Pitäisikö olla sallittu?

Useissa maissa vallitsee käytäntö, jonka mukaan koulujen lähistöllä on käytössä alhainen nopeusrajoitus koulupäivän aikana.

Suomessa tämän käytännön noudattaminen on tehty varsin hankalaksi. Tieliikennelainsäädäntö kun sallii nopeusrajoitus-liikennemerkille kain kaksi lisäkilpeä: "alue" ja "yleisrajoitus". Tämän vahvistaa tienpitäjää sitova liikenneministeriön määräys, joka täsmentää tieliikenneasetusta kieltämällä muut kuin asetuksen sallimat lisäkilvet. Tästä seuraa, että ajallisesti rajoitettua nopeusrajoitusta ei lisäkilvellä voi toteuttaa.



Säädösten vastainen liikennemerkki

Ajallisesti rajoitetun nopeusrajoituksen voi toki toteuttaa vaihtuvin liikennemerkein. Tämä vain on varsin kallis ratkaisu ja siksi hyvin harvinainen.



Vaihtuva nopeusrajoitus koulun kohdalla

Säädöksen motiivina ehkä on pelko nopeusrajoitusjärjestelmän monimutkaistumisesta, jos lisäkilvin toteutetut vaihtuvat nopeusrajoituksen sallittaisiin. Pelko ei ole mitenkään aiheeton. Jo nyt pitää muistaa, ollaanko taajamassa, ollaanko nopeurajoitusalueella, ollaanko tiekohtaisen nopeusrajoituksen piirissä ja ollaanko pihakadulla.



Poistutaan tiekohtaiselta 30 km/h rajoitukselta, joka on 40 km/h aluerajoituksen sisällä, joka on taajaman 50 km/h rajoituksen sisällä

Jos tämä muualla toimivaksi havaittu käytäntö sallittaisiin Suomessa, säädöksiä ja tienpitäjän ohjeita olisi varmasti aihetta täsmentää. Tienpitäjällä on aika ajoin tapana tuottaa hieman vaikeaselkoisia ratkaisuja.



Ensimmäisen kuvan ratkaisun päätepiste. Jos kello ei ole arkisin 7-17, jatkuuko rajoitus, vai päättääkö merkki aina rajoituksen?

Samoin nykysäädösten mukainen mahdollisuus sijoittaa eräät merkit vasemmalle puolelle ajorataa saattavat johtaa kummallisiin ratkaisuihin silloin, kun tienpitäjän tekee mieli sijoittaa erilaisia merkkejä tien kummallekin puolelle. Säädöksen järkevyydessä voisi olla pohtimisen varaa.



Pihakatu päättyy -merkki sijoitettu vasemmalle puolelle ja paluu nopeusrajoitusaluelle oikealle puolelle. Olisivat kyllä mahtuneet samaankin pylvääseen.

Postinkanto sallittu

Jostain mielenkiintoisesta syystä kevyen liikenteen väylää osoittavat määräysmerkit houkuttelevat toinen toistaankin luovempien ratkaisujen tekemiseen. Aika usein ratkaisut menevät kunnolla pieleen.

Monen tällaisen ratkaisun takana on ilmeinen harhakuvitelma siitä, että jalkakäytävä/pyörätie-merkit tarkoittavat samaa asiaa kuin merkki "moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajo kielletty". Näinhän ei kuitenkaan ole.

Jalkakäytävä/pyörätie-merkeillä ilmaistaan, ylläri ylläri, että kyseessä on jalkakäytävä ja/tai pyörätie. Pyörätie taas ei voi olla ajorata ja ajorata ei voi olla pyörätie. Siksi pyörätie-merkkiin ei "sallittu mopoille" -lisäkilpeä lukuun ottamatta voi lisätä autoliikenteen sallivaa lisäkilpeä.

Jos on tarvetta sallia huoltoajo tai vastaava, käytetään "moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajo kielletty" -merkkiä ja asianmukaista lisäkilpeä.

Joskus merkkitoteemeilla ylitetään koomisuuden rajat:



Tässä lienee ollut tarkoitus kertoa, että pihaan saa ajaa moottoriajoneuvolla, samoin postipoika postilaatikolle, mutta muuten täytyy tyytyä jalkarattaalla ajeluun.

Lopputulos on kuitenkin siihen suuntaan, että muilla ajoneuvoilla kuin polkupyörillä ei saa ajaa lainkaan ja polkupyörälläkin vain pihaan. Postikin saadaan käydä jakamassa, kunhan se tehdään polkupyörällä tai jalan.

Olisiko Saksasta mahdollista oppia?

Saksalailla teillä ja erityisesti moottoritiellä viitoitus on suunniteltu tavattoman selkeäksi. Syynä tähän ovat ennen kaikkea suuret nopeudet. Saksalaisista käytännöistä saattaisi olla mahdollista oppia Suomessakin.

Varsin yleinen käytäntö on, että etäisyystauluissa esiintyy kohteita, jotka ovat haarautuvilla reiteillä ja usein pääasiallisen kohteen jälkeen:



Tien A1 etäisyystaulussa myös tien A7 varrella sijaitseva kohde Hannover

Suomalainen vastaava merkki voisi näyttää vaikkapa tällaiselta:



Moottoritien etäisyystaulu



Valtatien etäisyystaulu

Toinen saksalainen erityispiirre on suunnistustaulu, johon on yhdistetty kaistaopastus. Saksalaisen isonkin taajaman läpi on yleensä helppoa ajaa, koska opastus etenee loogisesti ja kaistanvaihtotarve ei tule yllätyksenä:



Suunnistustaulu kaistaopastuksella

Suomessa esimerkiksi tällainen ratkaisu voisi olla toimiva:



Kääntyvän pääreitin opastus

Eräs suomalainen murheenkryyni on kaistaopastuksen epäjatkuvuus tai suorastaan virheellisyys. Kaistan yläpuolisista viitoista tulee helposti massiivisen kokoisia ja esteettinen silmä saattaa haluta viitoista tasasuuruiset. Tuloksena on usein seuraavankaltainen ratkaisu, jossa Kauniaisiin suuntautuva liikennevirta ohjataan oikealle kaistalle, joka ei jatku Kauniaisten suuntaan. Seuraus on tarpeettomia äkillisä kaistanvaihtoja:



Nihtisilta, Espoo

Saksalainen saattaisi suunnitella seuraavankaltaisen tien yläpuoleisen viitan, jossa on kaikki tarpeelliset elementit mukana ja kaistaohjauskin vie perille: