Jotta vyöhykkeelle saa autolla ajaa, autoon tulee olla kiinnitetty punainen, keltainen tai vihreä tarra. Tarran värin määräytyy pakokaasupäästöjen perusteella. Euro 4 -tason täyttävät ajoneuvot saavat käyttää vihreää tarraa. Autot, jotka eivät täytä Euro 2 -normeja, jäävät kokonaan ilman tarraa; punainenkin jää haaveeksi vain.
Esimerkiksi Berliinissä keskusta-alueelle S-Bahnringin sisään saa ajaa vain, jos autossa on tarra. Vuoden 2010 alusta vain vihreillä tarroilla varustetuilla autoilla saa ajaa alueelle. Alueet merkitään liikennemerkeillä.
Koska kyse on Saksasta, asia on satunnaisen matkaajan kannalta tehty vaikeaksi. Myös muualle kuin Saksaan rekisteröidyssä autossa tulee olla tarra. Tarran voi ostaa auktorisoiduilta huoltoasemilta. Edellytys on se, että kykenee esittämään sellaiset auton dokumentit, joiden perusteella päästöluokka voidaan selvittää, ja jonka huoltoaseman vain saksaa ymmärtävä henkilökunta tällaiseksi dokumentiksi uskoo. Toinen vaihtoehto on toimittaa muutamaa viikkoa ennen matkalle lähtöä TÜV:lle kopiot auton dokumenteista, joita vastaan TÜV laittaa tarran tulemaan postitse.
Asia sinänsä on hyvä, mutta menettely mietityttää. Sekä Wienin kansainvälisen tieliikennesopimuksen että EU:n vapaan liikkuvuuden periaatteen takana on ollut idea, että ajoneuvon rekisteröintivaltion vaatimusten mukaiset varusteet riittävät ajoneuvon kuljettamiseen ulkomailla. Nyt kuitenkin yksi valtio vaatii myös ulkomaalaisilta sammuttimen, toinen turvaliivin, kolmas ympäristötarran ja neljäs varapolttimosarjan. Ennen Euroopan rajoilla pohdittiin, mikä maa mikä valuutta; nyt pohditaan mikä maa mikä varuste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja moderoidaan tarvittaessa asiallisen tason säilyttämiseksi. Kaikki kukat saavat kukkia, mutta aggressiivista ja/tai epäasiallista kielenkäyttöä eikä asian vierestä jämppäämistä katsota hyvällä. Nimimerkkikirjoitusten moderaatiokynnys on alhaisempi kuin nimellään esiintyvien tai muuten tunnettujen kommentaattoreiden hengentuotosten.
Kommentit yli 30 päivää vanhoihin artikkeleihin tarkastetaan ennen julkaisua, ja ne hyväksytään jos ne tuovat käsiteltävään asiaan tai käytävään keskusteluun oleellista uutta sisältöä.