Ylläri

Vanhanmallisilla ohituskaistateillä eli ilman keskikaidetta oleville varsinkin rajallisen näkyvyyden vallitessa on ajokaistaopastus-liikennemerkki arvossaan.

Paitsi, jos tienpitäjä on tehnyt pikku yllärin.

Kuvamme on vanhalta kolmostieltä eli seututieltä 130. Ajosuuntana on etelä ja paikkana viimeinen isompi mäki ennen Riksua eli Riihimäkeä. Noustaan mäen laelle ja ajokaistaopastus esittää, että eteenpäin on kaksi kaistaa ja vastaan tuleville yksi kaista.

Yleensä kaksikaistainen osuus on ylämäessä. Siksi merkki rupeaa epäilyttämään pientä kulkijaa.

Ja niinhän se on, alaspäin mennään yhtä kaistaa.

Paikalla on ollut asianmukainen merkki vielä ainakin lokakuussa 2022. Ehkäpä se on vaihdettu uuteen ja laitettu vaihteen vuoksi ylösalaisin. Tosin merkki on vanhaa mallia; jospa se on vain huvin vuoksi käyty kääntämässä ylösalaisin?

Joka tapauksessa liikennemerkein on ohjattu kummastakin suunnasta liikenne keskimmäiselle kaistalle. Tiemerkintä on tämän kanssa ristiriidassa, mutta pelastaa kunnes se jää lumen alle.

Kyröskankaan kesätiellä

Kyröskankaan kesätie, Kyrönkankaan tie, Pohjankankaan tie, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kyröskankaan tien on maan muinaisteistä vanhimpia ja tärkeimpiä, vaikkakaan ei kovin tunnettu. Tie kulki eteläisestä Suomesta Korsholman linnaan nykyisen Vaasan seudulle. Tie oli Hämeenlinnan ja Korsholman välinen reitti, josta Tammerforsin länsipuolella haarautui tie Ulvilan kaupunkiin. Toinen luokittelu näkee Hämeenlinnan-Ulvilan reitin päätienä, josta tie Korsholmaan haarautui.

Kyröskankaan tien nimitys on satakuntalaista perua viitaten keskiajalla Sastamalan suurpitäjästä eronneeseen Kyrön pitäjään, nykyiseen Hämeenkyröön. Hämeenkyröstä lähtee luoteeseen noin 40 kilometriä pitkä harjualue Hämeenkangas. Niinisalon kohdalla harjualue kääntyy pohjoiseen ja jatkuu Pohjankankaan nimellä toiset 40 kilometriä Karvian ja Kauhajoen rajamaille.

Koska kangasmaastoa on helppo kulkea, syntyi muinainen "tie", joka kulki Hämeenkyröstä nykyisten Niinisalon ja Karvian kautta Nummijärvelle ja Kauhajoelle ja sieltä edelleen Vaasaan. 

Wetterstedtin kartasto, 1775

Talvitie syntyi idemmäksi Ikaalisten-Parkanon-Jalasjärven-Kurikan suunnalle, koska jäätynyt Kyrösjärven suuri selkä oli helppo ylittää. Talvitiestä syntyi pikkuhiljaa ympärivuotinen pääreitti ja kesätien merkitys katosi. Nykyinen Kolmostie seuraa talvitien reittiä.

Tänään käymme tutkimassa kesätietä Hämeenkyrön ja Kauhajoen välillä. Tien täsmällinen reitti ei ole jäänyt aikakirjoihin ja on todennäköistä, että se on vuosisatojen saatossa vaihdellut. Hämeenkangasta pitkin kulkee autolla kuljettavissa oleva tie.

Tielinja on jäänyt pääteiden ulkopuolelle

Erkanemme kolmostiestä Kyröskosken kohdalla ja käännymme länteen Vesajärven suuntaan. Kohta Järvenkylänjärven (!) jälkeen saavumme Hämeenkankaan kaakkoiskulmaan.

