TomTom eksyksissä

Hollantilainen navigaattoreita valmistava yritys tuntuu olevan eksyksissä sekä liiketoimintansa että tuotteidensa osalta. Uusimman neljännesvuosikatsauksen perusteella liikevaihdosta on vuodessa sulanut 17 prosenttia ja kuluttajalaitteiden myynnistä peräti 26 prosenttia.

Tällainen liukumäki ei yleensä tapahdu asiakaskunnan huomaamatta. Käyttäjäfoorumeilla sekä tuen että tuotteiden ominaisuuksista keskustellaan aika kirein sävyin. Yrityksen toiminta eräiltä osin muistuttaa petosta: esimerkiksi keväällä 2011 markkinoille tulleen Via-sarjan kaikkia markkinoituja ominaisuuksia ei vieläkään ole toimitettu.

Ehkä yllättävämpää kuitenkin on se, että myös laitteet ovat eksyksissä Suomessa: seuduilla, joilla on paljon sorapintaisia teitä.

TomTomin kalliimpien laitteiden reitinvalinta perustuu IQ Routes -toimintoon, eli tieosuuden kulkijoilta kerättyyn todelliseen ajoaika-arvioon. Niiltä osin kuin IQ Routes -dataa ei ole riittävästi ja kaikissa halvemmissa laitteissa nopeimman reitin haku perustuu tietyyppikohtaisiin oletuksiin nopeudesta, jota tiellä voi käyttää.

Sitten alkaa tragikomiikkaosuus: Suomalaisille sorapintaisille maanteille tämä oletusnopeus on 10 km/h. TomTomin asiakaspalvelu on vahvistanut, että kyseessä on laitteen ominaisuus, ei virhe.

Tästä mielettömästä oletuksesta tietysti seuraa mielettömiä reitinvalintoja. Esimerkkinä olkoon kantahämäläinen reittivalinta, jossa 4,1 kilometrin soratieosuuden sijaan TomTom valitsee runsaat 17 km pitkän reitin:



Koomista asiassa on, että sen lisäksi että laite ajattaa 13 kilometrin asfalttiosuuden lisäksi 4,4 km samanlaista soratietä kuin vältelty 4,1 km. Todennäköinen selitys on, että tältä 4,4 km:n osuudelta on saatu kerätyksi IQ Routes ‑dataa.

Kokonaan uusiin taivaallisiin sfääreihin tragikomiikka nousee, kun soratien lähettyvillä on metsäautotie, peltotie tai jokin muu yksityistie. Niiden ominaisnopeudeksi TomTomin viisaat suunnitteluinsinöörit ovat keksineet 30 km/h. Toisin sanoen aina, kun metsäautotie tuottaa enintään kolme kertaa niin pitkän reitin kuin päätie, TomTom ohjaa kulkijan metsäautotielle, olkoon se kulkukelpoinen tai ei.

Ensimmäinen esimerkkimme tästä on Pirkanmaalta. Hallista kantatielle 58 johtavalta maantieltä 3421 Tom ohjaa epämääräiselle metsätiereitille:





TomTom: Käänny vasemmalle!

Toinen esimerkki, Kanta-Häme.





TomTom: Aja tänne...



...äläkä jatka tätä päätietä.

Kolmas esimerkkimme on Pohjois-Pohjanmaalta, jossa TomTom ohjaa kahdesti pois päätieltä:





Päätie



TomTom: Käänny tälle tielle. No, onhan siinä puomi mutta...



TomTom: Käänny tälle tielle. No, saatat tarvita traktorin tai moottorikelkan...

Käytännössä tämä käyttäytyminen tekee TomTom-laitteet käyttökelvottomiksi laajoilla alueille Suomea. Erikoista on, että TomTom ei juuri ole katsonut tarpeelliseksi oikaista tällaista selvää suunnitteluvirhettä, vaikka asiasta on kirjelmöity toimitusjohtajaa myöden.

Ylimieliseksi ryhtyminen on usein syöksykierteen alku. Sori nyt vain, TomTom, tämä oli hauskaa niin kauan kuin kesti.

Silta yli viinin virran

Mosel on noin 550 kilometriä pitkä Reinin sivujoki, joka alkaa Vogeesien vuoriston länsirinteiltä ja laskee Reiniin Koblenzissa Saksassa. Tunnetuin Moselin osuus sen vahvasti mutkitteleva osuus Saksassa Trierin ja Koblenzin välillä. Tämä seutu on Saksan tunnetuinta viinintuotantoseutua.

