28.3.2024

Hei me lossataan!

Lehdistö kertoo merkillistä stooria. Lappeenrannan Lamposaaren lossikuski on saanut linnaa, ehdollista kylläkin. 70 päivää rapsahti ja lisäksi 1250 eurolla päiväsakkoja.



Tilanne syntyi loppiaisena 2023, kun todistajat raportoivat lossin holtittomista liikkeistä. Lossi oli ollut poikittain väylällä ja kertomusten mukaan kertaalleen pyörähtänyt 360 astetta. Sehän onnistuu, kun kummassakin päässä on ohjauspotkurit vaikka paikallaan kääntämiseen.

Lossia oli ensin pitänyt maanitella hakemaan kuljetettavia mantereelta ja viiden minuutin lossimatkakin oli kestänyt puolisen tuntia. Paluumatka oli sitten keskeytynyt alkuunsa, kun kuskia ei ollut saatu hereille. Kokaiinia ja huumeiksi luokiteltavia lääkkeitä löytyi verikokeesta.


Käräjäoikeus oli paheksunut toimintaa ja katsoi vesiliikennejuopumuksen toteen näytetyksi. Kuski haki valituslupaa hovista, joka ei tähän myöntynyt.

Tapaus on sillä poikkeuksellinen, että sisävesillä harvemmin talvisaikaan jaetaan rangaistuksia vesiliikennejuopumuksesta. 

Lossin pikku spinnaukset kertovat muuten, että on taidettu ajaa irti ohjausvaijerista. Eihän tuo jäärännistä karkuun pääse, mutta vaijeri ainakin jossain määrin huolehti siitä, että lossia ajetaan niin päin kuin on tarkoitus.

24.3.2024

Skylla ja Kharybdis

Homeros runoilee:

Laivan keulast' ei tasakaarevan mies väkevinkään
jaksais ampua nuolt' ylös aukkoon onkaloluolan.
Skylla sen kätköss' on, peto ulvova. Kuin penin nuoren
surkea uikutus viiltäen soi sen vinkuva ääni;
hirveä hahmoltaan se on itse, sit' eip' ilomielin
kenkään kohdata voi, ei auvoisat jumalatkaan.
Jalkaa on kakstoist' epämuotoa sillä ja kaulaa
kuus sanomattoman pitkää, päät kamalatpa on niissä
kussakin, hampait' ympäri suun rivikiertoa kolme,
vahvoja, taajoja, kukkuranaan kita kolkkoa surmaa.
Vuoren vinkalohon sen ruumis piilevi puolin,
päät vain kurkottaa ulos kuilun kaamean suusta;
siinä se sieppaa veest', yhä vaanien kallion viertä,
hylkeen, delfiinin, myös vauraampaa veden viljaa,
pauhukas Amfitrite joit' isot vaalivi parvet.
Laivoin laskenehens' ei siit' ohi vauriotonna
kenkään kerskua voi; sinitumman purren on puulta
saaliikseen joka suull' uran yhden hirviö vienyt.
Kallio toinen on taas matalampi. Se vain vähän matkaa
toisest' on, yli sinne, Odysseus, nuolesi kantais.
Siellä on viikunapuu, iso, tuuhealehvä, sen alla
tummat veet kurimoonsa Kharybdis mahtava nielee. 

(Odysseia, 12. laulu, suom. Otto Manninen)

Kuten teksti kertoo, jo antiikin ajoista on tiedetty Messinan salmen olevan merenkulkijalle vaikea ja vaarallinen paikka. Skylla ja Kharybdis olivat antiikin mytologian merihirviöitä, jotka vaikuttivat salmen rannalla. Skylla asusteli mantereen puolella itärannalla ja hänen koiransa harvensivat salmesta kulkevien laivojen miehistöä. Vastarannalla Messinan puolella viikunapuun alla asusti Krarybdis, joka imaisi useasti päivässä valtavan määrän vettä ja sylkäisi sen takaisin. Kradybdis onkin salmen voimakkaan vuoroveden symboli.


