Rajan pinnassa

Suomen itäisin piste sijaitsee Ilomantsin Virmajärven pienessä saaressa. Paikan koordinaatit ovat 62°54,5'N 31°35,2'E ja se sijaitsee idempänä kuin esimerkiksi Pietari, Kiova, Odessa ja Istanbul. Vuosina 1995-2003 se oli Euroopan Unionin itäisin piste, kunnes Kypros liittyi yhteisöön. Nykyisin pistettä markkinoidaankin EU:n mantereen itäisimpänä kohtana.

Suomen ja Venäjän rajan katselu onnistuu rajavyöhykkeen takia varsin harvoissa paikoissa. Itäpisteen osalta tilanne on toinen. Paikka on kiinnostanut varsin suuria matkailijamääriä ja rajavyöhykelupien kirjoitteluun on kaiketi kulunut rajavartiolaitokselta melkoisesti työtä. Tilanne muuttuikin vuoden 2010 alusta, jolloin rajavyöhykeasetusta muutettiin siten, että Virmajärven rantaan kulkeva tie ja polku rajattiin rajavyöhykkeen ulkopuolelle.



Rajavartiolaitoksen ohjeista, punainen viiva osoittaa rajavyöhykkeen

Matkaa Virmajärvelle on Ilomantsin-Lieksan maantieltä 522 Hattuvaarasta 19 kilometriä metsäautotietä. Tien loppupää kulkee rajavyöhykkeen reunojen välissä eli tieltä ei saa poistua.



Soratietä



Reitti Virmajärvelle on viitoitettu.



Paikoitellen mäkistä soratietä



Lähestytään rajaa ja rajavyöhyke ulottu tien reunaan.



Tien viimeinen kilometri työntyy rajavyöhykkeen "sisään". Rajavyöhykepaalut kummallakin puolella kertovat, että tieltä ei saa poistua.



Autotie päättyy pysäköintipaikkaan ja tie jatkuu kapeampana rajavyöhykettä merkitsevien köysien välissä.



Ohjeistusta



Viimeiset kymmenet metrit on pitkospuita. Köyttä ei saa mennä ylittämään.



Rajamerkki 277. Valkoinen kivi on itse rajamerkki. Sen kummallakin puolen on rajapaalut, sinivalkoinen Suomessa ja punavihreä Venäjällä.



Myös lähettyvillä sijaitseva rajamerkki 276 näkyy katselupaikalta.

6-0

Teillä ja Turuilla on aiemmin kommentoinut Hämeenlinnan keskusta-alueen halki kulkevan moottoritien kattamiseen liittynyttä valitusta.

Kysehän oli siitä, että kattamisurakan hävinnyt Soraset Yhtiöt Oy katsoi tulleensa epäoikeutetusti hävinneeksi YIT Rakennus Oy:lle, minkä takia se nosti markkinaoikeudessa kanteen hankintapäätöksen tehnyttä tahoa eli Hämeenlinnan kaupunkia vastaan.

Valitus markkinaoikeuteen on varsin yleinen käytäntö suurissa julkisissa hankinnoissa. Tällä kertaa kuitenkin valittajan perustelut ovat lyöneet ällikällä. Keskeisiä vaatimuksia valituksessa oli kaksi: Ensimmäkin laatutekijöiden painoarvo valintapäätöksessä oli 40%, mikä on selvästi korkeampi kuin alalla on ollut tapana, minkä takia Soraset Oy piti tätä kriteeriä lainvastaisena. Toisekseen Soraset Oy vaati, että laatuarvioinnissa ei saa kysyä ehdokkaiden referenssejä toteutuneista urakoista, vaan valinnassa olisi sallittua luottaa vain Rakentamisen Laatu ry:n tai vastaavien sertifiointiorganisaatioiden myöntämiin todistuksiin.

