Pääteiden epäjatkuvuuskohtia eli kääntymisiä risteyksessä ei pidetä suotavina. Haarautumiskohdissa ja vastaavissa ne luonnollisesti ovat väistämättömiä. Yleensä on tapana, että risteyksessä päätien linja halutaan pitää muuttumattomana ja muotoilla risteys tätä silmällä pitäen.
Aina ei kuitenkaan hyvä tahto toteudu. Aiemmin on Teillä ja Turuilla artikkelissa Kolmetoista tusinassa käsitellyt kantatien 58 kolmeatoista kääntymiskohtaa. Kolmentoista käännöksen tie on myös valtatieverkolla.
Valtatie 23, eli ns. Järvi-Suomen tie, kulkee Porin ja Joensuun välillä. Tierekisterissä, jossa kullekin tielle on vain yksi numero, tie katkeaa kymmenien kilometrien matkalla Jyväskylän ympäristössä. Seuraamme kuitenkin viitoitusta, joka sentään on jatkuva. Viitoituskäytäntö ei ole johdonmukainen: Joensuussa valtatien 9 kanssa kulkevan osuuden numero on välillä katkoviivareunainen, välillä ei. Sama on tilanne Porissa, jossa alkuosa tiestä kulkee tien 8 kanssa.
Kuljemme lännestä itään. Ensimmäinen käännöskohta on Söörmarkussa, jossa tiet 23 erkanee tiestä 8.
Ilman epäjatkuvuuksia päästään Parkanoon saakka. (Porin ja Parkanon väli oli ennen kantatie 65 ja siinä oli Niinisalossa kolme käännöstä.). Parkanossa jos ei käännytä, siirrytään seututielle 332 ja päädytään Joensuun sijaan Kuruun. Tie 3 ja 23 kulkevat yhdessä 11 kilometriä.
Parkanon pohjoispuolella käännytään taas idän suuntaan ja kääntymättä päästään Jyväskylään saakka.
Jyväskylässä sitten onkin ratille enemmän käyttöä. Keljonkeskuksen kohdalla päästään nauttimaan sekä liikennevaloista että liikenneympyrästä, jonka kautta käännytään Rantaväylälle ysitien kumppaniksi.
Kun Jyväskylän keskusta on onnellisesti ohitettu, edessä on Aholaidan liittymä, jossa kohtaavat tiet 4, 9, 13, 23, E63, E75 ja 6018. Tie 18 päättyy ja tie 23 kääntyy kohti Vaajakoskea yhdessä kolmen muun valtatien ja kahden eurooppatien kanssa.
Käännökset 6 ja 7 ovat tuota pikaa edessä. Ensimmäiseksi käännytään Vaajakosken kaksikaistaisesta liikenneympyrästä oikealle. Jos ajaa suoraan, on olemassa merkittävä riski ajautua huonoille teille: Pandan makeistehtaan tehtaanmyymälään. Käännös 7 on hetken kuluttua Kanavuoren juurella, jossa nelostie kulkee suoraan ja muut tiet kääntyvät vasemmalle.
Kahdeksas käännös on Hankasalmella, jossa tie 23 erkanee ysitietä omille teilleen.
Seuraavaksi tullaan merkilliselle Pieksämäen ohitustielle, jossa alueen ainoa valtatie on keksitty laittaa kääntymään neljästi. Lieventävä asianhaara on, että kyseinen tie on rakennettu 1960-luvulla jo ennen kuin Varkauden–Pieksämäen tien rakentamisesta oli päätetty. Tämä käännössirkus on moneen otteeseen nähty ongelmaksi. Sen korjaamisesta on yleissuunnitelmakin 35 takaa, vuodelta 1991. Raskauttava asianhaara puolestaan on, että siellä se on vieläkin, pöytälaatikon pohjalla pölyyntymässä.
Kun Pieksämäki on onnellisesti ohitettu, saavutaan ennen pitkää Varkauteen. Siellä tie sujahtaa osaksi kaupungin keskustan katuverkkoa ja tehtaiden nurkilla on tiukka 90 asteen kurvi. Koska se on kaarre, eikä risteys, sitä ei nyt lasketa käännökseksi.