"Viini-Mosel" kulkee verraten syvässä laaksossa ja sitä reunustaa lukuisa joukko pieniä idyllisiä kaupunkeja ja viinikyliä. Joen yli kulkee koko joukko siltoja, jotka ovat verraten matalia. Suurten tulvien aikana joen laivaliikenne saattaakin pysähtyä, koska alukset eivät mahdu siltojen alta.



Tähän paratiisiin on jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan ollut liukertelemassa käärme. Saksan osuuden keskivaiheille Ürzigin ja Bernkastel-Kuesin tienoille on suunniteltu valtavaa siltaa.

Silta liittyy siihen suunnitelmaan, että Alankomaiden ja Belgian satamien ja Frankfurtin seudun välille tarvitaan uusi kuljetuskäytävä.

Seudun tieolot ovat saksalaisittain hieman erikoiset. Itämereltä Luxemburgin rajalle kulkevasta A1-moottoritiestä puuttuu edelleenkin lähes 30 kilometrin mittainen palanen ja Belgiaa kohti johtavasta A60-tiestä puuttuu toinen ajorata osalta matkaa ja Moselin tienoilla tiessä on kymmenien kilometrien mittainen aukko. Taustalla ovat ennen kaikkea maisemansuojelulliset syyt: Mosel erottaa toisistaan kauniit Eifelin ja Hunsrückin vuoristoalueet, joiden halki ei ole tahdottu rakentaa suuria teitä.

1970-luvulta asti on ollut muhimassa suunnitelma A60-tien jatkamisesta Moselin ylitse. Tätä nykyä Hunsrückin puolella on B50-tie rakennettu idästä aina Hahnin lentokentälle asti nelikaistaiseksi, mutta siitä länteen tie pudottautuu Moselin laaksoon kapeita serpentiiniteitä. Suunnitteilla on uusi noin 20 kilometrin mittainen osuus B50-tietä:





Kolmiulotteisesta karttakuvasta näkyy, että tie kulkee varsin vahvasti kumpuilevan maiseman halki:



Ymmärrettävistä syistä tiesuunnitelma on herättänyt ihastuksen lisäksi myös melkoisen määrän kauhua.

Matalien siltojen sijaan kyseessä on lähes 160 metrin korkeuteen nouseva silta, jolla on pituutta noin 1700 metriä.



Sen lisäksi, että siltaa vastustetaan kaikin perinteisin argumentein, toisenlaisiakin on osoitettu. Tie nimittäin sivuaisi eräitä Saksan parhaimmiksi tunnettuja viinitiloja ja eräät tunnetut viiniasiantuntijat ovat esittäneet kantanaan, että silta ja tie vaarantavat Moselin edullisen mikroilmaston ja vaikuttavat haitallisesti viinialueen pohjavesiolosuhteisiin.

Tiesuunnitelma on kohdannut poikkeuksellisen vahvaa vastarintaa. Edellisten osavaltiovaalien jälkeen Rheinland-Pfalzin osavaltioparlamentti kuitenkin päätti SPD:n ja vihreiden koalition äänillä tien rakentamisen loppuun saattamisesta.

Vapun alla 2012 yhtäkkiä tapahtui kuitenkin kummia: Tien rakentaminen keskeytettiin ja työväki sai kenkää. Kukaan ei ole esittänyt virallista syytä keskeyttämiseen. Erilaisiin suunnittelutyön virheisiin on vedottu, mutta ne todennäköisesti ovat verukkeita, joiden avulla päästään kiusalliseksi käyneestä hankkeesta eroon kasvoja enemmälti menettämättä.

Hämeentie

Helsingin itäisestä kantakaupungista kohti koillista kulkee pääkatu nimeltään Hämeentie. Harva pohtii, miksi Hämeentien nimi oikeastaan on Hämeentie; sitähän pitkin pääsee lähinnä Lahteen, jota ei oikeaksi Hämeeksi moni edes laske.

Historia on historiaa.

