Perinteinen kompakysymys on, mikä väri esiintyy useimmin suomalaisissa liikennemerkeissä. Vastaus on tietysti harmaa: muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta merkkien tausta on harmaa.
Paraatipuolen paletissa on yhdeksän väriä: musta, valkoinen, punainen, keltainen, vihreä, sininen, oranssi, ruskea ja - harmaa.
Yksittäisissä merkeissä on varsin vähän värejä. Kun tienviitat jätetään laskuista pois, ainoat neliväriset merkit ennen olivat taksiasema-alue (puna-kelta-musta-sininen), taksin pysäyttämispaikka, liikennevalo (puna-kelta-musta-oranssi) ja vaarallisten aineiden kuljetus kielletty (puna-kelta-musta-oranssi). Uudet tunnelimerkit toivat uuden jäsenen tähän perheeseen: tunneli päättyy -merkki on musta-sini-valko-punainen.
Muutamat väriyhdistelmät ovat varsin uniikkeja: Musta-valko-keltaisia ovat vai etuajo-oikeusmerkit ja ainoa puna-kelta-musta-vihreä on liikennevalo. Oranssia on vain vaarallisten aineiden kuljetuksia ohjaavissa kahdessa merkissä.
Tienviitoissa sitten kirjo on suurempi. Esimerkiksi Espoossa Länsiväylällä Kehä I:lle ohjaavissa merkeissä on enimmillää kuutta väriä: mustaa, valkoista, punaista, keltaista, sinistä ja vihreää. Tämä tilkkutäkki ei enää välttämättä edusta selkeyttä.
Enimmillään tienviittaan voisi saada ympätyksi kahdeksan väriä. Tällöin viitoitusta pitää olla valta- ja kantatielle, eurooppa-, moottori- tai moottoriliikennetielle ja matkailutielle tai -kohteeseen ja lisäksi reitillä pitää olla jotain tekemistä vaarallisten aineiden kanssa. Valta- ja kantatien ehto voi korvaantua sillä, että merkissä esitetään kieltomerkki jollekin suunnalle.
Yhdeksäs eli harmaa jää nykysäännöin saavuttamatta. Harmaata on vain jotain päättyy -merkeissä ja ajokaistaopastuksessa, joita ei saada tienviittoihin yhdistetyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja moderoidaan tarvittaessa asiallisen tason säilyttämiseksi. Kaikki kukat saavat kukkia, mutta aggressiivista ja/tai epäasiallista kielenkäyttöä eikä asian vierestä jämppäämistä katsota hyvällä. Nimimerkkikirjoitusten moderaatiokynnys on alhaisempi kuin nimellään esiintyvien tai muuten tunnettujen kommentaattoreiden hengentuotosten.
Kommentit yli 30 päivää vanhoihin artikkeleihin tarkastetaan ennen julkaisua, ja ne hyväksytään jos ne tuovat käsiteltävään asiaan tai käytävään keskusteluun oleellista uutta sisältöä.