Norjalaisilla on tietunneliongelma. Maassa on paljon pitkiä tunneleita, joista osa on jo iäkkäitä. Osa tunneleista on eurooppalaisessa turvallisuusarvioinnissa saanut arvosanan "erittäin huono". Syinä ovat muun muassa tunnelin kapeus, pimeys ja kunnollisen paloturvallisuuskaluston puute. Varsin iso ongelma on vanhempien tunnelien vesieristeenä käytetty polyuretaani, jonka on todettu olevan huomattavan palovaarallinen.
Norjan tunneleita ovat kohdanneet myös geologiset ongelmat. Oslovuonon alittava tunneli on kärsinyt vedenvuoto-ongelmista Oslosta lounaaseen sijaitseva E18-tien moottoritietunneli oli lähes yhdeksän kuukautta suljettuna sortuman takia. Oslosta itään sijaitsevan rautatietunnelin rakentaminen tyhjensi tunnelin yläpuoliset järvet.
Tunnelien korjaaminen nykyisiä turvallisuusstandardeja vastaaviksi on valtavan kallis urakka, jonka edessä norjalaisetkin ovat kauhuissaan.
Suomessa tilanne on varsin helppo, koska pitkiä tunneleita ei juuri ole. Tilannetta Norjassa on seurattu ja opiksi on otettu.
Ykköstien moottoritietunneleista osa on varsin pitkiä ja liikennemäärät tulevat olemaan korkeita. Tunnelit ovat kaksiputkisia, eli Helsingistä Turkuun kulkeva liikenne on eristetty Turusta Helsinkiin kulkevasta. Putkien välillä on lyhyin välimatkoin palo-osastoidut yhdystunnelit, joiden kautta onnettomuuden sattuessa voidaan paeta toiseen putkeen. Suunnittelussa on kiinnitetty paljon huomiota juuri paloturvallisuuteen ja savunpoistoon. Tunnelissa syttyvä tulipalohan on katastrofin siemen.
Mahdollisia vuotojakin seurataan. Karnaisten pitkä tunneli kulkee Karnaistenkorven ali ja lähes tunnelin yläpuolella sijaisevaan Ahvenlampeen on sijoitettu vedenkorkeusasteikko. Hyvin on vesi järvessä pysynyt; viime viikolla paikalla käydessäni järvi oli suunnilleen ääriään myöten täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja moderoidaan tarvittaessa asiallisen tason säilyttämiseksi. Kaikki kukat saavat kukkia, mutta aggressiivista ja/tai epäasiallista kielenkäyttöä eikä asian vierestä jämppäämistä katsota hyvällä. Nimimerkkikirjoitusten moderaatiokynnys on alhaisempi kuin nimellään esiintyvien tai muuten tunnettujen kommentaattoreiden hengentuotosten.
Kommentit yli 30 päivää vanhoihin artikkeleihin tarkastetaan ennen julkaisua, ja ne hyväksytään jos ne tuovat käsiteltävään asiaan tai käytävään keskusteluun oleellista uutta sisältöä.