Tanskan sillat

Suomesta Keski-Eurooppaan matkustavat tuntevat yleensä Tanskaa sen verran, että sen läpi ajettaessa ylitetään kaksi suurta siltaa. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus: Tanska on suurelta osin saarivaltio ja alueita yhdistämään on rakennettu lukuisia näyttäviä siltoja.

Ykkönen on tietysti Sjellannin ja Fynin saaret ylittävä vuonna 1998 valmistunut Ison-Beltin silta. Kyseessä on itse asiassa noin 18 kilometriä pitkä tieosuus, jossa kahden lähes 7-kilometrisen sillan välissä kuljetaan Sprogøn saarella. Itäinen silta on riippusilta ja sen jänneväli 1624 metriä on maailman kolmanneksi pisin. Sillan pylonit nousevat 254 metrin korkeuteen meren pinnasta ja ovat maan korkeimmat rakennelmat joidenkin radiomastojen jälkeen.



Ison-Beltin itäsilta

Toinen suomalaisten hyvin tuntema silta on vuonna 2000 valmistunut Juutinrauman silta, joka yhdistää Ruotsin ja Tanskan. Kyseessä on tunnelin ja sillan yhdistelmä. Sillan kokonaismitta 7845 metriä, mutta sen pääjänne on Iso-Beltin siltaan verrattuna lyhyt: 490 metriä. Pääjänne on rakenteeltaan vinoköysisilta ja se sijaitsee Ruotsissa.



Juutinrauman sillan pääjänne

Fynin saaren ja Jyllannin niemimaan välinen Vähä-Belt on sillalla ylitetty jo aikaisemmin. E20-moottoritie kulkee salmen yli vuonna 1970 valmistunutta riippusiltaa. Sen jänneväli 600 metriä on Tanskan toiseksi pisin ja ylittää siten Juutinrauman sillan lukemat. Siltakansi on 3+3-kaistainen ja se on lämmitetty tien auki pitämiseksi talviolosuhteissa.



Vähän-Beltin silta

Vähän-Beltin riippusilta korvasi päätiekäytössä vuonna 1935 valmistuneen komean ristikkorakenteisen vanhan sillan. Sillä on mittaa lähes 1200 metriä ja sen jänneväli 220 metriä on ristikkosillalle kunnioitettava. Sillalla on kaksikaistainen maantie ja kaksiraiteinen rautatie. Tiekäytössä silta palvelee enää seudullista liikennettä, mutta rautatiesiltana se on osa Tanskan päärataverkkoa.



Vähän-Beltin vanha silta

Kööpenhaminasta etelään suuntautuva liikenne siirtyy Sjellannista Falsterin saarelle kahta yli puolitoistakilometristä Farøn siltaa pitkin. Eteläinen niistä on pohjoismaiden ensimmäisiä vinoköysisiltoja ja se on valmistunut vuonna 1984. Sillan jänneväli on 290 metriä ja alikulkukorkeus 26 metriä.



Farøn eteläinen silta

Farøn sillat syrjäyttivät päätiekäytössä vuonna 1937 valmistuneen Storstrømin sillan. Sillan rakensi Tanskan valtionrautatiet ja sillä kulkeva tie on perin kapea, vain 5,5 metriä. Sillalla on pituutta 3200 metriä ja se lepää 49 siltapilarin varassa.



Storstrømin silta

Eurooppatietä Kiinaan

Eurooppatieverkko on sillä tavoin mielenkiintoinen, että se ulottuu Euroopan ulkopuolelle sekä aasialaiseen Turkkiin että entisiin neuvostotasavaltoihin.

Verkko on sen verran laaja, että numeroita on jouduttu [?] kierrättämään. On yleisessä tiedossa, että Suomessa kulkevat tiet E4, E8, E12 ja E18. Mutta harvapa tietää, että on sellaisetkin eurooppatiet kuin E004, E008, E012 ja E018, jotka kulkevat aivan muualla kuin Suomessa.

E004 kulkee Uzbekistanin Buharasta Kazakstanin Kyzylordaan. E008:n reitti alkaa Tadžikistanin pääkaupungista Dušanbesta itään aina Kiinan rajalle. Se on korkeimmalla käyvä eurooppatie: Pamir-vuoristossa yli 4300 metrin korkeudessa.



E008 Kulman solassa Kiinan rajalla

E012 lähtee Kazakstanin Almatystä (joka tunnetaan myös nimellä Alma-Ata) itään samoin Kiinan rajalle Khorgasiin; tie jatkuu Kiinassa Urumqiin. Myös E018 on kazakstanilaista tieverkkoa Jezkazganista koilliseen Venäjän rajalle.

Raukoilla rajoilla

Historian saatossa on valtioiden rajoja muuteltu niin, että paikka paikoin on syntynyt enklaaveja: toisen valtion sisällä olevia emävaltiosta erillisiä alueita. Esimerkiksi Sveitsissä sijaitseva Saksaan kuuluva Büsingenin alue on tällainen.

