Espoonlahden sillat

1930-luvulla rakennettin Helsingistä Kirkkonummen Jorvakseen kokonaan uusi suora ja nopea tie. Tälle rannikkotielle rakennettiin kaksi merkittävää siltaa: Lauttasaaren teräsristikkosilta ja Espoonlahden ylittävä teräslevyistä rakennettu palkkisilta.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Espoonlahden silta on Liikenneviraston mielestä nimeltään Muulon silta (Sijaintipaikkansa Espoon Muulon kylän mukaan) ja Espoon kaupungin mielestä se on Bastvikinsilta (ei kuitenkaan Saunalahdensilta vaikka Bastvik-kaupunginosa on suomeksi Saunalahti). Myös nimiä vanhan Jorvaksentien silta, Sarvvikinsilta ja Kivenlahdensilta käytetään. Erityisesti jälkimmäinen on Espoon kaupungin nimistövirkamiesten mielestä kerrassaan paha virhe, koska "oikea" Kivenlahdensilta on Kivenlahden moottoritieliittymän alikulkusilta.

Vuonna 1944 Jorvaksentie katkesi. Välirauhansopimuksen nojalla Suomi vuokrasi Porkkalan alueen Neuvostoliitolle ja raja vedettiin Espoonlahteen. Sillalle ilmestyi rajapuomi ja Espoonlahden rannasta tuli rajavyöhykettä.

Kantatie 51 linjattiin uudelleen vuokra-alueen pohjoispuolelta Kauklahden, Lapinkylän ja Siuntion kautta Virkkalaan.

Jorvaksentie jäi nopeasti kasvun jalkoihin ja korvautui Helsingin ja Espoon alueilla uudella uljaalla kaupunkimoottoritiellä, joka sai nimekseen Länsiväylä. Moottoritie päättyi Espoonlahden rantaan. Vanha kapea silta jäi paikallisen liikenteen käyttöön, kun moottoritien jatkeeksi rakennettiin yksiajoratainen teräsbetonisilta, joka sai nimekseen Espoonlahden silta.

Muulon sillan kohtalonhetket olivat käsillä 2000-luvun alussa, kun laadittiin tiesuunnitelmaa moottoritien jatkamiseksi Kirkkonummelle. Lauttasaaren siltahan oli purettu jo 1960-1970-lukujen vaihteessa. Silta oli tarkoitus purkaa uuden paikallistien sillan tieltä, mutta Museovirasto tuli väliin. Porkkalan miehityksen aikaisen asemansa takia sillan kulttuurihistorialliset arvot katsottiin merkittäväksi. Tiehallinto taipuikin sillan säilyttämiseen kevyen liikenteen siltana, minkä takia sillanrakentajat saivat uusia pähkinöitä purtavikseen.

Alun pitäen tarkoitus oli pitää ennallaan Espoonlahden silta ja rakentaa sen pohjoispuolelle uusi, vanhojen siltojen väliin ei kuitenkaan mahdu siltaa eikä vanhaa voi peittää kahden sillan väliin. Ratkaisuksi tulikin se, että uuden sillan valmistuttua vanhaa siltaa siirretään puolisentoista metriä pohjoiseen. Näin vanhojen siltojen väliin jää tilaa uudelle paikallisliikenteen sillalle. Sillan siirto on vähäistä haastavampi tunkkaustehtävä; sillan kannella kun on painoa yli 2000 tonnia.

Uutta moottoritiesiltaa rakennetaan

Tilattiin kaarisilta, saatiin riippusilta

Turussa on Aurajoen ylittävä uusi Myllysilta on osittain avattu liikenteelle runsaan puolentoista vuoden liikennekatkoksen jälkeen. Uusi kolmiaukkoinen silta korvaa paikalla sijainneen surullista kuuluisuutta keränneen yksiaukkoisen kaarisillan.

Ensimmäinen Myllysilta oli siron sutjakka kaarisilta, joka valmistui vuonna 1975.

Hyvin pian valmistuttuaan silta rupesi painumaan. Sillan suunnitellut insinööritoimisto myönsi laskuvirheen lujuuslaskelmissa ja siltaa korjailtiin useaan otteseen muun muassa jännityksiä korjaamalla.

Osa silta-alan asiantuntijoista oli jo sillan rakentamisvaiheessa esittänyt varoituksen sanoja. Hyvin matala kaari ja Aurajoen pehmeät reunat eivät ole hyvä yhdistelmä. Paikalla ei ole kalliota tueksi, vaan sillan maatuet rakennettiin paalujen varaan.

Maaliskuussa 2010 silta notkahti pahan kerran ja se suljettiin. Syyksi arveltiin jäiden liikuttaneen maatukia. Syitä ei kuitenkaan ryhdytty sen enempiä tutkimaan, koska turkulaisten mitta oli täynnä. Kaarisillasta oli tullut riippusilta, tai oikeastaan roikkusilta. Pahimmillaan painuma oli noin 140 senttimetriä.

Koska kyseessä on Turku, päätös sillan purkamisesta ja korvaamisesta uudella syntyi poliittisissa elimissä hämmästyttävän ripeästi. Korvaava silta on ratkaisultaan konservatiivisempi kuin ensimmäinen: maatukien lisäksi kahden virtapilarin varassa lepäävä kolmiaukkoinen palkkisilta. Se ehkä ei ole niin siro ja nätti kuin edeltäjänsä, mutta jospa sitä ei tarvitsisi purkaa jo 35 vuoden kuluttua.