Skylla Odysseuksen kimpussa. Puupiirros 1880-luvulta.

Teillä ja Turuilla on vuonna 2020 kirjoittanut artikkelissa Messinan salmen silta jo roomalaisaikana aloitetuista suunnitelmista rakentaa salmen yli silta. Reunaehdot ovat tiukat: Pitää kestää maanjäristyksiä ja myrskytuulia eikä mereen voida syvyyden takia rakentaa siltapilareita.

Tuolloin esitelty suunnitelma maailman ehdottomasti pisimmän riippusiltajänteen rakentamiseksi on ottanut merkittävän askeleen: Sillan rakentamisesta on päätetty. Rakentamisesta on vastuussa yhteisyritys, jossa on mukana italialaisia julkisyhteisöjä: valtio, valtion infraurakointiyhtiö, rautatiet ja maakunnat. Omistusrakenne on monimutkainen mutta kaikki tiet vievät Roomaan.

Sillan jänneväliksi tulee 3300 metriä eli yli 50 prosenttia enemmän kuin nykyisessä jänneväliltään pisimmässä sillassa. Sillan leveys on noin 60 metriä ja pylonit nousevat lähes 400 metrin korkeuteen. Sillassa on itse asiassa kolme kantta: yksi kummankin suunnan kumipyöräliikenteelle ja näiden keskellä rautatie. Rakenne on todettu aerodynaamisesti edulliseksi: Tuuli tarttuu kolmeen kapeampaan siipeen vähemmän hanakasti kuin yhteen leveään. Sillan lisäksi rakennetaan 20 kilometriä uutta maantietä ja saman verran rautatietä. Kumpikin kulkee tunnelissa suurimman osan matkastaan

Riippusillan neljän kannatinkaapelin paksuus on kunkin 1,26 metriä. Jokainen kaapeli kootaan 41148 langasta, jotka ovat 5,33 mm halkaisijaltaan. Lujuuslaskelmissa on lähdetty siitä, että silta kestää 80 m/s tuulen ja 7,5 magnitudin maanjäristyksen. Tuulen takia silta suljetaan jo noin 40 m/s tuulen nopeudella.


Messinan salmen sijainti mannerlaattojen rajalla. Jospa Sisilia onkin Afrikkaa?

Optisimmat ovat laskeneet, että jo vuonna 2024 päästäisiin iskemään lapio maahan ja että vuonna 2027 olisi valmista. Hieman konservatiivisemmat laskelmat esittävät strategisiksi vuosiksi 2025 ja 2030. Aina pitää kuitenkin muistaa, että kyseessä on Italia.


19.3.2024

Siirtyneet risteykset

Tänään tutkitaan paikasta toiseen siirtyneitä pääteiden risteyksiä. Vertailukohtana ovat alkuperäinen numerointi 1-21 ja 51-82 ja tilanne vuonna 2024. Etsimme siis kahden päätien risteyksiä, jotka ovat siirtyneet merkittävästi eli yli kymmenen kilometriä alkuperäiseltä sijainniltaan. Jätämme 1940-luvulla rajan taakse jääneet tapaukset tällä kertaa sivuun.

Jotta ei synny vertailua omenien ja appelsiinien kesken, jaamme tapaukset kahteen kategoriaan: A-kategoriassa ovat tiet, jotka ovat nykyisinkin suunnilleen alkuperäisten päätepisteidensä välillä. B-kategoriassa ovat tapaukset, joissa ainakin toinen teistä on saanut lakkautetun tien numeron. Tiet 10 ja 54 ovat vähän rajatapaus: 54 on lyhentynyt länsipäästään kymmeniä kilometrejä ja saanut itäpäähän vielä reilusti lisää. Koska risteysten välillä on alle kymmenen kilometriä, tiepari on jätetty kummastakin kategoriasta pois. Reilu peli.

Millimetrimitta on jätetty sivuun ja heilutettu leveää pensseliä. Esimerkiksi teiden 5 ja 80 päät sijaitsevat noin 900 metrin päässä toisistaan, mutta koska kumpikin päätepiste on Sodankylä Cityssä, ne tässä tarkastelussa nähdään kohtaavina.

