Suomessa on pääteillä käytössä käytännössä kolmiportainen nopeusrajoitusjärjestelmä: Tien laadun ja liikennemäärien perusteella perusrajoitus on 100 tai 80 km/h ja lisäksi yksittäisissä pisteissä rajoitus on 60 km/h.
Nopeusrajoitusten asettelussa tavoitellaan loogisuutta siten, että tienkäyttäjä yleisen elämänkokemuksensa perusteella voi päätellä voimassa olevan rajoituksen ilman liikennemerkkejä. Suurimmalla osalla tieverkosta tämä tavoite toteutuukin verraten hyvin.
Mutta ei sääntöä ilman poikkeusta. Valtatie 12 Tampereen ja Lahden välillä on nykyisin rakennettu 80:n ja 100:n osuuksista melkoiseksi tilkkutäkiksi. Tiellä nopeusrajoitukset vaihtelevat muutaman kilometrin välein ilman mitään mattimeikäläisen silmiin näkyvää syytä.
Iltapäivälehdet ovat ryhtyneet silloin tällöin julkaisemaan tietoja siitä, kuinka monta rikesakkoa kukin nopeusvalvontakamera on "ansainnut". Valtatien 12 muutama kamera on esiintynyt valtakunnallisillakin kärkisijoilla, vaikka tie ei ole kovinkaan raskaasti liikennöity. Ihmekös tuo, kun pitkän suoran kaukana taajamista sijaitsevan tieosuuden nopeusrajoitus onkin 80. Haksahtaa sitä lainkuuliainenkin hallintoalamainen.
100 km/h osuutta Pälkäneellä
80 km/h osuutta Hauholla. Nopeusvalvontakamera taustalla näkyvässä mäessä.
Ajat muuttuvat. Silloisen Tie- ja vesirakennuslaitoksen vuodelta 1971 olevassa nopeusrajoitusuunnitelmassa tien nopeusrajoitukseksi merkittiin pääosin 100 km/h (sininen) ja 120 km/h (keltainen). Merkittävä osa 120-tiestä on nykyisin 80-tietä.
Nopeusrajoitussuunnitelma 1971
Tampereen ja Lahden välillä onkin aihetta olla hyvin huolellinen. Matkallaan voi hyräillä vaikka Liikennelaulua:
Muista aina
Lahdentiellä
Monta tutkaa
onpi siellä
Jos joku tiellä liikkuja pystyy olemaan koko matkan täysin varma siitä, mikä on voimassa oleva nopeusrajoitus, häntä on syytä onnitella: Hänellä on suuri tulevaisuus valtionhallinnossa, kamreerina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja moderoidaan tarvittaessa asiallisen tason säilyttämiseksi. Kaikki kukat saavat kukkia, mutta aggressiivista ja/tai epäasiallista kielenkäyttöä eikä asian vierestä jämppäämistä katsota hyvällä. Nimimerkkikirjoitusten moderaatiokynnys on alhaisempi kuin nimellään esiintyvien tai muuten tunnettujen kommentaattoreiden hengentuotosten.
Kommentit yli 30 päivää vanhoihin artikkeleihin tarkastetaan ennen julkaisua, ja ne hyväksytään jos ne tuovat käsiteltävään asiaan tai käytävään keskusteluun oleellista uutta sisältöä.