Viimeinen ja kolmastoista käännös on Viinijärvellä Joensuun länsipuolella, jossa tiet 9 ja 23 kohtaavat riemukkaan jälleennäkemisen merkeissä.
Tuli käytyä tuossa Kilpisjärvellä ja kurkkasin tiesivusi vt21 kohtaa kun bongasin tien varresta jotkut Aurora-älytiekyltit. Yllätyksekseni siitä ei ollut lainkaan mainintaa, onko jäänyt huomaamatta vai eikö asia ollut tarpeeksi kiinnostava? Historiallinen (kallis) kuriositeetti se kuitenkin nykyään lienee,
VastaaPoistaSuurin osa käännöksistä selittyy sillä, että vt 23:lla on niin paljon yhteisiä osuuksia muiden valtateiden kanssa. Liittymisestä toiseen valtatiehen ja siitä erkanemisesta seuraa väkisinkin kääntyminen. Aholaidan käännöksessäkin siirrytään vt 4:n ja vt 9:n välillä, vaikka siinä vt 4:kin kääntyy.
VastaaPoistaSurkeimpia esityksiä ovat Vaajakosken kiertoliittymä ja Pieksämäen käännökset, jotka johtuvat vain paikallisesta katuverkosta. Ratkaisusta Vaajakoskelle toivottavasti päätettäisiin pian. Se on valtion väyläverkon investointiohjelmassakin prioriteetilla 1. Pieksämäen käännösten poistaminen taas tuntuu unohtuneen kokonaan, vaikka siellä risteyksien uudelleenmuotoilut olisivatkin halpoja.
Pieksämäen shikaanien osalta on erityisen kummallista, että vanhojen maastokarttojen perusteella viimeisin epäjatkuvuuskohta (Joroistentien eli yhdystien 4532 risteys) on lisätty jossain vaiheessa vuosien 1973 ja 1988 välillä; tätä ennen (nykyinen) valtatie 23 on ollut risteyksen pääsuunta. Ottaen huomioon, että valtatie 23 on muodostettu vuonna 1978, pääsuunnan muutos on siis tehty joko silloin, kun tie on ollut jo yhtenäinen valtatie 23, tai silloin, kun tuleva valtatiestatus on todennäköisesti ollut jo enemmän tai vähemmän suunnitelmissa.
VastaaPoistaMahtaakohan tuo vuoden 1991 yleissuunnitelma löytyä mistään helposti? Pieksämäen kaupunki näyttää tehneen vuonna 2012 aluevaraussuunnitelman tiestä, mutta sillä nyt toki ei ole muuta merkitystä kuin, että mahdollinen tuleva tielinja voidaan ottaa huomioon kaavoituksessa ja rakentamisessa.
Toiseksi viimeinen siis. Kantatie 72 Mikkeli-Pieksämäki valmistui aikaisemmin kuin 70:n jatke Varkaudesta Pieksämäelle (joka valmistui 1976). Varmaankin on tuolloin nähty niin, että 72 on päätie kaupunkiin ja sille on järjestetty suora reitti.
Poistahttps://www.mattigronroos.fi/w/index.php/Tiedosto:Kt72_Pieksamaki_1975.jpg
Vanhoista peruskartoista on hyvä huomata pitkä aukko kartoituksen ja painatuksen välillä. Aluetta kuvaavan vuoden 1973 peruskarttalehden kartoitus on vuodelta 1968.
Mikkeli oli noiden teiden rakentamisen aikaan Pieksämäeltä katsottuna ainakin sekä Mikkelin läänin pääkaupunki että keskussairaalakaupunki ja lisäksi lonkalta arvioituna lähin varuskuntakaupunki. Varkaus taas oli Kuopion lääniä ja Hankasalmi Keski-Suomen lääniä. Tällaiset tekijät ovat saattaneet hyvinkin vaikuttaa siihen miten tieyhteyksien prioriteetteja on tuohon maailmanaikaan ajateltu. Eikä pidä unohtaa sitäkään, että Pieksämäeltä kun on silloin muuhun maailmaan lähtemistä ajateltu, monen kaupunkilaisen ja kaupunkipäättäjän ajattelussa se on tapahtunut yksinomaan kaupungin synnyttäneen kulkuneuvon eli junan matkassa.