Kategoriassa A on kymmenen risteystä.

  • Valtatien 8 ja kantatien 67 risteys sijaitsi ennen Kristiinankaupungissa ja nykyisin Närpiön Vitbergetissä. Uuden ja vanhan välimatka linnuntietä on noin 12 km. (Vt8 ja kt67 ristesivät ennen kahdesti: toisen kerran Uusikaarlepyyssä. Tien 67 pohjoisosan muutos valtatieksi muutti tämän tilanteen.)
  • Valtatien 3 ja kantatien 54 risteys sijaitsi ennen Lopella, nykyisin Riihimäellä noin 14 km:n päässä. Kolmostie siirtyi 1950-luvulla itään pois Lopen ja Janakkalan takametsistä.
  • Valtatiet 2 ja 10 leikkasivat toisensa ennen Somerolla. Hämeen Härkätie oikaistiin suoraksi kymppitieksi ja kakkostiekin sai 1950-luvulla uuden linjauksen. Nykyinen risteys sijaitsee Vorsasa (Forssassa) linnuntietä noin 17 km:n päässä.
  • Valtatie ja kantatie 69 haarautuivat aiemmin Laukaalla. Nelostie sai uuden suoremman suunnan Jyväskylästä pohjoiseen. Kantatie linjattiin liittymään nelostiehen Äänekosken Hirvaskankaalla linnuntietä 17 km:n päässä. Kantatien oikaisua tehtiin työttömyystöinä ja urakkaan saatiin kulumaan toistakymmentä vuotta.
  • Valtatie 4 ja kantatie 55 kohtasivat aiemmin Hausjärvellä, jossa ne kulkivat yhtä matkaa pitäjän kirkon kulmalta keskustaajamaan Oittiin. Nelostie siirtyi Helsingin-Lahden linjalle ja 55 päättyy nykyisin Mäntsälään linnuntietä 22 km:n päähän.
  • Valtatiet 1 ja 2 ovat vaihtaneet haarautumiskohtaansa useampaankin otteeseen. Aluksi se oli Nummella, sitten kakkostien oikaisun jälkeen hieman idempänä Koisjärvellä. Sitten valmistui uusi kakkostie ja teiden haara siirtyi Helsinkiin Töölön tulliin. Kakkostie sai 1970-luvulla taas uuden linjauksen ja nyt haarautumiskohta on Vihdin Palojärvellä. Nummelle on tuolta matkaa 23 km.
  • Valtateiden 4 ja 12 kohtaamispaikka oli aikojen alussa Lammin Jahkolassa. Nelostien siirryttyä Helsingin-Lahden linjalle risteys siirtyi Lahteen noin 40 km:n päähän.
  • Kolmanneksi pisin siirtymä, noin 47 km, on valtateiden 3 ja 12 risteyksellä. Aluksi risteys oli Pälkäneen Kyllössä. Kolmostien siirryttyä 1950-luvulla Vanajanselän toiselle puolelle risteys siirtyi Tampereelle. Kolmostie siirtyi edelleen länteen ja nyt risteys, komea spagetti muuten, on Nokian Pitkäniemessä.
  • Kakkoseksi 57 km:n siirtymällä pääsevät valtatiet 4 ja 9. Ysitie päättyi aikaisemmin nelostiehen Jämsässä. Nyt tiet kohtaavat Jyväskylän itäpuolella ja kulkevat käsi kädessä parin muun tien kanssa Jyväskylän Aholaidan liittymän ja Kanavuoren välin.
  • Ehdoton ykkönen on valtateiden 4 ja 5 haarautumispiste. Se sijaitsi ennen Tuusulan Hyrylässä, josta viitostie lähti laveasti uusmaalaista ja päijäthämäläistä maaseutua kierrellen Lahteen. Nykyisin haarautumispiste on Heinolan Lusissa linnuntietä 115 kilometrin päässä. (Kyllä kyllä, tiet kohtaavat uudelleen Sodankylässä, mutta se on eri juttu.)
Kategoriaan B mahtuu kahdeksan tapausta. Etäisyydet ovat suuremmat ja karttapohjan mittakaavaa on pienennetty, jotta saadaan kaikki mahtumaan.


  • Valtatie 8 ja kantatie 68 haarautuivat Koivulahden Kunissa ja 68 kulki Vöyrin kautta Ylihärmään. Jossain vaiheessa TVH:n viskaalit karttojen ääressä äkkäsivät, että tulipas tehdyksi kaksi itä-länsisuuntaista päätietä vieri viereen. Valtatie 16 sai armon ja kantatie 68 muuttui maantieksi 725. Uusi kantatie syntyi 1990-luvulla, kun parannettu Pietarsaaren-Alajärven-Ähtärin-Virtain tie määrättiin kantatieksi. Risteys on Jeppiksen (Pietarsaari) lähettyvillä Pedääsin (Pedersöre) Edsevössä 67 km:n päässä.
  • Valtatiet 9 ja 56 kohtasivat alun perin Tonpereella (Tampere) ja sittemmin Lempäälässä. Entinen nelostien ja ysitien risteys Jämsässä 82 kilometrin päässä Lempäälästä on nykyisin valtateiden 9 ja 24 sekä nykyisin kantatien 56 risteys. Kantatie 56 kulkee Mänttään.
  • Seuraavina ovat entisen kantatien 80 päätepisteet valtateillä 4 ja 5. Rovaniemen Vikajärven ja Kemijärven välinen tie 80 sai 1990-luvulla numeron 82 ja kantatie 80 siirtyi reitille Sodankylä-Kittilä-Kolari. Uudet risteykset ovat vajaan 90 kilometrin päässä-
  • Valtatie 12 ja kantatie 58 kohtasivat ennen Lahdessa. 58 muuttui 1960-luvulla nelostieksi, ja katosi, kunnes se annettiin Oriveden-Keuruun uudelle tielle. Nykyisin 58 on maan pisin kantatie ja haarautuu valtatiestä 12 Kangasalla 97 km:n päässä. Risteys on vain muutaman sadan metrin päässä historiallisesta Huutijärven risteyksestä, joka oli ennen teiden 3, 9 ja 12 haarautumispaikka.
  • Pronssi. ja hopeasijaan liittyy entinen kantatie 77 Oulusta Kajaaniin. Nykyisin tie 77 kulkee Kyyjärveltä Viitasaaren kautta Siilinjärvelle. Valtatien 5 ja kantatien 77 risteys on nykyisin Siilinjärvellä 140 km:n päässä alkuperäisestä. Valtatien 4 risteys on Viitasaarella ja entiseen risteykseen Oulussa on matkaa lähes 220 km.
  • Pisin siirtymän on valtatien 4 ja kantatien 58 risteys. Alussa risteys oli Padasjoen Taulussa (teiden 24 ja 53 risteys nykyisin). Maan pisin valtatie ja maan pisin kantatie kohtaavat toisensa Kärsämäellä, 293 km:n päässä linnuntietä Padasjoelta.

15.3.2024

Miljoona kuutiota soraa

Jääkausi muokkasi Suomen maaperää ja synnytti koko joukon harjuja. Harjun päälle on mukava rakentaa tietä, koska vesistöjen ylityksiä ei useinkaan ole paljon ja maaperä on sopivaa. Tunnemmehan muun muassa Punkaharjun tien, Pulkkilanharjun tien ja Vehoniemenharjun-Keisarinharjun tien. Helsingin-Pietarin ratakin tehtiin Riihimäen ja Hollolan Lahden kautta 1870 siksi, että siitä pitkät pätkät saatiin tehdyksi Salpausselkää pitkin.