Hämeenkankaantie erkanee Vesajärvelle kulkevasta tiestä

Tie on ensimmäiset noin 3,5 kilometriä Hämeenkyrön ja Ikaalisten kunnanraja: Hämeenkyrö vasemmalla ja Ikaalinen oikealla.

Tie kulkee komeassa mäntymetsässä pääosin asumattomalla seudulla. Jämijärvi sijaitsee kuitenkin vain muutaman kilometrin päässä, harjun toisella puolella.

Noin kahdeksan kilometrin kuluttua tie yhtyy Ikaalisten ja Suodenniemen väliseen maantiehen 2594. Tätä kuljetaan kolmisen kilometriä Varppeen talolle saakka. Varppeella on ollut kestikievari jo 1500-luvulla. Se oli välillä vuosikymmeniä asuttamattomana. Vuonna 1808 seudulla liikkui venäläisiä sotilasosastoja ja arvotavaraa. Varppeen isäntä ja joukko kyläläisiä ryöstivät yhden kuriireista. Kostoiskukin tapahtui ja Varppeen tila poltettiin. Toisten lähteiden mukaan tila olisi poltettu jo ennen ryöstöä. Mikä oli syy ja mikä seuraus, jää tällä kerralla tuntemattomaksi.

Varppeen luoteispuolella tien varressa on asutusta ja se on melko tavanomaisen maantien kaltainen.

Niinisaloa lähestyttäessä alkaa maastossa näkyä merkkejä armeijan läsnäolosta. Viimeistään iso keltainen varoituskilpi kertoo asiasta:

Matka jatkuu ohi Kuninkaanlähteen, joka on tullut kuuluisaksi siitä, että kuningas Aadolf Fredrik oli maakuntamatkallaan pitänyt siellä taukoa vuonna 1752. Paikalla on nykyisin hotelli ja leirintäalue. Harju kääntyy Kuninkaanlähteen tienoilla kohti pohjoista.

Seuraava kohteemme on melkoisen avara tienristeys nimeltään Viidentienristeys. Se on kuuleman mukaan kovin tuttu paikka Niinisalossa palvelleille ja se on tullut tunnetuksi myös Mauri Sariolan (1924–1985) romaanista Viiden tien risteys (1964).

Viidentienristeyksestä pääsee vielä puolisentoista kilometriä pohjoiseen. Sitten tien katkaisee vahva este: Niinisalon varuskunnan portti. Peräydymme ja lähdemme kiertotielle etsimään uutta alkua.

Kyröskankaan tie jatkuu Pohjankankaalla heti Niinisalon pohjoispuolella. Sinne vain ei ole menemistä. Pohjankankaasta yli 20 kilometrin pätkä on ampuma-alueena. Se on Rovajärven jälkeen maan toiseksi suurin tähän tarkoitukseen varattu alue.

Kierrämme Niinisalon ja jatkamme matkaa seututietä 273 pitkin. Se on näppärä reitti Jalasjärven suuntaan ja kulkee Pohjankankaan viertä Karvialle saakka. 

Eläimistöä tiellä 273

Kyröskankaan tielle palaamme entisen Kyrön Skanssin (Kyrö Skantz) kohdalla. Se on 1630-luvulla 30-vuotisen sodan aikana perustettu patteristo lähinnä jahtaamaan sotaväenotosta karanneita miehiä. Paikka sijaitsee Karvianjoen rannalla. Karvianjoki katsottiin tuolloin Satakunnan ja Pohjanmaan rajaksi. Kyrö-nimitys tuli siitä, että se sijaitsi Kyrön pitäjän puolella Satakunnassa. ¨

Kansan suussa kylän nimi on aikojen kuluessa muuntunut satakuntalaiseen suuhun paremmin sopivaan muotoon Kantti.

