Luovaa liittymäsuunnittelua

Eritasoliittymien suunnittelu on yleensä verraten rutiininomaista puuhaa. Perusvariaatioita ei mitenkään mahdotonta määrää ole ja valtaosa liittymistä on näiden soveltamista.

Siellä, missä on tilasta pulaa ja liikenteen määrä suuri, ajaudutaan joskus varsin näyttäviin ja joskus erikoisiinkiin ratkaisuihin.



Tämä I105- ja I-110-teiden liittymä keskellä Los Angelesia, Judge Harry Pregerson Interchange, on eräänlainen ääriesimerkki yhdysvaltalaisesta kaupunkirakenteesta, joka tukeutuu kaupunkikeskustoihin tuotaviin valtaväyliin. Liittymä on viisikerroksinen; ylimmät kaistat nousevat lähes 40 metrin korkeudelle.



Liittymien silmukkarampit ja joskus myös puolisuorat rampit joudutaan joskus piirtämään varsin tiukalle mutkalle, minkä takia niiden välityskyky heikkenee. Tässä alabamalaisessa I-20- ja I-65-teiden liittymässä Birminghamissa on päädytty varsin luovaan ratkaisuun: Moottoriteiden ajoradat laitetaan liittymässä ristiin (oikea vasemmalle ja vasen oikealle). Kaikki rampit ovat suoria joko oikealle tai vasemmalle erkanevia ramppeja.



Samanlaista konstruktiota on käytetty I-95-tien ja Baltimoren kehätien I-695 liittymässä. I-95:ää kuitenkin paraikaa rakennetaan 4+2+2+4-kaistaiseksi maksullisilla pikakaistoilla varustetuksi tieksi ja liittymä jodutaan muuttamaan "tavanomaiseksi".



Tämä esimerkki on Euroopasta, Sumujen Saarelta. Keskienglantilaisessa Birminghamin kaupungissa tiet M6 ja A38 liittyvät alempaan tieverkkoon ja katuihin verraten monimutkaisella spagettiliittymällä. Rakennelman ylimpänä oleva runsaan 180 asteen kaarteen tekevä ramppi on ahtaiden paikkojen spageteissa varsin usein tavattu konstruktio.



Tämä kuva Springfieldistä Massachusettssista kertoo, että kohtuutehokkaan kaupunkiliittymän ei tarvitse olla valtava monikerroksisinen silta- ja ramppipläjäys. Teiden I-91 ja US-5 liittymän on toiminnallisesti täydellinen systeemiliittymä: Siinä eivät kääntyvät liikennevirrat risteä keskenään. Ramppien muotoilu toki edustaa kompromissia tilankäytön ja tehokkuuden kesken.



Tämä erikoinen liittymä on Nottinghamin lounaispuolelta, teiden M1 ja A50 risteys. Varsinaisesti tiet eivät risteä, vaan sivuavat toisiaan. Britithän rakastavat liikenneympyröitä ja tässä keskelle liittymää on rakennettu ympyrä, joka yhdistää päätiet ja paikallisen tieverkon. Liittymä olkoon esimerkki tapauksesta, että väljilläkin seuduilla saatetaan päätyä varsin kummallisiin ratkaisuihin.



Suomessa liittymien suunnittelu on ollut varsin maltillista. Esimerkkinä juhlallisimmista liittymistä olkoon Kehä III:n ja Tuusulanväylän liittymä Vantaalla. Liittymä on pinta-alaltaan varsin suuri. Liittymä on perustyypiltään turbiini, mutta toteutus ei ole puhdasoppinen: pohjois-itä-suunnassa liikennettä palvelee varsin jyrkkä silmukkaramppi.

Kuoppa

Kolmostielle on sitten tullut kuoppa.

Kuoppa sijaitsee keskellä moottoritietä kohta Kehä III:n pohjoispuolella Vantaalla. Kuoppa liittyy Kehä III:n parannustyömaahan ja erityisesti kolmostien ja Kehän liittymään.

