaan kirjoitettujen lappujen määrän perusteella, ja nyt on hätä kädessä, kun pysäköintikiekolla saivartelu loppui uuden asetuksen myötä. Moni pysäköintisheriffin ratkaisu menee tavallisen maalaisjärjen ja oikeudentunnon tuolle puolelle.

Ensimmäinen maastoliikennelaki tuli voimaan vuonna 1991. Tuolloin oli eräänlainen ongelma se, että tieliikennelain pysäköintikiellon ei katsottu koskevan tiestä selvästi irrallaan olevia puistokäytäviä. Nykyisessä maastoliikennelaissa taajamien maasto määritellään melko epämääräisesti: "Tässä laissa tarkoitetaan: ... 2) maastolla maa-aluetta ja jääpeitteistä vesialuetta, joka ei ole tie ja jota ei ole tarkoitettu moottoriajoneuvo-, kisko- tai ilmaliikenteeseen.".

Nyt pysäköinninvalvojat haluavat lukea maastoksi kaistaleita, jota alun perin maastoliikennelailla ei lainkaan tarkoitettu. Tampereen pysäköintisheriffin kannan mukaisesti tie päättyy asfaltin reunaan.

Tampereen kaupungin omien sivujen mukaan kuvan kohdassa on katualue, joka rajoittuu suoraan asuintonttiin, ilman väliin jäävää puistoaluetta tai muutakaan "maastoa"

Kaiken taustalla on Kuopion hallinto-oikeuden onneton ratkaisu 2004. Hallinto-oikeus äänestyksen jälkeen keksi päätyä sille kannalle, että kadun reunassa ollut nurmikko ei ole katualuetta siitäkään huolimatta, että se on asemakaavassa katualuetta ja siitä on katupiirustus. Hallinto-oikeudethan tuolloin käytännössä kykenivät pysäköinnin osalta tekemään käsittämättömiä ratkaisuja, koska päätöksistä ei kenelläkään ollut valitusoikeutta, Parasta olisi, kun kaikki vanhat pysäköintiä koskevat hallinto-oikeuspäätökset mitätöitäisiin ja tehtäisiin uusi alku puhtaalta pöydältä.

Tampereella on nyt sitten ajauduttu siihen, että pormestarikin on polttanut päreensä. Kun nimittäin vanhoilla asuntokaduilla ei enää pysäköidä asfaltin reunan ulkopuolelle, roska-autot, öljykuormat ja muut eivät enää mahdu kaduille. Aamulehden mukaan pormestari toteaa, että "maastopysäköinnistä sakottaminen harkitaan uudelleen syksyn aikana". Ikään kuin kyseessä todellakin olisi asia, joka on Tampereen kaupungin päätösvallassa: Laki on maanlaajuinen. Pikemmin pormestari voisi ohjeistaa, että kaupunki ei lähde jakamaan pysäköintivirhemaksuja selvästi kyseenalaisissa tapauksissa.

Tieliikennelain mukainen "tien" käsite on vähintään epämääräinen ja siitä on käyty yksi jos toinenkin prosessi korkeinta oikeutta myöden. Nyt kuitenkin Tampere vetoaa kovin suoraviivaisesti Kuopion hallinto-oikeuden vähintään koomiseen ratkaisuun.

Tragikomiikkaosastolle mennään, kun todetaan, että joskus pysäköinninvalvoja haluaa tulkita katualuetta Tampereen tavoin mahdollisimman ahtaasti ja joskus sitten taas mahdollisimman laveasti. Jälkimmäisestä esimerkki on ripitys vuodelta 2015: Pysäköintisheriffit tuomiolla jossa muun muassa arvioitiin Turun pysäköinninvalvonnan kiihkoa lukea katualueeksi selvästi yksityinen alue.

Seinäjoen ohitse

Seinäjoki oli pitkään ilman valtatieyhteyksiä. Kaupunki sinänsä oli saavutettavissa hyvätasoisia teitä pitkin: Kyrönjoki- ja Lapuanjokilaakson kantatie 67 Kaskisista sisämaan kautta Uusikaarlepyyhyn  ja pohjois-eteläsuuntainen vaihtoehtoreitti Vaasaan kantatie 64 Jalasjärveltä Ylistaroon ristesivät toisensa Seinäjoella.

1990-luvun luokitusreformi toi Seinäjoelle valtatiet 18 ja 19. Valtatie 19 on selkeä runkoreitti etelästä Keski-Pohjanmaalle. Se korvasi kantatien 64 eteläosan ja kantatien 67 Seinäjoelta valtatielle 8. Valtatie 18 taas on maantienpalasia uudelleen numeroimalla synnytetty Vaasan ja Jyväskylän välinen reitti, jota Teillä ja Turuilla on pariinkin otteeseen pilkannut. Se kuitenkin korvasi kantatien 64 pohjoisosan ja niin numero 64 taas poistui Suomen kartalta.