Kantista pohjoiseen tie on selvästi huonokuntoisempi kuin Hämeenkankaalla ja sen kunto myös vaihtelee. Siellä, missä on sorakuoppia (harjualueilla niitä on paljon!), tie on parempi, jotta kuljetuskalusto pysyy ehjänä.

Kantin ja Kauhajoen välistä tietä. Komeaa metsää, paikoitellen vähemmän komeaa tietä.

Pohjoiseen kuljettaessa saavutaan Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoon. Puiston ydinosan halki kulkeva tie on noin 1,7 kilometrin osalta suljettu moottoriajoneuvoliikenteeltä, muun muassa tien polkumaisuuden säilyttämiseksi.




Kyröskankaan kesätietä muinaisessa asussa kansallispuistossa

Kauhaneva

Tie jatkuu museotienä noin seitsemän kilometrin matkan. Sen jälkeen se yhtyy Karvian-Nummijärven-Kauhajoen maantiehen 6700.

Museotietä (kuva vuodelta 2007)

Loput 25 kilometriä matkasta Kauhajoelle ajamme pikitietä. Olemme matkanneet Pirkanmaalta pohjoisen Satakunnan kautta Etelä-Pohjanmaalle.

Kajaani–Hyrynsalmentien alikulkusilta

Osuipa silmiin Väyläviraston tiedote, jonka otsikko oli: Kajaani–Hyrynsalmentien alikulkusillan alittava liikenne siirretään kiertoreitille sillan vaurioitumisen vuoksi.

Ensireaktio oli, että viitostiellä on sattunut jokin isompi mälli ja että liikenne siksi varmasti tulee olemaan vaikeuksissa. Mutta missähän tuo silta on? Kajaanista Hyrynsalmelle on matkaa 70 kilometriä. Tiedote ei siis ole ylimaallisen selektiivinen, ja sitä siten pääsee eli joutuu tulkitsemaan. 

Tiedotteen ingressi kuitenkin antaa aiheen epäillä, että tiedotteessa on jotain mätää: 

Moottoriajoneuvo törmäsi Kajaani–Hyrynsalmentien alikulkusiltaan maanantai-iltana 29.5. Törmäyksen seurauksena sillan kantavuus ei Väyläviraston selvityksen mukaan ole enää riittävä junaliikenteelle. Kaikki sillan alittava liikenne ohjataan kulkemaan kiertoreitin kautta tämän viikon aikana. Uusi alikulkusilta on jo rakenteilla osana Väyläviraston Kontiomäki–Pesiökylä-radan perusparannushanketta.

Tulkinta 1: Kyseessä ei ole Kajaani-Hyrynsalmentien alittava alikulku, vaan sen ylittävä rautatiesilta.

Pulma: Viitostie risteää Kajaanin ja Hyrynsalmen välillä radan vain kahdesti ja kummallakin kerralla tie kulkee radan ylitse.

Tulkinta 2: Kyse ei ole Kajaanin ja Hyrynsalmen välisestä tiestä lainkaan, vaan entisestä viitostiestä, joka kulki Ristijärven ja Hyrynsalmen välillä Emäjoen länsipuolella vain runsaat 60 vuotta sitten. Tieosuus on nykyisin yhdystie 8890.

Tulkinta 3: Kyseessä on lähellä Hyrynsalmen kirkonkylää tiellä 8890 oleva rautatiesilta.

Pulma: Tie 8890 on Hyrynsalmella nimeltään Vanhatie ja Ristijärvellä Hyrynsalmentie. Miksi tiedote puhuu Kajaani-Hyrynsalmentiestä?

Tulkinta 4: Ämmänsaaren rata on valmistunut Hyrynsalmelle saakka vuonna 1939. Silta on saatettu rakentaa jo silloin; viimeistään 1950-luvulla. Tiedotteeseen on otettu sillan virallinen nimi sen rakentamisen aikaan.