RALA eli Rakentamisen Laatu ry on alan sisäinen itsesäätelyelin, vähän samaan tapaan kuin lehdistöllä Julkisen sanan neuvosto. Se tietysti vakuuttaa objektiivisuuttaan ja neutraaliuttaan, mutta mahtaako sillä olla hampaat; niiden olemassaoloahan on JSN:n osalta epäilty.

Lyhyesti yhteenvedettynä Soraset esittää kantanaan, että Hämeenlinnan kaupunki on toiminut lainvastaisesti vaatiessaan urakoitsijaehdokkailta riittävän laadukkaita suunnitelmia että referensseihin perustuvaa näyttöä onnistuneista urakoista.

Markkinaoikeus istui aikansa ja juhannuksen alla putkahti päätös, jossa Hämeenlinnan kaupunki näyttää voittaneen tapauksen jokseenkin selvästi: tennistermein 6-0. Markkinaoikeus ei löytänyt yhdestäkään valitetusta asiasta sellaista virhettä, jonka perusteella kaupungin päätös tulisi purkaa edes osittain.

Markkinaoikeus vahvisti varsin selvin sanoin, että tilaajalla on oikeus vaatia laatuakin, ei pelkkää halpaa hintaa, kunhan tarjouspyyntö kirjoitetaan kunnolla ja tarjousten vertailu hoidetaan asiallisesti.

Aika hämmentävällä ristiretkellä Soraset on ollut. Alan tavoista kertoo hyvin surullista kieltä vaatimus kieltää laadun korkea painottaminen alan tapojen vastaisena.

Enso

Kaakkoisen Suomen teiden Venäjälle ohjavaa viitoitusta on yhtenäistetty. Sellainen muutos on tapahtunut, että valtatien 13 Lappeenrannasta Nuijamaalle vievän osuuden viitoituskohde ei enää ole Viipuri, vaan Pietari.

Jonkin verran viilaamista vielä on. Seiskatiellä on sekaisin yksikielistä viitoitusta "Pietari" ja kaksikielistä "Pietari/St Petersburg". Jossain määrin pakkaa sekoittaa se, että eräissä viitoissa Lappeenrannan seudulla viitoissa ei esiinny nimeä Pietari, vaan pelkästään St Petersburg.

Pääperiaate näyttäisi olevan selkeä. Ulkomaan viitoituskohteen nimi kirjoitetaan suomeksi, jos sillä suomenkielinen nimi on. Esimerkiksi Niiralan, Kuusamon ja Sallan rajanylityspaikkojen kautta kulkevien teiden viitat ohjaavat Sortavalaan, Pitkäjärvelle ja Kantalahteen.

Siksi hämmästys Imatralla onkin käsin kosketeltava. Rajalle vievän kantatien 62 viitoitus nimittäin ohjaa paikkaan nimeltään Svetogorsk. Mikä mahtaa olla syynä sille, että paikasta ei ole voinut käyttää sen suomenkielistä lyhyttä ja ytimekästä nimeä Enso?

Pysäköintiä (5)

Pysäköintisarjamme on edennyt viidenteen ja toistaiseksi viimeiseen osaansa. Tällä kertaa esittelemme päättömyyden, jota on viljelty Matinkylän alueelle Espoossa.



Tässä on asetettu kymmenen tunnin pysäköintiaikarajoitus arkipäivisin kymmenen tunnin mittaisena aikajaksona. Eli noina kymmenenä tuntina saa pysäköidä vain vain kymmenen tunnin ajan.

Tieliikenneasetuksessa ei oteta mitään kantaa siihen, nollaantuuko pysäköintiaika aikarajoituksen alkaessa ja päättyessä vai ei. Yleinen käsitys on, että nollaantuu. Täten klo 6.00 pysäköityä autoa saa pitää klo 12.00 asti pysäköintipaikalla, jossa on neljän tunnin aikarajoitus klo 8-16, eli sallittu pysäköintiaika ei pääty klo 10.00. Vastaavasti klo 14.00 pysäköidyn auton saa pitää paikalla tämän tulkinnan mukaisesti seuraavaan arkipäivään klo 12.00 asti.