Salpausselästä Riihimäen ja Hausjärven tienoilla luoteeseen haarautuva harjuketju kulkee läpi hämäläisen kulttuurimaiseman Turengin, Hämeenlinnan, Hattulan, Sääksmäen ja Valkeakosken kautta Lempäälään. Harju halkaisee mahtavan Vanajanselän kahteen altaaseen ja nousee välillä pinnalle pienten saarten ketjuna. Sen tiimoilla on vuosikymmenten aikana tehty teitä, kaivettu soraa ja taisteltu harjumaiseman säilyttämisen puolesta. Taistelussa ei ole sanan säilää säästelty.


Hämeen harjuketju

Vähän samaan tapaan kuin meri edustaa Helsingin kaupungille ennen kaikkea paikkaa dumpata ylijäämämaat, harjut on aiempina aikoina nähty ennen kaikkea soralähteenä ja maisema-arvot on nähty väistyvinä.

1950-1960-luvuilla oli mainitun hämäläisen harjuketjun kohtalonhetkiä. Kolmostietä linjattaessa 1950-luvun lopulla TVH olisi halunnut tehdä Rapolanharjun muinaislinnasta valtavan sorakuopan. Tarvittiin Kekkosenkin apua TVH:n ohjaamiseksi ja Rapola säilyi.

Hämeenlinnan kohdalla harjussa oli melkoinen määrä sorakuoppia, ja sorakeisarit tietysti olivat kiihkeästi kaikkea säätelyä vastaan. Tunnetun Hattelmalan harjun eteläpää sai 1960-luvulla väistyä, kun Hämeenlinnan läpi keksittiin rakentaa moottoritie. Siihen aikaan kaupunki- ja tiesuunnittelun ismit olivat kovin toisenlaiset: Moottoritie keskustan halki nähtiin upeana edistysaskeleena. 



TVH ilmoitti, että Hattelmalan harjusta tarvitaan miljoona kuutiometriä soraa ja se otetaan vaikka pakkolunastuksella. Museoväki oli kauhuissaan läheisen Hakovuoren linnavuoren takia, vesijohtoväki vedenottamon takia ja kunnat maiseman menetyksen takia. Asiassa päädyttiin kuitenkin ratkaisuun, jossa harjua kaivettiin tarkan maisemasuunnitelman mukaan ja kaivuun päätyttyä paikat taimetettiin.


Hattelmalan harjun eteläpää 1962. Valtatie 10 Turun suuntaan rakenteilla.

Valtava aukko harjuun kuitenkin syntyi. Kuopan pohjalle tehtiin ensin kolmostien ja kymppitien eritasoliittymä. Kun moottoritie 1990-luvulla jatkui etelään, liittymä muutettiin kuusiramppiseksi ja viereen tehtiin rinnakkaistietä varten toinen.


Hattelmalan harjun edesmenneen eteläisen pään seutu 1982


Sama seutu 2024. Rinnakkaistie 130 vedettiin Hakovuoren hervottoman sorakuopan alueen läpi ja reunat on maisemoitu.

Ajat muuttuivat nopeasti. Jos 1960-1970-lukujen taitteessa heitettiin mäkeen Jyväskylän halkaisevan moottoritien suunnitelma ja Helsingissä ei ollut vielä toivuttu Smith-Polvisen aiheuttamasta järkytyksestä. Hämeenlinnan kaupunki rupesi maisemoimaan Hattelmalan ja Ahveniston harjujen maisemaa ja vuosikymmenten jälkeen sorakuopista ei enää juuri jälkiä näy. Aivan kaikkea ei kuitenkaan maisemoitu. Ahvenistonharjun rinteen isoon sorakuoppaan tehtiin moottorirata.

Hattelmalan harju on pitkään kiinnostanut esteetikkoja. Siellä on maalattu, valokuvattu ja elokuvattukin.


Näkymä 1840-luvulla Hattelmalan harjulta Hämeenlinnaan. Magnus von Wright

Hämeenlinna 1938 näkötornista. Aarne Pietinen.


Hattelmalan harjun vuonna 1907 rakennettu näkötorni jää pusikoituvan maiseman katveeseen. Kaupunki silloin tällöin karsii harjun itärinteen puustoa.