Tiedottaminen onnettomuudesta on ollut kovin vaiteliasta. Paikalla on menossa uuden sillan rakentaminen. On vaikeata olla ajattelematta, että työmaalla on sattunut nolo vahinko.

Tiedote jatkuu: 

Olemme parhaillaan rakentamassa viereen uutta Hyrynsalmentien alikulkusiltaa, joka valmistuu vasta syksyllä. Junien ei ole turvallista ylittää vaurioitunutta siltaa. Tämä vuoksi puramme vanhan sillan kiireellisesti ja siirrämme alittavan liikenteen kiertoreitille. Täytämme vanhan silta-aukon maa-aineksilla ja rakennamme uudet radan päällysrakenteet.

Tulkinta 5: Koska seudulla ei ole Hyrynsalmentietä, tulkitaan tämän tarkoittavan suunnitelmien mukaista Hyrynsalmen alikulkusiltaa. 

Tulkinta 6: Tässä puhutaan sekaisin sekä juna- että tieliikenteestä. Lienee haluttu sanoa, että uutta siltaa ei voida vielä käyttää, ja että vanha silta poistetaan käytöstä tuomalla tien tilalle sepeliä ja rakentamalla sen päälle uudet kiskot ja pölkyt.

Tiedote jatkuu:

Vanha alikulkusilta poistetaan liikennekäytöstä perjantaina 2.6.2023. Vanhatie (mt 8890) katkaistaan liikenteeltä Kajaani–Hyrynsalmentien alikulkusillan molemmilta puolilta ja liikenne ohjataan kiertoreiteille.

Tulkinta 7: Junaliikenne keskeytettiin saman tien. "Poistaminen liikennekäytöstä" siis tarkoittaa, että sillä kulkeva liikenne ei pääty, vaan sen ali kulkeva. Tiestä käytetään leikkisästi kahta eri nimeä: Vanhatie ja Kajaani-Hyrynsalmentie.

Tiedote jatkuu:

Radan länsipuolella kiertoreitti kulkee Vanhatietä (mt 8890) Ristijärven kautta. Radan itäpuolella kiertoreitti kulkee Puolangantien (mt 891) ja Viitostien (vt 5) kautta. Tavoitteena on, että junat pääsisivät jälleen liikkumaan tulevan viikonlopun aikana. 

Tulkinta 8: Tiekarttaan ei ole vilkaistu. Ristijärven kautta ei tarvitse kiertää, jos matka on sillan länsipuolelta Hyrynsalmelle, Suunnilleen puolessa välissä kulkee vanhan ja nykyisen viitostien välillä yhdystie 8891. Sitä käyttäen pääsee bonuksena tutustumaan Kalliokosken komeaan yhdistettyyn rauta- ja maantiesiltaan. Lisäksi on tarjolla kiertotie paikallisessa tieverkossa. Junien kulun relevanssi kiertotietä koskevassa kappaleessa jää pohdittavaksi.

Kalliokosken silta

Väylävirastossako ei tosiaankaan ole tiedottamisen ammattiväkeä tiedotteiden oikolukemiseen? Tämä tiedotekin olisi kohtuuhyvä muistio projektipäällikkökollegoiden kesken, mutta sen kohderyhmä kuitenkin lienee ollut yleisö? Sille tiedote paikoin näyttäytyy melko käsittämättömänä.

Simo

Nelostietä Oulun ja Kemin välillä on kohennettu aika lailla viime vuosina. Kemin moottoritietä on jatkettu Oulun suuntaan ja Oulun moottori- ja moottoriliikennetietä Kemin. Oulun suunnalla ollut leveäkaistatie on siirtynyt historian lehdille, viimeinkin.

Muilta osin tie on enemmän tai vähemmän jatkuvaa keskikaiteella varustettua ohituskaistatietä. Lopputulos on varsin asiallinen. Kuivaniemen, Merihelmen ja ja Olhavan kohdalla on edelleen vanhempaa kaksikaistaista tietä ja niiden osalta ollaan laatimassa parannussuunnitelmia. 