Kolmen kielen kulmilla

Suomi noudattaa tienviitoituksessa käytäntöä, jossa viitoituskohteet esitetään yhdellä tai kahdella kielellä paikallisten kielisuhteiden mukaisesti. Sitten kun liikutaan seudulla, jossa käytännöllistä olisi viitoittaa kolmella kielellä, tämä perusperiaate joutuu koetukselle. Pohjoisessa Lapissa liikutaan suomen, saamen ja norjan kielten herkässä välimaastossa.

Vt4/Kt92, Kaamanen, Inari

Nelostien ja Karigasniemen tien viitoitus on monipuolinen hybridi: Utsjoki/Ohcejohka ja Karigasniemi/Gáregasnjárga ovat suomea ja saamea. Kaarasjoki/Karasjok taas on suomea ja norjaa. Nordkapp/Kahppa puolestaan on norjan ja saamen yhdistelmä.

Vt4/Mt971, Kaamanen, Inari

Sevettijärven tien alkupään viitoitus sekin on kolmekielinen, mutta kombinaatioita on vähemmän: Kirkkoniemi/Kirkenes on suomea ja norjaa, kun muut kilvet ovat suomea ja saamea.

Mt971, Partakko, Inari

Oman mausteensa soppaan antaa se, että saamen kielessä on useita murrealueita, joilla on käytössään toisistaan poikkeava kirjoitusasu. Sevettijärven tien ulottuessa pohjoissaamelaiselta kolttasaamelaiselle alueelle myös Sevettijärven kirjoitusasu muuttuu.

E6/E75, Utsjoki, Norja

Myös Norja viitoittaa saamelaisalueella kahdella kielellä. Norja on päätynyt ratkaisuun, jossa saamenkieliset nimet mainitaan ensin, jos kohta tämä periaate ei olekaan kristallinkirkas.

E6/92, Kaarasjoki, Norja

Norjakin joutuu ottamaan huomioon eri murteiden kirjoitusasun eroavaisuudet. Kaarasjoella ja Utsjoella viitoitetaan Ivaloon eri tavalla. Ivalo-kilvessä saame on kakkoskieli, kun muissa se on ensimmäisenä.

Virtuaali-U-käännös

Ei ole aivan ainutkertainen sattuma, että moottoritiellä ajetaan vahingossa liittymän ohi. Moottoritiellähän ei saa tehdä U-käännöstä, vaan tietä tulee ajaa rauhassa seuraavaan liittymään asti. Kutsutaan tätä virtuaaliseksi U-käännökseksi, kavereiden kesken virtuaaliuukkariksi.

Virtuaaliuukkarille saattaa luonnostaan tulla pituutta aika paljon silloin, kun liittymäväli on pitkä. Pisin tällainen on nelostiellä Haarajoen liittymän 11 pohjoispuolella. Ensimmäinen kääntymismahdollisuus on Tuuliruusun huoltoaseman liittymässä 14 kilometrin päässä. Virtuaaliuukkarille tulee mittaa siten 28 kilometriä.

Asiaa monimutkaistaa se, että kaikissa liittymissä ei ole paluumahdollisuutta. Tällaisia ovat suuntaisliittymät (joissa on rampit vain toiseen suuntaan), useimmat trumpettiliittymät ja useimmat monimutkaiset spagettiliittymät.

Kurkelan liittymä. Valtatie 1, Kaarina

Takaisin pääsee joissakin paikoissa kääntymään poistumalla liittymästä ja käymässä seikkailemassa katuverkossa. Sovitaan tässä kuitenkin, että aito virtuaaliuukkari on sellainen, jossa ei poistuta moottoritien ja liittymän alueelta. Pisin aito virtuaaliuukkari on Espoon Histan ja Lohjan Muijalan liittymien välillä ykköstiellä suunnassa Turkuun. Liittymien väli on 21 km eli virtuaaliuukkarille tulee mittaa 42 km. Matkalla on kolme liitymää: Veikkola (trumpetti), Palojärvi (trumpetti) ja Hevoskallio (haarauma). Kääntymässä toki voi käydä Veikkolan keskustan liikennempyrässä, jolloin selvitään noin 15 kilometrin ajamisella.

Eniten ohitettavia liittymiä on valtatiellä 7 Helsingin alueella suunnassa Helsinki. Aito virtuaaliuukkari ulottuu Kehä III:n liittymästä moottoritien päähän Koskelan liittymään 10 kilometrin päähän. Vailla paluumahdollisuutta on neljä liittymää: Jakomäki (suuntaisliittymä), Tattariharju (haarauma), Kivikko (spagetti) ja Pihlajamäki (suuntaisliittymä).

Suuntaisliittymän ohiajamisen hoitaminen aidolla virtuaaliuukkarilla on monimutkaisempi juttu, koska uutta yritystä ei voi tehdä paluusuunnasta. Esimerkiksi Lehtimäen Lehtimäen liittymän, ns. Ikean liittymän Espoossa, ohiajaminen johtaa kahden käännöksen lisäksi viiden liittymän ohiajoon: Ensin ajetaan Kehä III:n liittymän ohi Histan liittymään jossa käännytään takaisin. Sitten palataan Kehä III:n, Lehtimäen ja Tuomarilan liittymien ohi Kehä II:n liittymään, jossa käännytään takaisin. Lopuksi ajetaan vielä Tuomarilan liittymän ohi ja yritetään uudelleen. Kunniakierrokselle tulee mittaa noin 23 km. Siksi seutua tunteva tai navigaattoriin luottava poistuukin Kehä III:lle ja tekee noin 2,5 kilometrin mittaisen lenkin paikallisessa tieverkossa.

Sepänsolmun spagetissa, ykköstien ja Kehä II:n liittymässä, on paluumahdollisuus Turun suuntaan.