Liittymä os puolineliapilatyyppinen, jossa Kehän puolella on liikennevaloilla ohjatut kääntymiset vasemmalle. Liikenteen määrä on aikaa sitten ylittänyt ratkaisun läpäisykyvyn ja Kehä III:n liikenne onkin ruuhka-aikaan toivottoman takkuista usean kilometrin etäisyydelle.

Kuopan kohdalle tulee silta. Silta kuuluu uuteen liikennettä idästä Kehältä etelään kolmostielle välittävään ramppiin. Tämä ramppi on tulevan liittymän vasemmalle ohjaavista rampeista ainoa ns. puolisuora eli loivasti kaartava ramppi. Liittymä on sen verran ahtaassa paikassa, että mitään tehokkaita puolisuoria ramppeja ei kyetä rakentamaan, vaan valmiissa liittymässä on kolme varsin tiukkakaarteista silmukkaramppia. Aika näyttää niiden vetokyvyn.

Itä-etelä-rampinkin konstruktion takana ovat tilankäytölliset syyt. Liittymän luoteissektoriin kun ei mahdu silmukkaramppia. Siellä nimittäin on kalapuikkokoulunakin tunnetuksi tullut oppilaitos, jonka ei haluta jäävän liittymän alle. Koulu on rakennettu 1960-luvun alkupuolella Vantaan Yhteiskouluksi kohtalaisen etäälle silloisista pääteistä eikä tuolloin osattu arvata tulevia maankäytöllisiä pulmia.

Niska & Nyyssönen

Maanrakennusalalla toimiva yhtiö Niska & Nyyssönen Oy on viime aikoina voittanut itselleen useita näyttäviä urakoita Tiehallinnolta. Yritys rakentaa paraikaa nelostietä Vaajakosken ja Toivakan välillä, Leppävaaransolmun liittymää Kehä I:n ja ykköstien risteyksessä ja Kehä III:a Vantaalla.

Tiehallinto ilmoittaa yhtiön voittaneen myös viitostien uusimisurakan Kuopiossa. Tämän päätöksen valitusaika on menossa, eli päätös ei ole lopullinen. Jos tämäkin urakka toteutuu, näiden neljän urakan arvo on yhteensä lähes 200 miljoonaa euroa.

Viitostie ylittää Kuopion pohjoispuolella Kallaveden. Runsaan neljän kilometrin mittainen tieosuus on 1960-luvulla rakennettu "lähes moottoritieksi", eli nelikaistaiseksi väyläksi, jossa kuitenkin hidas ja nopea liikenne kulkevat sekaisin. Ongelmaksi ovat tulleet erityisesti Lappeenrannan-Iisalmen laivaväylän ylittävät avattavat Kallan sillat, joiden koneisto on tullut käyttöikänsä päätepisteeseen. Tieosuuden liikennemäärätkin ovat kuusinkertaistuneet rakentamisen ajoista ja vastaavat nelostien kuormitusta Keravan kohdalla.

Urakassa Kallan sillat muutetaan kiinteiksi. Laivaväylä siirretään hieman pohjoisemmaksi ja sen yli rakennetaan maantiesillat 12 metrin alikulkukorkeudelle ja lisäksi rautatielle avattava silta. Tieosuus muutetaan moottoritieksi, jolle rakennetaan rinnakkaistie. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti, valmista on vuonna 2014.

Turku, Åbo

Ykköstie Helsingistä (Helsingfors) Turkuun (Åbo) halkoo kielisuhteiltaan toisistaan poikkeavia kuntia. Tämä aiheuttaa koomisen tunnelman, kun nimi Åbo tuntuisi esiintyvän viitoituksessa enemmän tai vähemmän satunnaisesti.

Peruspelisääntöhän on se, että viitoissa on paikannimet sen mukaisesti, kuin viitan sijaintikunnan kielisuhteet ovat.