Ohituskaistatietä

Iin ohitus on edelleen ratkaisematta ja siellä kaksikaistainen osuus on usean kilometrin mittainen. Iin ohittamiseksi itäpuolelta on laadittu aluevaraussuunnitelma kaikkiaan 17 kilometrin mittaiselle ohitustielle.

Simon kohdalla olevaa aukkoa ollaan sulkemassa. Joen (Simojoen!) kummallekin rannalle on rakenteilla eritasoliittymä. Läntisen kautta kulkee kuntakeskuksen liikenne ja itäinen liittää nelostiehen Ranualle vievän seututien 924. Ranuan tien liittymä rakennetaan nykyisen risteyksen itäpuolelle.

Simon keskustan liittymä

Ranuantien liittymä

Simossa puretaan kiertotiejärjestelyt arvioiden mukaan heinäkuussa ja valmista on laskettu olevan syksyllä.

Tarvontien aasinhatut

Teillä ja Turuilla jakeli viime vuonna aasinhattuja viitostien parannustyömaalla Juvan ja Joroisten välillä. Kukaan ei tullut lunastamaan päähinettään.

Nyt olisi taas jaossa, hieman kevyempää mallia. Koskee ykköstietä, eli Tarvontietä eli Turunväylää eli Turun moottoritietä Espoossa.

Ensimmäinen menee tuntemattomalle taholle, joka on laittanut liikennemerkkejä tien varteen, mutta ei kehdannut ilmoittaa nimeään missään. Se on ehkä ymmärrettävää. Kuvamateriaali on kuluvalta viikolta, 5.6.2023.

0 metriä. Ensimmäinen työmaata ennakoiva nopeusrajoitus.

450 metriä. Nopeusrajoitus 80 km/h alkaa.

930 metriä. 50 km/h rajoitus. Kohta se tietyö varmaankin alkaa. Liikennemerkkitoteemissa nopeusrajoituskilpi ja lisäkilpi väärässä järjestyksessä. 60 km/h porrastuskin on päässyt unohtumaan.

1720 metriä. Ämmässuon liittymä. Työmaasta ei tietoakaan.

2640 metriä. Työmaasta ei edelleenkään näköhavaintoa. Nopeusrajoitus palaa arvoon 120 km/h.

Tielle on siis järjestetty turhan takia yli 2,6 kilometriä nopeusrajoitusta, josta 1,7 km körötellään 50 km/h. Jos tällä tavoin ei romahduteta kunnioitusta työmaiden rajoituksia kohtaan, niin kuinka sitten.

Väyläviraston varsin tuoreet tietyömaiden liikenteenohjausta koskeva ohjeisto esittää nopeusrajoituksiin useita hyvin järkeenkäypiä pelisääntöjä, kuten: Työajan ulkopuolella tierakennustyömaan rajoitus tulee korottaa lähemmäksi normaalitilannetta, jos liikennejärjestelyt ja tien kunto sen sallivat. Tämä yleensä jää kuolleeksi kirjaimeksi. Yhtä lailla kuolleeksi kirjaimeksi ehkä 80 prosentissa tapauksista jää sääntö: Työmaan jälkeen asetetaan välittömästi pysyvää rajoitusta osoittava merkki. Ohjeistuksen puutteesta rationaalinen käyttäytyminen ei jää kiinni. Sitä sitten voidaan pohtia, onko kyse asenteista, viitseliäisyydestä vai ehkä aukoista luetun ymmärtämisessä. 

Sitten siirrytään seuraavalle päivälle, aamupäivään klo 10 tienoille, aamuruuhkan jälkeiseen aikaan.

Vaihtuvia nopeusrajoituksia operoi tällä viikolla laitos nimeltään Fintraffic. Se on "erityistehtäväkonserni, joka toimii liikenne- ja viestintäministeriön omistajaohjauksessa". Erityistehtäväkonserni, hienoa!