Valtatien 19 peruspulma oli sen työntyminen Seinäjoen katuverkkoon. Pari viikkoa sitten viimein saatiin avatuksi viimeinenkin osuus pitkään suunnitellusta noin 18,5 kilometrin mittaisesta itäisestä ohitustiestä. Muutenhan tie avattiin jo vuosi sitten, mutta kaavaseikat viivästyttivät pohjoisinta osuutta.




Tie on jatkuva keskikaiteella varustettu ohituskaistatie. Se liittyy ympäröivään tieverkkoon kuuden eritasoliittymän kautta. Kartassa vielä varauksena oleva Routakallion liittymä on toteutettu.

Karttaan on katkoviivoilla mustalla merkitty valtatien 19 entinen reitti. Rengonharjulta Törnävälle tie on muuttunut seututieksi 7036 ja asemakaava-alueella kaduksi. Kantatie 67 on saanut hieman lisää pituutta Nurmoon asti.



Nurmoon on keksitty laittaa komia liikenneympyrä, tai oikeastaan kolme. Ohikulkutie liittyy vanhaan tiehen eritasoliittymässä, jossa ylätaso on liikenneympyrä. Tämä on jo saanut paikkaseutulaisten keskuudessa lempinimenkin: Maailmanpyörä.



Maailmanpyörään liittyy pari muutakin ympyrää.



Ohituskaistaa



Vaikka Seinäjoki ja Nurmo ovatkin nykyisin yhtä kuntaa, vanhat naapurussuhteet tuntuvat pysyvän voimissaan. Seinäjokinen projektipäällikkö teetti Maailmanpyörään lisäkilven, jonka alun perin oli tarkoitus olla paikallaan pari päivää, Kuitenkin jokin ylempi taho sai vihiä asiasta ja lisäkilpi määrättiin poistamaan ennenaikaisesti.

Seinäjoen itäisen ohitustien valmistuminen on varsin merkittävä virstanpylväs: Se poistaa viimeisen päätieverkolla sijaitsevan kohdan jossa läpiajoliikenne ohjataan kaupungin keskustan katuverkolle pullonkaulaan. Haminan pullonkaula avattiin vuosi sitten. Tokihan tieverkolle jää kyläkeskustoja, sellaisiakin jotka ovat ottaneet itselleen kaupunki-tittelin, mutta ne harvemmin ovat pullonkauloja. Pahin jäljelle jäävä taajamapullonkaula taitaa olla Vaajakoski.

Minä tein sillan, sinä tien

Usein käytetty sananlasku kertoo kaikelle kansalle viisauden:  Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Koiranleuat jatkavat sananpartta lisäyksellä "ja usein se riittääkin".

Hyvä tai ainakaan perusteellinen suunnittelu ei kuitenkaan aina johda toivottuun lopputulokseen.

Päivän casemme on läntisestä Saksasta, Westerwaldista noin Kölnin ja Frankfurtin puolesta välistä. Tie B255 halkoo lounais-koillisuunnassa tämä metsäistä kukkula-aluetta. 37 vuoden suunnittelun ja yli yhdeksän vuoden rakentamisen jälkeen Ettinghausenin, Oberahrin and Niederahrin kylät ovat saaneet ohitustien. Tiellä on pituutta 5,8 kilometriä; kyllä sellaisen laittamiseen pitää yhdeksän vuotta kulua.




Hyväkään, tai siis tässä tapauksessa perusteellinenkaan suunnittelu ei auta, elleivät osapuolet keskustele keskenään. Ohitustie oli tarkoitus tehdä nelikaistaiseksi koko pituudeltaan. Mutta sitten sattui pikku kämmi.

Rautatiesillan rakentanut Deutsche Bahn muutti suunitelmia ja vaihtoi sillan keskipilarin asentoa. Se oli tarkoitus olla sillan tien suuntainen. Tällainen vino pilari on lujuusopillisesti hankalampi  ja muutenkin se rikkoo Ordnung muss sein -periaatetta.

Asiassa on kuitenkin se pikku mutta, että pilari levenee yläosastaan ja työntyy tiealueelle. Siihen mahtuu törmäämään rekan nupilla tai bussin ohjaamolla.



Koska silta ja tie leikkaavat pienessä kulmassa, haave nelikaistaisesta tiestä joudutaan kuoppaamaan. Kaksikaistainen siitä sitten tuli ja keskipilari vaatii melko massiivisen turvakaiteen ympärilleen.



Paikallisessa lehdistössä on käyty riekkujaisia asian tiimoilta. Mutta minkäs teet, siinä on, pilari.