Vai onko sitä ollutkaan?
Pitkään on Suomessa hellitty ajatusta, että ruotsalainen liikennekulttuuri on merkittävästi joustavampi kuin suomalainen.
Tämä ajatus perustuu pitkälti käyttäytymiseen leveäpiennarteillä. Ruotsalaisessa ratkaisussa huomattavan leveällä tiellä autoliikenne ohjataan tiemerkinnöin aivan keskiviivan tuntumaan. Ohituksissa ohitettavan tapana on siirtyä pientareelle ohituksen helpottamiseksi.
Ruotsalaiset itse ovat havainneet leveäpiennarteiden ongelman ja suurelta osin tietyypistä on luovuttu. Leveät tiet on muutettu keskikaiteella varustetuiksi ohituskaistateiksi.
Se, mikä satunnaisesta liikkujasta näytti ihanan upealta joustamiselta, oli kuitenkin lähellä anarkiaa. Joustamisesta tuli käytännössä pakollista valojen vilkuttelun ja muiden neuvojen ohjaamana. Koska lisäksi leveäpiennartie harvoin on niin leveä, että ohitus voi tapahtua keskiviivaa ylittämättä, myös vastaantulijan pitää osata "joustaa". Kun lisäksi ruotsalaisilla ei ole mitään tunnustettua "haluan ohitsesi, annatko tilaa" -merkkiä, leveäpiennartiellä on autoja aika sikin sokin.
(Leveäkaistatie ei tietyyppinä Ruotsissa ole kovin laajasti yleistynyt. Kokemusten perusteella ruotsalaiset eivät osanneet käyttää sellaista: Väki tuppautui leveäpiennarteillä opittujen oppien mukaisesti edelleenkin kasaksi keskiviivan viereen.)
Teillä ja Turuilla on kiinnittänyt huomiota myös moottoritieliikenteen muuttumiseen aggressiivisemmaksi. Takavuosina ruotsalaiset olivat varsin kuuliaisia nopeusrajoitusten suhteen. Sitten joku keksi laskea kaikkien moottoriteiden nopeusrajoitukset lukemaan 90 km/h. Tämä käänsi kansankodin kansalaisten kupin pysyvästi nurin ja nykyisin rajoituksille yhä laajemmin nostetaan jalkaa.
Moottoriteillä todella huomattavat ylinopeudet ovat toistuvia. Lisäksi ikävä saksalainen kissa ja hiiri -leikki on yleistynyt: Ylinopeutta ajaen ajetaan omaa ohitustaan tekevän takapuskuriin kiinni vaaralliselle etäisyydelle.
Kolmas moottoritieilmiö ovat käsittämättömät ohitusten päättämiset. Ohituksen jälkeen ohitetun eteen hyvin usein palataan lähes etukulmaa viistäen lähituntumaan, vaikka tiellä olisi tilaa vaikka kuinka. Lisäksi ohituksen jälkeen saatetaan nopeus pudottaa alemmaksi kuin ohitettavalla oli.
Pitää kuitenkin muistaa, että liikenteen rytmi Ruotsissa on rauhallisempi kuin Suomessa. Siksi ehkä häiriköiden tonttuilut nousevat terävämmin esiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja moderoidaan tarvittaessa asiallisen tason säilyttämiseksi. Kaikki kukat saavat kukkia, mutta aggressiivista ja/tai epäasiallista kielenkäyttöä eikä asian vierestä jämppäämistä katsota hyvällä. Nimimerkkikirjoitusten moderaatiokynnys on alhaisempi kuin nimellään esiintyvien tai muuten tunnettujen kommentaattoreiden hengentuotosten.
Kommentit yli 30 päivää vanhoihin artikkeleihin tarkastetaan ennen julkaisua, ja ne hyväksytään jos ne tuovat käsiteltävään asiaan tai käytävään keskusteluun oleellista uutta sisältöä.