Vielä 1930-luvulla Helsingistä oli vain kaksi tärkeää maantietä: Turuntie, nykyinen Mannerheimintie, ja Hämeentie. Teillä oli vuosikymmenet fiinimmät viralliset nimet: Läntinen ja Itäinen Viertotie, Västra ja Östra Chaussén. Mutta kansa puhui Turuntiestä ja Hämeentiestä.

Turuntie kääntyi Tilkan mäen jälkeen länteen ja kulki Etelä-Haagan kautta Pitäjänmäelle, jossa siitä haarautui maantie Nurmijärvelle. Tämä haara on nykyisin Konalantie.

Sen sijaan Hämeenlinnaan ja muualla Kanta-Hämeeseen todellakin pääreitti kulki Hämeentietä. Nykyisin Malmin hautausmaan luoteiskolkassa suunnilleen siinä, missä nyt on Kehä I:n Pihlajamäen/Malmin liittymä, oli ennen tärkeä risteys: Siinä haarautuivat tiet pohjoiseen Hämeenlinnaan ja koilliseen Porvooseen. Porvoontie kiersi hankalan merenrannan kulkien sisämaata Sipoon ja Hinthaaran kautta.


Hämeentie, Ingbergin Uudenmaan kartta 1893

Reitti Hämeeseen kulki Malmille, joka oli Helsingin Maalaiskunnan hallintokeskusta vuoteen 1946 asti ja sieltä Kirkonkyläntietä Helsingin pitäjän kirkolle ja edelleen Tuusulan Hyrylään. Hyrylästä maantie kulki Ridasjärvelle, Turkhautaan, Janakkalaan ja aina Hämeenlinnaan. Rautatien valmistuttua Hyvinkäästä alkoi kasvaa iso taajama ja Jokelan-Ridasjärven reitin rinnalle ja vähitellen sitä tärkeämmäksi syntyi Hyvinkään kautta kulkeva haara.


Arabian-Toukolan aluetta, topografinen kartta 1944


Varsinaisia muutoksia alkoi tapahtua vasta sotien jälkeen, jolloin Mäkelänkadun päästä rakennettiin uusi tie, joka yhtyi vanhaan hieman pohjoiseen kohdasta, jossa Keravanjoki laskee Vantaanjokeen. Mäkelänkadusta ja tästä uudesta Tuusulantiestä tuli runsaaksi kymmeneksi vuodeksi valtateiden 4 ja 5 reitti.

Hämeentien pohjoinen osa jäi paikalliseksi kaduksi, kun Toukolan Viertotie rakennettiin Kustaa Vaasan tieksi ja sen jatkeeksi syntyi nykyinen Lahdenväylä.

Hämeentie on vuosisatoja vanha sotilas- ja kauppatie. Helsingin porvareilla oli vuodesta 1614 yksinoikeus tuottoisiin markkinoihin tien varrella sijaitsevassa Turkhaudan kylässä. Viaporin perustamisen jälkeen sotilasliikenne oli vilkasta Viaporin ja Hämeen linnan välillä.

Vuonna 1938 syntyi nykyinen valtatieverkosto, mutta tästä yhdestä maan tärkeimmästä tiestä ei tullut valtatietä, vaan kolmostie Helsingistä Hämeenlinnaan linjattiin harvaan asuttujen Lopen ja Janakkalan takametsien läpi.


Maanmittauslaitos Yleiskartta 1:1.000.000 2010
Hämeentie (musta) ja kolmostie 1960-luvulle (sininen)

Tämä verraten omintakeinen ratkaisu johtui siitä, että 1930-luvulla "valtatiemiesten" ja "rautatiemiesten" kilpailu oli kovaa, eikä ollut varmaa, kumpi joukkue tulee voittamaan. Kilpailun ehkäisemiseksi valtatiet linjattiin etäälle rautateistä.

Nykyisin Hämeentien eteläinen osuus Helsingistä Hyvinkäälle on suurimmalta osaltaan jäljellä, mutta pirstoutunut tienoikaisuissa. Nykyinen kantatie 45 kulkee suurelta osaltaan seuraten Hämeentien linjausta. Hyvinkään ja Hämeenlinnan välillä tie on nykyisin numeroltaan 290 ja sen reitti suurimmalta osaltaan seuraa vuosisataista linjausta. Tie on päällystetty ja se on mitä mainioin matkailureitti halkoessaan Salpausselän harjumaastoa ja vaurasta etelähämäläistä maatalousmaisemaa.