Ruotsissa on ryhdytty pitkän diskuteerauksen jälkeen toimiin ja kohta heiluu lapio. Söderköpingiin rakennetaan ohikulkutie.
Ruotsissa on vielä voimissaan Suomessa jo melko tuntematon malli viedä valtatiet kaupunkikeskustoihin. Niin on Söderköpingissäkin, jossa E22 jauhaa ydinkeskustan reunoja 10000–15000 ajoneuvon vuorokausiliikenteen tahtiin.
E22 on vaihtoehtoinen reitti E4:lle Ruotsin eteläosan läpi ajamiseen. Reitti on runsaat 80 kilometriä pitempi ja sen ajamiseen saa varata lähes kaksi tuntia pitempään. Tämä on kuitenkin vain osatotuus: Vaikka E22-tietä on huomattavasti kohennettu, siitä pitkiä pätkiä on edelleen kaksikaistaista tietä ja varsinkin Ruotsin kaakkoiskulmilla kuljetaan taajamissa. Toisaalta aikaa on syytä varata paljon enemmän, koska tien varrella on yhtä sun toista mielenkiintoista nähtävää.
Googlen näkemys E4- ja E22-teistä Malmön ja Norrköpingin välillä
Söderköping on yksi monista pikkunäteistä ruotsalaisista pikkukaupungeista. Asukasluku kunnassa on noin 15.000, saman verran kuin vaikkapa Paraisilla. Varallisuutta kyllä on Ruotsiin päässyt kertymään runsaasti suhteessa samankokoisiin suomalaisiin kuntiin.
Keskeinen pulma E22:ssa ei ole Söderköping sinänsä, vaan kaupunkia halkova Götan kanava. Sen kesäliikenne on vilkasta ja E22:n silta toistuvasti auki, ja jonot tiellä kasvavat messeviksi.
Sillalle pääsyä odotellaan. Sillalle matkaa kolmisen kilometriä.
Kanavan ja tien risteykseen on pohdittu erilaisia malleja puolipsykedelisistä venehisseistä alkaen. Lopuksi on päädytty siihen, että pitkällä tähtäimellä akvedukti on edullisin ratkaisu, koska se tarvitsee vähemmän remonttirahoja kuin korkea silta tai venehissi. Kanava siis jätetään paikalleen ja sen alitse kaivetaan tie.
Akvedukti ei ole Ruotsissa ainutkertainen ilmiö; niitä on puolisen tusinaa, Götan kanavallakin jo pari ennestään.
Uudella ohikulkutiellä tulee olemaan mittaa kymmenkunta kilometriä. Se on keskikaiteella varustettu ohituskaistatie ja se liittyy muuhun tieverkkoon neljällä eritasoliittymällä. Tämän ratkaisun uskotaan vievän Söderköpingin tahmaisuuden historian lehdille.
Eteläisin liittymistä nostattaa 1970- ja 1980-luvun nostalgiaa Suomesta. Etelään Kalmarin suuntaan suuntautuvalle rampille ei ole tiedossa kiihdytyskaistaa vaan STOP-merkki. Siinä sitten liitytään kaksikaistaiseen liikennevirtaan nollanopeudella. Perusteluna ovat rampin pienet liikennemäärät. Jollekulle saattaisi tulla mieleen, että ehkä päätien 10.000 ajoneuvon vuorokausiliikenne voisi kuitenkin olla relevantimpi kriteeri.