Tapana on säännöstellä eräiden vilkkaiden teiden nopeusrajoituksia vaihtuvilla nopeusrajoituksilla. Niiden avulla tien nopeusrajoitusta voidaan liikennetilanteen, sääolosuhteiden tai muiden syiden perusteella alentaa. Nostaminen on harvinaisempi ilmiö kuin joulupukki uimarannalla heinäkuussa.

Tarvontiellä Kehä I:n ja II:n välillä on usein ruuhkaa ruuhka-aikoina ja kaistojen välillä paljon liikennettä. Jonojen liikkuessa 60 km/h vaihtuvat nopeusrajoitukset säädetään turvallisuuden parantamiseksi asentoon 80 km/h.

Tällä kertaan Fintrafficissa on nukahdettu valvontaruutujen ääreen tai oltu viettämässä kahvitauon jälkimmäistä puolituntista. Tie on lähes tyhjä mutta niinpä vain ajetaankin parhaimmillaan yhdeksänkaistaista tietä viitisen kilometriä 80 km/h rajoitusta.

Oho. Pitääkin pudottaa nopeutta.

No, onhan täällä sentään muutama muukin.

Kehätiesota

Teillä ja Turuilla käsitteli vastikään artikkelissa Pariisin kehätiet tuon suurkaupungin noin neljää kehätietä. Nyt sisimmästä, le Périphérique, on noussut sota. Sitä käydään kovin ranskalaiseen tapaan, suurin puhein ja käsiä rankasti vispaten.

Ranskalaiset käyvät neuvonpitoa eläkejärjestelmän uudistamisesta

Pariisissa järjestetään olympialaiset kesällä 2024, ja massiivisia liikenneruuhkia on odotettavissa. Périphériquen sisimmät kaistat on tarkoitus tehdä samanlaisiksi "korkean käyttöasteen kaistoiksi", kuten monessa paikassa maailmalla: varataan busseille, takseille ja kimppakyydeille. Tässä ei ole sinänsä nähty mitään erityistä ongelmaa.

Ongelma tulee siitä, että Pariisin kiistelty pormestari Anne Hidalgo on vaatinut, että järjestely jää pysyvästi voimaan ja että lisäksi koko kehätielle tulisi voimaan 50 km/h nopeusrajoitus nykyisen 70 km/h:n sijaan. Näiden toimenpiteiden perusteluiksi on esitetty, että kehätieltä katoaisi vuorokaudessa 100.000–200.000 henkilöautoa ja ilmanlaatu paranisi.

Nyt ovat esikaupungit nousseet vastarintaan. Kaikkiaan 1800 kunnan- ja kaupunginjohtajaa on allekirjoittanut kirjelmän, jossa vastustetaan suunnitelmaa. Matka-aikojen ennakoidaan pitenevät merkittävästi. Allekirjoittajat myös tuovat esiin, että mainittu autojen vähenemisen määrä ei perustu mihinkään tutkimukseen, vaan on puhdasta poliittista keskustelua.

Hidalgon suunnitelmalle on tuonut synkkiä pilviä taivaalle myös riippumattoman tutkimuslaitoksen vaikutusarvio muutaman vuoden takaisesta Seinen rannan kadun Avenue Georges Pompidou liikenteen rajoittamisesta. Tutkimusraportissa on todettu, että saasteiden kokonaismäärä ei ole vähentynyt. Seinen rannalla on puhtaampaa, mutta vahvaa lisäystä on Périphériquen eteläosissa liikenteen siirryttyä sinne. Périphériquen ympäristössä asukastiheys on suurempi, jolloin altistus kohdistuu suurempaan joukkoon ihmisiä tehden toimenpiteen kokonaishyödyn negatiiviseksi.

Toistaiseksi ei ole mitään ratkaisua hakattu kiveen. Ranskalainen neuvonpito jatkuu.