Eräänlainen "käytännön" enklaavi on alue, johon on kulkutie ainoastaan naapurivaltion kautta. Europassa tunnettuja tällaisia ovat Itävaltaan kuuluvat Jungholzin ja Kleinwalsertalin alueet, jotka on saavutettavissa vain Saksan kautta. Muitakin tällaisia on: esimerkiksi espanjalainen Os de Civis, jonne on kulku Andorran kautta.



Ruotsin ja Suomenkin välissä tällainen paikka on. Kilpisjärven eteläpuolella Ruotsin puolella on pieni Keinovuopion kylä. Ruotsin puolen maantie loppuu jo Kaaresuvantoon. Keinovuopioon kuljetaan Suomen puolen valtatietä 21 ja Könkämäeno ylitetään kävelysiltaa.

Käytännön enklaaveiksi voidaan lukea myös Baselin ja Genèven lentokenttien järjestelyt. Baselin kenttä, Euroairport, sijaitsee Ranskassa. Sen sveitsiläiselle sektorille on kulku Sveitsistä tullitietä, josta ei ole yhteyttä Ranskan tieverkkoon. Lentokenttäkompleksiin kuuluvat muun muassa sveitsiläinen ja ranskalainen pysäköintitalo. Vastaava järjestely on Genèven kentällä, joka sijaitsee Sveitsissä. Ranskasta pääsee ranskalaiselle sektorille tullitietä "käymättä Sveitsissä".

Cityring

Useissa maissa on kaupungin aivan ydinkeskustan kiertävä katureitti merkitty omalla viitoituksellaan. Tällainen menettely on käytössä muun muassa eräissä Ruotsin ja Tanskan kaupungeissa. Usein tämän keätien yhteyteen liitetään opastus pysäköintipaikoille.

Tanskassa olion nimitys on "Cityring". Se merkitään numerokilvellä, jossa on ympyrä ja usein kehätien numero, joka kasvaa sisältä ulospäin. Esimerkiksi Kööpenhaminan uloin kehätien on merkitty kilvin O4.



Ruotsissa nimitys vaihtelee. Virallinen nimitys - ainakin päätellen asianomaisen liikennemerkin nimestä - on "lokal slinga". Usein on kuitenkin käytössä nimitys "C-Ring".



Ruotsissa on vuodesta 1997 ollut hyväksyttynä käyttöön liikennemerkki "lokal slinga", mutta se ei vielä ole ollut kovin laajassa käytössä.



Ruotsalainen liikennemerkki F30, Lokal slinga

Saksankielisissä maissa käytettävä termi on "Stadtring".

Oho.

Tänään on raportoitu harvinaislaatuisesta onnettomuudesta: Kiteen-Rääkkylän-Liperin maantiellä 482 liikennöivältä Arvinsalmen lossilta on auto pudonnut veteen. Lossi oli rantautunut huonosti ja auto jäänyt ajorampille toiset pyörät rannassa ja toiset lossilla. Ongelman selvittelyn aikana lossi oli liikkunut taaksepäin ja auto oli pulahtanut Ahdin valtakunnan puolelle.

Henkilövahinkoja ei tapaus aiheuttanut.

Maanteiden lautta- ja lossiliikenne on Suomessa viime vuosikymmenet ollut erittäin turvallista. Perussyy on se, että 1970-luvulla osapuilleen koko lossikalusto uusittiin ja entiset mitä kummallisimmat viritykset jäivät historiaan. Lossipaikkojen määräkin on toki pudonnut rajusti.

Aikaisemmilta vuosikymmeniltä on aikakirjoihin jäänyt kolme runsaasti kuolonuhreja vaatinutta lossiliikenteeseen liittynyttä onnettomuutta: vuonna 1940 Turun ja Kakskerran välillä Satavan lossilla menehtyi 17 henkilöä ja vuonna 1956 nykyisellä kantatiellä 69 Kivisalmen lossilla 15. Kumpikin näistä tapauksista johtui linja-auton jarrujen pettämisestä ja auton syöksymisestä veteen. Talvella 1951 Iisalmen ja Pielaveden välisellä maantiellä (nykyisin 563) putosi linja-auto jäihin Peltosalmen lossipaikan lähettyvillä. Lossi oli jäiden takia vaikeuksissa, mutta jäätie ei vielä kantanutkaan. Onnettomuudessa hukkui yhdeksän henkilöä.

Maantielautta on toisaalta ollut pelastamassakin. Joulukuussa 1993 m/s Wasa Queen ajoi karille Vaasan saaristossa Raippaluodon edustalla. Matkustajat evakuoitiin autokannen kautta linja-autoilla (!), jotka tulivat haveripaikalle Raippaluodon lautan kyydissä.

Tilkkutäkki

Ruotsalaisessa tienpidossa on yksi silmäänpistävä ominaisuus: Tienparannuksia tehdään varsin pienissä jaksoissa. Tästä seuraa se, että tien tyyppi vaihtuu tuon tuostakin.