Merkin asettajalla lienee ollut korviensa välissä jokin muu ajatus. Hän ehkä on ajatellut, että tällä merkillä kielletään vuorokausien mittainen pysäköinti. Sellaiseen vain ei tarvita tällaista merkillistä kieltoa: 24 tunnin aikarajoitus riittäisi ja on ymmärrettävissä.

Pysäköintiä (4)

Pysäköintisarjamme on edennyt neljänteen osaansa. Tällä kertaa aiheena on pysäköintikiekko.

Pysäköintikiekkoon liittyviä säädöksiä, liikenneministeri Ilkka Kanervan allekirjoittamia, ei yleensä pidetä maan lainsaadäntötyön kirkkaimpina timantteina. Niistä huokuu vahva sellainen menettelytapa, jota vulgäärissä kielenkäytössä luonnehdittaisiin ilmaisulla "juosten kustu".

Lainsäädäntöön on jäänyt eräitä aukkoja, joita ei ole saatu suljetuksi siksi, että päättömistäkään pysäköintivirheitä koskevista hallinto-oikeuksien ratkaisuista ei voi valittaa. Tämän takia näistä aukoista ei ole kyetty saamaan ennakkopäätöksiä.

Tienpitäjäkään ei ole aivan syytön kummallisuuksiin.



Pysäköintikiekon avulla ovat eräät tienpitäjät kuvitelleet voivansa ratkaista kysymyksen kuin kysymyksen.

Voidaan vain pohtia, mikä aivoitus on takana liikennemerkissä, joka vaatii pysäköintikiekkon käytöä paikalla, jossa on 24 tunnin aikarajoitus. Pysäköintikiekkohan on 12-tuntinen. Tällä pysäköintipaikalla mikä tahansa kiekkoon asetettu aika osoittaa laillista aikaa. Erona ilman kiekkopakkoa olevaan liikennemerkkiin on ainoastaan se, että kiekko pitää laittaa tuulilasille pysäköintivirhemaksun uhalla, vaikka kiekosta ei mitään hyötyä olekaan.

Pysäköintiä (3)

Pysäköintisarjan kolmas osa käsittelee "ei koske" -lisäkilpeä.

Kielto- ja rajoitusmerkeissä on luontevaa tarvittaessa käyttää "ei koske" -ilmaisua lieventämään merkin vaikutusta. Esimerkiksi ajoneuvolla ajo kielletty -liikennemerkkiä on usein tarve lieventää esimerkiksi lisäkilvellä "Ei koske tontille ajoa".

Sitten, kun tällainen "ei koske" -lisäkilpi asetaankin ohjemerkkiin, ruvetaan liikkumaan liukkaalla maaperällä.



Tässä merkissä on kysymyksiä aiheuttava lisäkilpi "Ei koske luvan saaneita". Mikä asia ei koske? Varmaankin on tarkoitus ollut ilmaista, että 30 minuutin aikarajoitus ei koske luvan saaneita, mutta säädöksiä ja niiden tulkintaohjeita kuin piru raamattua lukien voitaisiin päätellä, että pysäköntipaikka ei ole luvan saaneita varten.

Vastaavanlaisia merkin asettajan ajatuksista poikkeavia tulkintoja voidaan tehdä myös määräysmerkeistä. Aika tyypillinen tällainen on pyörätie-merkki, jota koristaa lisäkilpi "Huoltoajo sallittu". Tällainen kilpihän sallii tietä käytettävän vain polkupyörällä tapahtuvaan huoltoajoon.

Pysäköintiä (2)

Pysäköintisarjassamme käsitellään tänään lisäkilpeä "ajoneuvojen sijoitus pysäköintipaikalla". Tämä lisäkilpihän määrittelee, onko kyseessä kadun suuntainen pysäköinti, vinopysäköinti vai poikittainen. Lisäksi sillä on mahdollista osoittaa esimerkiksi kaksirivinen pysäköinti.