PoistaKatsoin Matti tuota linkittämääsi karttakuvaa ja sen pohjalta samoin kuin tämän kartan (https://timomeriluoto.kapsi.fi/KARTAT/Tiekartat/Suomi%2520autoilijan%2520tiekartta%25201963%2520etel%C3%A4.jpg) arvioituna tie Mikkelistä olisi tosiaan ollut suunnattu suoraan kohti Jäppilää eikä kohti vanhaa Pieksämäen asemaa, johon nykyinen suuntaus näyttäisi olevan tehty. Syitä alkuperäisellekin suunnalle samoin kuin sen muutokselle asemalle päin saattaa olla hyvinkin monia: vaikka ajatus tien jatkamisesta Pieksäjärven itäpuolitse kohti Suonenjokea tai Kuopiota, maasto-olosuhteet, maanomistus, jonkin nykyhetkeen tunnustamaton tarve tai suunnitelma jne.
PoistaPieksämäki on siitä vekkuli paikka, että 1960-luvun loppupuolella sinne ei tullut ensimmäistäkään kunnon maantietä. Varmaankin rautateiden takia se jäi ensimmäisen suuren tieverkonrakentamisen ulkopuolelle.
PoistaSitten yhtäkkiä ruvesivat kantatiet lähestymään etelästä, idästä ja lännestä. Lisäksi kuvioon liittyvät 447 Kangasniemelle ja 450 (sittemmin 72) Suonenjoelle. Ei olisi neitseelliseen syntymään verrattavissa oleva ihme, jos tällaisessa tilanteessa suunnitelmat eivät olisi eläneet. Lisäksi risteysgeometria ei vielä noihin aikoihin ollut kovinkaan vahvasti suunnittelijoiden mielenkiinnon kohde ja kaikenlaista hassua syntyi myöhemmin oikaistavaksi.
TVH:n vuoden 1970 suunnitteluohjelmassa oli oikein erillinen kohta Pieksämäen keskustaan johtavien pääteiden suunnitelmaksi.
Liikennemääräkarttojen perusteella on vaikeaa arvioida, mikä nykyisin on Pieksämäen pääliikennesuunta. Suurimmat KVL-lukemat ovat 23.:lla Varkauden suuntaan, eli nykymaailmassa yhteydet läänin/maakunnan pääkaupunkiin eivät ole yhtä tärkeät kuin ennen, kun virastoissa asioitiin käymällä paikan päällä. Mutta muut suunnat eivät jää kauheasti jälkeen. Myös Kangasniemen suunta on varsin suosittu. 447/612 Joutsaan kun on lyhyin reitti Helsinkiin, 13 km lyhyempi kuin Mikkelin kautta.
Ja sitten vielä vähän aluetriviaa: Kun Etelä-Savoon kuuluvan Pieksämäen itäosista kuljetaan kaakkoon eli etelän suuntaan, saavutaan Joroisiin, Pohjois-Savoon.
Ja vielä yksi kommentti: Antin linkittämässä vuoden 1973 peruskartassa näkyy ohitustien sekä Jäppilään ja idästä keskustaan vievien teiden risteyksessä pisteviivoja jotka ovat luultavasti vanhan tiepohjan kuvioraja. Keskeinen muutos tuossa on ollut Pieksämäen ratapihan keskustan kohdalla ylittävän maantiesillan rakentaminen, jota sitten 1980-luvulle tultaessa seurasi uuden rautatieaseman, laitureiden ja alikulkujen rakentaminen ratapihan länsipuolelle. Eli kaupungin sisääntulotie idästä on rakennettu tuossa yhteydessä uusiksi.
Poistahttps://vayla.fi/valtatien-23-hankasalmi-varkaus-kehittamisselvitys Tollanenkin melko uusi selvitys löytyy Pieksämäkeä ja sen käännöksiä koskien, ihan passelit päivitykset luvassa jos tuo nyt ensinnäkään koskaan toteutetaan...
VastaaPoista