Kokemäenjoella

Läntisin maan kolmesta suurvesistöstä laskee mereen Pirkanmaan ja Satakunnan valtasuonta Kokemäenjokea. Huittisten ja Kokemäen välisellä alavalla maa-alueella joki on aikoinaan haarautunut suistoksi, joka on jäänyt jäljelle maan noustessa. Jokien useiden haarojen väliin jää saaria, joissa monessa on asutusta. Joen ylitykseen on syntynyt useita näyttäviä ratkaisuja.



Tulkkilan silta

Suistoalueen alapuolella Kokemäen keskustassa Tulkkilassa sijaitsee komea kaarisilta, joka on rakennettu vuosien 1918 tapahtuneessa tuhoutuneen puusillan sijaan. Silta on nykyisin museosilta.



Tampereen ja Porin välinen rautatie ylittää Kokemäenjoen Kokemäen itäpuolella. Rata ylittää kolme joen haaraa ja komein silta ylittää joen toisen pääuoman Kiettareenhaaran Pahakosken kohdalla. Paikalla sijaitsi vuoteen 1918 asti teräsristikkosilta, joka räjäytettiin kansalaissodan melskeissä. Nykyinen silta on vuodelta 1919.

Pahakosken rautatiesilta



Kiettareen riippusilta

Pääuomien Kiettareenhaaran ja Kyttälänhaaran väliin jää Kiettareenluodon saari. Se on pinta-alaltaan 18 neliökilometriä ja Satakunnan maakunnan suurin saari. Saareen valmistui vuonna 1958 teräsrakenteinen riippusilta.



Säpilän riippusilta

Mutkitteleva joki erottaa noin seitsemän kilometriä pitkän Säpilän niemen, josta ei ole maantieyhteyttä joen yli. Sen sijaan niemen kärjen lähellä joen ylittää puukantinen kevyen liikenteen käyttöön tarkoitettu riippusilta. Vastaavien siltojen tapaa silta huojuu ja notkuu kannatinvaijereidensa varassa.



Yksityinen lossi Kiettareenhaarassa

Kokemäen ja Huittisten alueella on koko joukko yksityisiä käsikäyttöisiä losseja, joista osa on ollut paikallaan jo 1800-luvulla. Niiden olemassaolosta käynnisti paikallinen ympäristökeskus ristiretken 1990-luvun lopulla vedoten lossien vedenpinnan yläpuolella sijaisevien vaijereiden aiheuttamaan kulkuhaittaan. Ympäristökeskus hävisi juttunsa ja lossit jäivät paikalleen.