Suomalainen linja on pitää tietyyppi varsin vakiona. Esimerkiksi nelostien tyyppi vaihtuu vain muutaman kerran: Helsingistä Lusiin on yhtäjaksoinen moottoritie, siitä Vaajakoskelle on ohituskaistatie rakenteilla. Jyväskylästä Utsjoelle tie on pääosin kaksikaistaista maantietä. Lisäksi Jyväskylän, Oulun, Kemin ja Rovaniemen seudulla on moottori- ja moottoriliikenneteitä ja lyhyitä nelikaistaisia osuuksia. Äänekosken ja Pihtiputaan välisellä mäkiosuudella on muutama ohituskaista.

Malliesimerkki ruotsalaisesta ajattelusta on eteläisen itärannikon tie E22 Trelleborgista Malmön ja Kalmarin kautta Norrköpingiin.



Tie E22 Ruotsissa

Tiellä on pituutta 560 kilometriä. Siitä on moottoritietä viidessä erillisessä osassa 90 km ja moottoriliikennetietä neljän palasen verran 75 km. Loput noin 400 kilometriä koostuu useista tietyypeistä:

- kaksikaistainen maantie
- kaksikaistainen leveäpiennartie
- 2+1-kaistainen ohituskaistatie ilman keskikaidetta
- 2+1-kaistainen ohituskaistatie keskikaisteella tasoliittymin
- 2+1-kaistainen ohituskaistatie keskilaiteella eritasoliittymin
- 2+2-kaistainen tie keskikaiteella
- taajaman katu

Osapuilleen kaikki käytettävissä olevat variaatiot ovat siis käytössä.

560 kilometrin matkalla tien tyyppi vaihtuu kymmeniä kertoja. Kun lisäksi Ruotsi on ottanut käyttöön tiheän nopeusrajoitusasteikon ja rajoitukset tiuhaan vaihtuvat lukemien 50, 70, 80, 90, 100, 110 ja 120 välillä, kokemus tiestä on vähintäänkin sekava ja väsyttävä.

Hampuri, pullonkaula

Hampurista on parista historiallisesta syystä tullut pohjois-eteläsuuntaisen liikenteen pullonkaula.

Hampuri on ennen kaikkea yksi maailman suurimmista satamista, jonka ympärille on rakentunut kaupunki. Satama sijaitsee sisämaassa Elbe-joen rannalla. Konttilaivojen koot ovat jatkuvassa kasvussa eikä sataman tulevaisuutta ole haluttu vaarantaa rakentamalla kasvua mahdollisesti rajoittavaa siltaa Elben alajuoksun ylitse. Jos silta rakennettaisiinkin, siitä tulisi muuten alavan maiseman keskellä jokseenkin massiivinen maamerkki.



Konttilaiva Elbellä

Toisekseen Hampurin itäpuoleiset tiet on aikoinaan rakennettu verraten lähelle kaupunkia siitä, että entisen DDR:n raja tuli vastaan varsin pian.

Kaupungin länsipuolelle verraten lähelle keskustaa valmistui vuonna 1975 Elben alitse autoliikennetunneli, jota myöhemmin on laajennettu. Vaikka tunnelissa on kahdeksan kaistaa ja keskimmäisiä kahta kaksikaistaista tunneliputkea käytetään vuorosuuntaisesti ruuhkasuunnan mukaisesti, tunneli on tunnettu pullonkaula.

Ainoa autoliikenteen ylityskohta Elben tunnelin ja meren välillä on Glückstadin kohdalla toimiva lauttayhteys. Sen kapasiteetti on kuitenkin vähäinen.

Näistä syistä Hampuriin suunnitellaan pohjoista ohitustustietä. Saksojen yhdistymisen jälkeen vuosina 1992-2005 rakennettiin Berliinistä Itämeren rantaa Lyypekkiin kulkeva kokonaan uusi moottoritie A20, jolla on pituutta 323 kilometriä.

A20-tietä suunnitellaan jatkettavaksi Hampurin pohjoispuolitse Elbelle, jonka ali rakennettaisiin yli viisi kilometriä pitkä tunneli. Tie jatkuisi kauas Bremenin luoteispuolelle ja se olisi hyvin luonteva reitti Luoteis-Saksaan ja Hollantiin.



Moottoritien A20 suunniteltu reitti

Tien rakentamisesta ei ole vielä päätöksiä; suunnitteluvaihe on menossa. Suunnittelu ei ole helppoa, koska erityisesti Elben pohjoispuolella tie halkoo varsin tiuhaan asuttuja seutuja.

Ei riittänyt aika

Liikenneviraston verkkosivuilla kerrotaan, että ykköstien sortumakohdan korjaus Muurlan kohdalla kestää heinäkuun ja paikalla on yksi ajokaista suljettu.

Eipä riittänyt kuukausi.

Tänään elokuun ensimmäisenä päivänä työmaa näyttää siltä, että se ei aivan oikopäätä valmistukaan. Tieltä on asfaltti kuorittu satojen metrien matkalta ja eteläinen ajorata muistuttaa lähinnä kivilouhimon varastoaluetta.

Suljettuna on yksi ajorata, ei -kaista. Kumpaankin suuntaan on käytössä yksi ajokaista.

Ollaanhan varovaisia tietyön kohdalla eikä hölmöillä.