Suomalaisessa viitoituksessa on vallalla mielenkiintoinen periaate: Moottoriteille ja monille pääteillekin vievien teiden viitoituksessa esitetään vain toisen päätepisteen suunnassa olevat kohteet. Tämä tapahtuu siten, että "takana" päin olevia kohteita ei näy viitoituksessa.
Tämä toistuu sellaisissakin paikoissa, joissa moottoritielle johtava tie erkanee isommalta alueelta liikennettä keräävältä alueelta. Tällöin kokoojatietä itään ajava saattaa hyvinkin olla pyrkimässä ajamaan moottoritietä länteen ja päinvastoin.
Viitoitus 110-tiellä vieressä kulkevalle moottoritielle, kulkusuunta kohti Helsinkiä
Viitta on Lahnajärvellä, josta on usein tarvetta kulkea lähikaupunkiin Saloon. Saloon on kuitenkin viitoitus vain, jos auton keula sattuu jo valmiiksi olemaan Saloon päin:
Viitoitus 110-tiellä vieressä kulkevalle moottoritielle, kulkusuunta kohti Turkua
Käytäntö on hyvin systemaattinen ja systemaattisuudessaan jopa koominen. Esimerkiksi Tampereen eteläpuolella kolmostien varressa sijaitsevista Tampereen esikaupungeista ei ole viitoitusta kolmostien kautta Tampereelle alueilta, jotka sijaitsevat Tampereen puolella moottoritielle johtavan tien haaraa.
Viitoitus Tampereen esikaupunkialueelta yleisimmin käytetylle reitille Tampereelle
Vertailun vuosi katsotaan, miten Ruotsi hoitaa asioita. Yleisin käytäntö on vain osoittaa tien numerolla pääsy moottoritielle, eikä viitoituksella anneta ymmärtää, että liittymistä olisi pääsy vain toiseen suuntaan tietä:
Silloin, kun viitoituksessa esiintyvät nimet, kummankin suunnan nimet ovat näkyvissä. Esimerkiksi tässä Mjölbyn itäpuolella esiintyvässä viitassa viitoitetaan myös Mjölby, vaikka se onkin takana:
Saksassa on monenlaista käytäntöä. Jos tieltä on pääsy moottoritielle kumpaankin suuntaan, viitoitus mainitsee kummassakin suunnassa olevat päätepisteet. Toinen vaihtoehto on viitoittaa vain tien numero.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja moderoidaan tarvittaessa asiallisen tason säilyttämiseksi. Kaikki kukat saavat kukkia, mutta aggressiivista ja/tai epäasiallista kielenkäyttöä eikä asian vierestä jämppäämistä katsota hyvällä. Nimimerkkikirjoitusten moderaatiokynnys on alhaisempi kuin nimellään esiintyvien tai muuten tunnettujen kommentaattoreiden hengentuotosten.
Kommentit yli 30 päivää vanhoihin artikkeleihin tarkastetaan ennen julkaisua, ja ne hyväksytään jos ne tuovat käsiteltävään asiaan tai käytävään keskusteluun oleellista uutta sisältöä.