11.3.2024

Miten kielletään kuorma-autolla ajaminen?

Vaikkapa kaikilla moottoriajoneuvolla ajaminen tai esimerkiksi polkupyörällä ajaminen on helppo kieltää: Käytetään asianomaista kieltomerkkiä ja se on siinä.

Kuorma-auto onkin sitten eri juttu.

Liikennemerkki C3 on pyöreä, siinä on kuorma-auton kuva, punainen leveä ympyrä lähellä reunaa, keltainen ulkoreunus ja luoteesta kaakkoon vedetty punaviiva kuorma-auton kuvan ylitse. Eikö se sitten riitä.

Ei!

Liikennemerkki nimeltään ja merkitykseltään on: kuorma- ja pakettiautolla ajo kielletty. Pelkkä kyseinen merkki siis kieltää myös pakettiautolla ajamisen.

Tieliikennelaki on moniarvoinen ja antaa peräti kolme vaihtoehtoa rakentaa toteemi, joka toteuttaa otsikon kysymyksen. Jokainen niistä on melkomoinen kysymysmerkki niille, jotka eivät tunne merkin C3 merkitystä täysin.

Malli Turenki on useimmille käsittämättömin. Merkki on aivan oikein: Päämerkillä kielletään kuorma- ja pakettiautolla ajaminen ja lisäkilvellä rajoitetaan kielto koskemaan vain kuorma-autoja.


Malli Lahti käyttää kuvallisen lisäkilven asemesta tekstillistä. Sen käyttö on tieliikennelaissa esitetty sallittuna vaihtoehtona.


Vuonna 2020 voimaan astunut tieliikennelaki lanseerasi "ei koske" -lisäkilvet, johon liitetään kyseisen ajoneuvoryhmän kuva. Kolmas vaihtoehto kieltää kuorma-autolla ajaminen on "ei koske" -lisäkilpi pakettiauton kuvalla.


Mutta miten kielletään pakettiautolla ajaminen. Siihenkin on vastaavasti mahdollisuuksia. Jos pystyttäjällä on taipumusta vinoon huumorintajuun ja halutaan tehdä mahdollisimman hämmentävä, voidaan käyttää vaikkapa seuraavaa:


7.3.2024

Porin eteläinen kehä

Porissa puuhataan eteläistä ohikulkutietä. Teillä ja Turuilla kävi kyselemässä tekoälyltä, mitä se tietää Porin eteläisestä ohikulkutiestä. Ja tuntuuhan se tietävän, yhtä sun toista.

Porin eteläinen ohikulkutie kulkee seuraavien paikkojen kautta:

Nakkilasta:

    • Tie alkaa valtatieltä 23 Nakkilan Harjunpäästä.
    • Se kulkee Harjun, Viikkalan ja Kräätilän ohi.
    • Tie ylittää Kokemäenjoen Kräätilän kohdalla.

Poriin:

    • Tie kulkee Porin Ruosniemen ja Noormarkun ohi.
    • Se ylittää Porin radan Noormarkun kohdalla.
    • Tie päättyy valtatiehen 12 Porin Pihlavan alueella.

Ohikulkutie on noin 19 kilometriä pitkä. Se on kaksikaistainen tie, jossa on keskikaide. Tie on avattu liikenteelle vuonna 2013.

Ikävää vain on, että kartat ovat kovin pahasti myöhässä. Vielä vuonna 2024 valtiolliset kartat eivät osoita tuollaista hienoa tietä. Kräätilää Karttapaikka ei tunne, mutta muuten on Teillä ja Turuilla kyennyt konstruoimaan tekoälyn kertoman reitin:

Siinäpä sitä on, eteläistä ohikulkutietä.

Vaihdetaanpa tietolähdettä. Väylävirasto kertoo, että menossa on yleissuunnitelman laatiminen Tampereen ja Porin välisen valtatien 11 jatkamisesta Porin eteläpuolitse valtatielle 8 saakka. Uutta valtatietä syntyisi noin viisi kilometriä.