Porsastelua Kirjalansalmella

Kirjalansalmella Turunmaan saaristotiellä 180 on menossa kisa kelloa vastaan. Silta on vähitellen vaurioitumassa käyttökelvottomaksi. Uusi on rakenteilla, mutta se valmistuu vasta syksyllä 2025. Siihen saakka vanha silta pitäisi saada pysymään kunnossa.

Uusi silta tehdään nykyisen itäpuolelle.

Sillan sulkemisella tai raskailla painorajoituksilla olisi varsin hankalia seurauksia, Noin puolet Suomen rakennustyömailla käytettävästä sementistä tuotetaan Paraisilla. Maakuljetusten siirtoon merikuljetuksiksi yhtäkkiä ei ole kapasiteettia.

Paikkaseudulla on erilaisissa spekulaatioissa pohdittu varareittejä. Lossirantoja ei ole sopivilla paikoilla ja lossienkaan kapasiteetti ei riittäisi. Lillmälön kärjessä olisi autolauttatasoinen satama. Perustetaan siis autolauttalinja Parainen–Naantali! Matka-aika kyllä kasvaisi hieman.

Naantali-Lillmälö. Reitistä voisi saada hyvinkin suositun, jos laivalle saisi ravintolan tai tax-freen.

Viime viikkoina on siltaa tutkittu ja vauriot ovat edenneet. Nopeana toimenpiteenä on sillalle asetettu 30 km/h nopeusrajoitus. Entistä 70 km/h rajoitusta on jo kertaalleen laskettu 50:een. Lisäksi sillalla on raskailla ajoneuvoilla minimietäisyys 60 metriä. Uusimpien tulosten perusteella näyttäisi siltä, että laskettu nopeus vähentää liikenteen aiheuttamaa värähtelyä sen verran, että lisärajoituksia ei tarvittaisi.

Tieviranomaiset ovat seuranneet sillan tilannetta muun muassa monitorointilaitteistolla, joka kertoo ajoneuvojen massan. Suurimman sallitun 76 tonnin ylityksiä tapahtuu useita päivittäin, eivätkä edes 100 tonnin kuormat ole olleet harvinaisia.

On melko jännää, että kuljetusajalle ei kelpaa vain muutama vuosi sitten tehty yhdistelmämassojen reipas korottaminen, vaan että sääntöjä pitää nytkin kiertää. Toimintaa, jossa huonokuntoiseksi tiedetyn sillan yli ajellaan rajoituksista piittaamatta, voidaan kutsua useillakin nimityksillä, joista porsastelu on lievemmästä päästä.

Tieviranomaiset ovat luvanneet lisää valvontaa. Aika näyttää, millaista se tulee olemaan. 

42 hehtaaria kiviä

Femern A/S, joka rakentaa Tanskan ja Saksan välistä tunnelia, on kiviostoksilla.

Eikä aivan minkä tahansa kivien.

Koska tunnelia ei louhita, vaan betonielementit lasketaan merenpohjaan ruopattavaan ojaan, merenpohjan luontoa tuhoutuu. Pohja on kivikkoa, jonka koloissa eri kalalajit viihtyvät.

Rakennuslupaan liittyy kompensaatiovelvoite rakentaa 42 hehtaarin verran uutta kivikkoa. Uusi kivikko syntyy Fehmarnin saaren eteläpuolella sijaitsevalle merialueella, Sagas-Bankille. 

Nyt on menossa esiselvitys, mistä saisi sopivia kiviä. Pitää olla jääkauden muodostamia, pitää olla ehjiä, pitää olla Itämeren alueelta ja sopiva koko olisi 60–100 senttimetriä.

Itse tarjouskilpailu järjestetään vuonna 2024. Tarvetta on noin 150 000 tonnille kiviä, eli kuskaamiseen tarvitaan proomu jos toinenkin.