Tämäkin yksinkertainen kilpi on mahdollista mokata.



Merkin mukaisesti pysäköitäessä on keskimmäisestä rivistä jossain määrin hankala poistua pysäköintialueen ollesa täysi.

Onneksi tien käyttäjät eivät ole pysäköineet merkin mukaisesti, vaan sen tarkoituksen mukaisesti:



Periaatteessa tällainen pysäköinti ei vastaa liikennemerkkiä, vaan olisi pysäköintivirheen paikka. Lappuliisa vain joutuisi hankalaan päätöksentekotilanteeseen: Mihin riviin tai riveihin pysäköineet ovat pysäköineet väärin?

Kolmirivistä pysäköintiä kyllä osataan harrastaa aivan ilman liikennemerkkejäkin:

Pysäköintiä (1)

Mätäkuuta odoteltaessa Teillä ja Turuilla käynnistää muutamaosaisen pysäköintiä koskevan artikkelisarjan.

Siihen nähden kuinka yksinkertaiset ovat säännöt pysäköintialueiden ja -kieltojen merkitsemiseksi, on ihailtavaa kuinka valtava kirjo kummallisia virityksiä on mahdollista kehittää niin yksityisten kuin julkistenkin tienpitäjien.

Peruspelisäännöt ovat

- Ajoradan pysäköintirajoitukset esitetään liikennmerkillä "pysäköinti kielletty".
- Ajoradasta erotettu pysäköintialue merkitään liikennemerkillä "pysäköintipaikka".
- Pysäköintikieltoalue rajoitetaan liikennemerkeillä "pysäköintikieltoalue", jonka yhteydessä ei käytetä lisäkilpiä.
- Pysäköintiä koskevat rajoitukset ilmaistaan lisäkilvillä.

Aloitetaanpa Espoon Otaniemestä, tekniikan kehdosta. Paikallisen ostoskeskuksen pysäköintialueen toisessa päässä on tällainen toteemi:



Merkillä siis yritetään ilmoittaa, että alue on sekä pysäköintipaikka että pysäköintikieltoalue. Tämä olisi kyllä mahdollista tiettyyn rajaan asti: Pysäköintikieltoalueen sisällä voi olla pysäköintipaikkoja. Mutta ei niin, että alue olisi yhtaikaa kumpaakin. Määräyksiä rikkoo se, että pysäköintikieltoalue-merkki on varustettu lisäkilvillä. Seuraava virhe on se, että pysäköintikieltoalue-merkki ei ole alueelle johtavalla tiellä, vaan alueen takareunassa. Pysäköintipaikka-merkki saa olla alueen takareunassa, mikäli se on varustettu ajoneuvojen sijoitus -lisäkilvellä. Koska se ei ole varustettu, sekin merkki on määräysten vastainen.

Kun siirrymme pysäköintialueen toiseen päähän, löydämme samaa aluetta koskevan aivan erilaisen liikennemerkkitoteemin:



Tämä merkki on suunnilleen säädösten mukainen. Pulma tulee siitä, että se on ristiriidassa ensimmäisen merkin kanssa. Tämä merkki kertoo, että rajoitukset ovat voimassa vain arkisin klo 8-17, kun ensimmäisen merkin mukaan (jos merkki olisi laillinen) rajoitukset ovat voimassa ympäri vuorokauden kaikkina päivinä. Lisäksi "Ei koske" -lisäkilven merkitys jää pohdittavaksi. Mikä täsmälleen ottaen ei koske P-luvan haltijoita? Itse pysäköintipaikka-merkkiin (pääsääntöhän on, että lisäkilvet viittaavaat itse liikennemerkkiin, eivät toisiin lisäkilpiin) vai pysäköintirajoituksiin? Ensimmäinen merkki taas ei mainitse pysäköintiluvista mitään.