Tieosuus, joka on yleissuunnitelmavaiheessa

Kakkostie kulkee aivan Porin keskustan tuntumassa ja kasitie kaupunkialueen länsireunalla. Liikennemäärät ovat keskustan kohdalla 20 000 ajoneuvon luokkaa vuorokaudessa ja joskus tuntuu vähän tahmealta. Reitti Tampereen suunnasta etelään joutuu turhaan ajamaan keskustan viereen, eivätkä ajolinjatkaan nyt aivan sujuvimmasta päästä ole.

Uudelle tielle tulisi kaksi eritasoliittymää: Toinen aivan nykyisen valtateiden 2 ja 11 liittymien lähettyville ja toisen kautta liityttäisiin kasitiehen. Keskelle tulisi yksi kanavoitu pikkutien liittymä. Tie olisi kaksikaistainen.


Jaa että koska lyödään lapio satakuntalaiseen savimaahan? Aika näyttää. Urakka esiintyy yhtenä rivinä kymmenien hankkeiden joukossa luettelossa, jossa listataan hakkeet, jotka eivät päässeet vuosien 2023-2030 investointiohjelmaan. Toivottavasti Lulu ja kaverit eivät mene poistamaan hanketta listoilta siksi, että kun tekoäly kertoo sellaisen jo tehdyn, niin mitä sitä rahaa mokomaan enempää laittamaan.

3.3.2024

Syvien huokausten tie

Teillä ja Turuilla on loppuvuodesta 2022 artikkelissa Pöytälaatikkorunoilua kommentoinut valtatien 18 hankearviointia ja toimenpideselvitystä, joka on laadittu Seinäjoen ja Alavuden väliselle osuudelle.

Tien itäiselle osalle Alavuden ja Jyväskylän välille on sittemmin valmistunut omansa. Tutkitaanpa sitä hieman seuraavassa.

Varoitus: Teillä ja Turuilla on aiempina vuosina silitellyt valtatietä 18 kevyesti vastakarvaan. Silityssuunta ei tälläkään kerralla vaihdu.

Kyseessähän on siis samalla tavoin tehty ns. valtatie kuin vuonna 1938 nelostie Helsingin ja Jämsän väliin: Otettu viivoitin, vedetty viiva päätepisteiden väliin ja lähinnä viivaa sijaitsevat eritasoiset maantienpalaset on merkitty maastoon punaisin kyltein valtatieksi. Jollakulla Norsunluutornissa on vahvasti jotain hampaankolossa valtatietä 16 kohtaan. Käärmettä on ajettu pyssyyn kohta 30 vuotta.


Kansainvälisesti merkittävää valtatietä

Dokumentissa esitetään neljää asiaa: oikein pieniä korjauksia, pieniä korjauksia, oikaisua Tuurin eteläpuolelta ja oikaisua Myllymäeltä Multialle. Näistä on sitten koottu kuusi eri vaihtoehtoa. Hyöty-kustannussuhteeksi on eri vaihtoehdoissa laskettu 0,46–0,81, eli yhdenkään laskennalliset hyödyt eivät kata kustannuksia. Ehkä oireellista on, että paras lukema on vaihtoehdolla D, joka toteuttaisi pienet muutokset: Vähänlaisesti kustannuksia ja vähänlaisesti hyötyjä. Alhaisin H/K-suhde on vaihtoehdolla F, joka ehdottaa kaikkien esitettyjen toimenpiteiden toteuttamista.

Tuurin oikaisu ohittaisi taajaman, jossa on rautatien tasoristeys ja liikenneympyröitä. Myllymäen-Multian oikaisulla olisi pituutta runsaat 30 km ja se kulkisi hyvin harvaan asutun soisen ja mäkisen alueen halki.


Tuurin ohitus ja Myllymäki-Multia

Suorastaan surkuhupaisa on johdantokappaleen maalailu tien jumalaisesta tärkeydestä:

Valtatie 18 on tärkeä valtakunnallinen poikittainen tieyhteys Vaasasta Seinäjoen kautta Jyväskylään. Valtatiellä 18 on poikittaisyhteytenä myös laajempaa kansallista ja kansainvälistä merkitystä, sillä se mahdollistaa liikenteen Länsi-Suomen satamien kautta Ruotsiin ja edelleen Norjaan. Poikittaisyhteys jatkuu Jyväskylästä edelleen Itä-Suomeen ja Venäjälle valtatienä 9. Valtatiellä 18 on tärkeä rooli osana Norjan, Ruotsin ja Suomen poikki kulkevaa Keskipohjolan Vihreää Kuljetuskäytävää (NECL I ja II -hankkeet). Valtatiellä 18 on merkittävä rooli myös seutujen sisäisessä työmatka-, asiointi- ja vapaa-ajanliikenteessä. Erityisesti Alavuden ja Tuurin sekä Petäjäveden ja Jyväskylän välillä on paljon sekä työmatka- että asiointiliikennettä. 

Kylmät faktat kuitenkin kertovat jotain muuta. Väyläviraston liikennemääräkartta näyttää Multian kohdalla valtatielle keskivuorokausiliikenteeksi noin 1000 ajoneuvoa, eli se edustaa reitin maksimiliikennettä Jyväskylän ja Vaasan välillä. Vertailun vuoksi tärkeyttä pohdittaessa: lukema on alle sadasosa Helsingin seudun Kehä I:n liikenteestä tien keskivaiheilla. Multian kohta on siten hyvä mittapiste, että sitä ei kuormita tien 18 kanssa yhdessä kulkevan pohjois-eteläsuuntaisen kantatien 58 liikenne. Tiellä on vahvaa paikallista ja alueellista merkitystä, mutta kansallisen ja kansainvälisen merkityksen maalailu on silkkaa hölynpölyä.

Hyötylaskelmassa on arvioitu muun muassa onnettomuuksien vähenemistä ja on päästy niinkin korkeisiin lukemiin kuin 50 prosenttia. Mitenkähän lienee. Laskelmien olettamuksia voidaan epäillä muun muassa siksi, että "laskennalliset kuolemat" esitetään pienemmiksi kuin nykyisin, mutta itse luvut ovat yli kaksinkertaiset dokumentissa esitettyyn viiden vuoden toteumaan nähden. (Kaksi kuollutta eli 0,40 kuolemaa vuodessa. Kahden tapahtuman perustalle rakennettu tilastomatematiikka hieman hymyilyttää.)

Laskelmassa kuitenkin on kovin merkillinen kohta. Parantamisen edullisuutta kuulemma nostaisi se, että vaihtoehtoisilta reiteiltä ohjattaisiin muun muassa sopivalla viitoituksella liikennettä tielle 18. Siis olemassa olevan liikenteen siirto paikasta toiseen nostaisi laskentamallin pisteitä! Pahus kun matematiikasta ei jaeta Nobelin palkintoa.


Tunnistetut vaihtoehtoreitit

Vaihtoehtoreiteistä ykkönen on valtatie 13/16 Lapuan ja Kyyjärven kautta. Se on 15 kilometriä pitempi, mutta oleellisesti parempaa tietä. Virrat-Peräseinäjoki-reitti on toki aivan mielenkiintoinen mutta että vaihtoehto muuten kuin cruisailulle?

Karttaa katsomalla lienee melko selvää, että Jyväskylästä lähdettäessä yksikään enintään Lapualle asti matkaava ei valitse 18-tietä. Sama pätee Vaasasta lähdettäessä mitä tahansa päätepistettä Jyväskylän lentoasemalle saakka. Muutenkin valtatien 16 liikennemäärät ovat minimissään noin 1400, eli massiivista siirtymistä ei tapahtuisi, vaikka keisari Augustus antaisi käskyn, että koko valtatien 16 liikenteen pitää tielle 18 siirtymän.

Noin yleensäkin viitoituksella tehdyt pikku huijaukset ovat melko passé navigaattoreiden ja sähköisten karttojen aikakaudella.