Helsingistä lähdettäessä nimi Åbo näkyy vielä ajettaessa Espoon (Esbo) ja Kirkkonummen (Kyrkslätt) halki, mutta katoaa Vihtiin (Vichtis) saavuttaessa. Åbo kuitenkin taas kohta ilmestyy takaisin viittoihin, kun ylitetään Lohjan (Lojo) raja. Tunneliosuudella saavutaan Nummi-Pusulaan ja Åbo katoaa. Jonkin ajan kuluttua saavutaan entiseen Sammatin (samma på svenska) kuntaan, joka on kuluvan vuoden alusta liitetty Lohjaan. Sammatti muuttui siis yhdessä yössä kaksikieliseksi alueeksi ja siksi Åbo palaa viitoitukseen Salon kaupungin rajalle asti. Siitä alkaa pitkä yksikielinen osuus ja Åbo näkyy viitoissa vasta Turun kaupungin rajalla.

(Jospa Lohja-Lahnajärvi-osuuden avaamisen viivästyksen todellinen syy olikin estää tien avaaminen Sammatin alueella vuoden 2008 puolella: Pääperiaatetta tiukasti noudattaen osuudella olisi pitänyt käyttää puolitoista kuukautta yksikielisiä viittoja ja sitten uudenvuodenyönä vaihtaa ne kaksikielisiin.)

Ykköstiellä näkyy myös poikkeus perussäännöstä: Salossa yksikielisellä alueella esiintyy viitta Tammisaareen ja Ekenäsiin. Viitoitus kun on valta-, kanta- tai moottoritiellä ja kohteeseen, joka sijaitsee kunnassa, jonka enemmistö on muunkielisiä kuin viitan sijaintikunta. Jos siis jonain päivänä Raaseporin kunta muuttuu suomenkielisenemmistöiseksi, Salossa käydään teippaamassa Ekenäsit piiloon.

Kielilain periaate siitä, että kunnassa noudatetaan virallisissa asiayhteyksissä kunnan kielisuhteita, on aivan perusteltu. Tienviittoja kielilaki ei koske, vaan niitä koskevat määräykset ovat Liikenneministeriön aivan itsensä kehittämät Ole Norrbackin ministerikaudella. Ajatus siitä, että viittojen teksti määräytyy niiden sijaintikunnan eikä viitoituskohteen mukaan, on kieltämättä luova ja osoittaa keksijältään kykyä absurdiin huumorintajuun.

Satunnaista

Teillä ja Turuilla oli tänään illansuussa liikkeellä ykköstiellä Lohjanharjun ja Kehä III:n välillä. Ukkossadetta tuli kaatamalla, liikennettä oli paljon - ja liikenne moottoritiellä kulki hissun kissun sellaista 75-85 km/h nopeutta.

Etelässäkö siis muka ei kyettäisi noudattamaan olosuhteita vastaavaa tilannenopeutta.

Autoilijoita kummallisemmin toimi liikenteenohjauskeskus. Tieosuudella on vaihtuvat nopeusrajoitukset. Lähes säännönmukaisesti peräkkäisissä kilvissä oli eri nopeusrajoitus, joko 100 tai 120. Ainoastaan Espoossa Histan suoralla olevassa ja sen jälkeisessä kilvessä oli sama 120:n rajoitus.

Ennen moottoritien valmistumista oli vaihtuvien rajoitusten jakso käytössä Someron risteyksen ja Muurlan välillä. Tätäkin osuutta ajaessa oli usein vaikea löytää logiikkaa rajoituksista. Perinteet puhuvat, perinteet puhuvat.

Ruotsi on tehnyt päätöksen!

Vai onko?

Teillä ja Turuilla on pariinkiin otteeseen kommentoinut Tukholman ohitustien tilannetta:

Tukholman kehätie
Vain ruotsalaiset...

Vägverket teki ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä saatujen kommenttien perusteella täsmennyksiä suunnitelmaan ja nyt on käynyt niin, että Ruotsi on kyennyt tekemään asiassa päätöksen: Sikäläinen hallitus on tänään ilmoittanut hyväksyneensä tien rakentamisen.

Päätös ei vielä tarkoita lapioiden esiin ottamista, vaan hankkeen täsmällisen suunnittelun alkamista. Suunnitelmien läpiviennissä taas on monen monta diskuteeraamis- ja päätöksentekopistettä edessä. Arvio on, että tie voisi valmistua vuoteen 2020 mennessä.