25.11.2012

Anna kaikkien kukkien kukkia

Wienin tieliikennesopimus on varsin tehokkaasti yhtenäistänyt liikennesääntöjä maailmalla ja tietysti myös liikennemerkkejä. Sopimus on mukavan väljästi kirjoitettu ja se sopii sekä eurooppalaiseen kolmioajatteluun että amerikkalais-australialaiseen vinoneliöfilosofiaan.

Mutta yksi on jäänyt hyvin villiin tilaan: tienumerointijärjestelmät. Niiden osalta totisesti annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Lilliputtimaita lukuun ottamatta suunnilleen kaikkialla on käytössä monitasoinen numerointi, jossa pieninumeroiset tiet ovat "tärkeämpiä" kuin moninumeroiset. Tärkeimpien teiden numerot merkitään liikennemerkein, mutta alemman luokan numerointi saattaa näkyä vain asiakirjoissa tai kartoissa. Siihen yhtäläisyydet sitten päättyvätkin.

Pohjoismainen käytäntö on, että ei ole kahta samannumeroista liikennemerkein merkittyä tietä, kun puhutaan kansallisesta numeroinnista. Eurooppatiet ovat sitten erikseen. Tässä suhteessa Suomi muodostuu kahdesta valtiosta: Ahvenanmaalla on oma numerointijärjestelmänsä, joka käyttää samoja numeroita kuin manner-Suomi.



Maarianhamina

Suuressa osassa läntistä Eurooppaa puolestaan noudatetaan käytäntöä, jossa moottoriteille on oma numerointinsa. Moottoritien status näkyy joko numeroa edeltävästä kirjaimesta (monessa maassa A) tai numerokilven muodosta (esimerkiksi Saksassa). Alemman tieverkon numerointi menee yleensä päällekkäin moottoritienumeroinnin kanssa. Näin ollen kaksi samannumeroista tietä saattavat kohdata toisensa.



Monéteau, Bourgogne, Ranska; teiden A6 ja N6 liittymä



Offenbacher Kreuz, Frankfurt am Main, Saksa; teiden A3 ja B3 liittymä

Oman leimansa päällekkäiseen numerointiin antaa Eurooppateiden numerointi. Tämä järjestelmä rupeaa olemaan vanhentunut ja tarpeeton, mutta erityisesti Ruotsille ja Norjalle se tuntuu olevan tärkeä. Näissä maissa ja Tanskassa on käytössä järjestelmä, jossa eurooppatien numeroa ei ole kansallisella tiellä. Suomessa tilanne on toinen ja onhan Suomessa paikkakin, jossa samannumeroinen valtatie ja eurooppatie risteävät: Teiden 12 ja E12 risteys Tampereen länsipuolella.



Tampereen ohikulkutie

Isossa Britanniassa moottoritiet on numeroitu M-etuliitteellä ja muut numeroidut tiet A- ja B-etuliitteellä. Täsmällisiä sääntöjä ei ole numeroinnista, mutta peukalosäännön mukaan A-tiet ja pieninumeroiset ovat tärkeämpiä. Lisäksi on käytössä "(M)"-notaatio joka merkitsee moottoritieosuutta tiellä, joka pääosin ei ole moottoritie. Tiet M1 ja A1(M) ovat eri tiet.

Kilvitys Isossa Britanniassa on sillä tavoin poikkeava, että suunnistustauluissa ei yleensä käytetä varsinaisia numerokilpiä, vaan numero esitetään tekstin perässä. Sulkeissa oleva numero tarkoittaa reittiä mainitulle tielle.



Bracknell, Berkshire, Iso-Britannia

Monessa maassa on käytössä muitakin etuliitteitä. Itävallassa käytetään moottoriliikennetien kaltaisilla tiellä etuliitettä S (schnell) ja Italiassa tunneliin päätyvä moottoritie saattaa saada T-etuliitteen.



Aosta

Espanjalainen järjestelmä osoittaa luovuutta. Siellä kaupunkien väliset moottoritiet ovat A-teitä paitsi Madridista lähtevät säteittäiset moottoritiet R1-R6. Kaupunkien kehäteiden ja sisääntuloteiden numeron edessä on kaupungin nimeen viittaava tunnus, esimerkiksi Madridissa on kehätie M-30, M-40, M-45 ja M-50 Lisäksi A-teiden maksullinen osuus merkitään AP-etuliittellä. Esimerkiksi tien A-6 maksuttomien osuuksien välissä oleva tien osa on numeroltaan AP-6.



Madrid

Espanjalaisia ehkä vieläpä enemmän soppaa ovat sekoittaneet ranskalaiset. Pitkään maassa oli kolmitasoinen numerointi: A-moottoritiet, N-valtakunnalliset maantiet ja D-departementtien ylläpitämät maantiet. N-teitä on moottoriteiden rakentamisen takia aika rankalla kädellä muutettu D-teiksi. Joka departementillä on aika vapaat kädet määrittää numerointijärjestelmä ja puhdasoppinen D+numero-järjestelmä on jäänyt taakse. Departementtien rajoilla ei välttämättä synny jatkuvuutta. Esimerkiksi entisellä kunnianarvoisella N7-tiellä on nykyisin toistakymmentä eri numeroa. Erikoisimmat ovat DN7 ja D7N.



Roquebrune-sur-Argens, Provence-Alpes-Côte d'Azur, Ranska

Kanada on hyvin mielenkiintoinen tapaus: Siellä ei ole maanlaajuista kansallista numerointia lainkaan. Nimestään huolimatta Trans-Canadian Highways ei ole kansallinen järjestelmä, vaan niitä on kolme erillistä: lännessä, keskellä ja idässä kussakin omansa. Provinsseilla on valta päättää muiden teiden numeroinnista ja kilpien ulkomuodosta. Ja se näkyy.



Winnipeg, Manitoba



Ottawa, Ontario

Komeimpia viime aikojen sössimisiä on kuitenkin tehty naapurissamme Norjassa. Siellä tehtiin tiereformi vuoden 2010 alusta ja suurin osa valtateistä (riksveg) siirtyi keskushallinolta läänien ylläpitämiksi lääninteiksi (fylkesveg). Jostain syystä hallinnoija halutaan näyttää kilpien värityksessä, mutta toisaalta entisten valtateiden numerointi ja niiden viitoitus haluttiin säilyttää. Nyt sitten maassa on kahdenlaisia lääninteitä, joiden numerointi menee päällekkäin: entisiä valtateitä, joita kutsutaan primäärisiksi lääninteiksi ja muita sekundääriksi. Valtatiet merkitään valkoisilla numeroille vihreällä pohjalla ja läänintiet mustalla valkoisella pohjalla. Samalla tiellä saattaa olla sekä "vihreitä" että "valkoisia" osuuksia.



Larvik

1 kommentti:

  1. En ollut tunnistaa opastetaulua ahvenanmaalaiseksi, kun typografia oli niin ruotsalainen. Onko siellä joku siirtymäkausi menossa suomalaisista ruotsalaisiin liikennemerkkeihin, Google Mapsin perusteella löytyisi molempia?

    VastaaPoista

Kommentteja moderoidaan tarvittaessa asiallisen tason säilyttämiseksi. Kaikki kukat saavat kukkia, mutta aggressiivista ja/tai epäasiallista kielenkäyttöä eikä asian vierestä jämppäämistä katsota hyvällä. Nimimerkkikirjoitusten moderaatiokynnys on alhaisempi kuin nimellään esiintyvien tai muuten tunnettujen kommentaattoreiden hengentuotosten.

Kommentit yli 30 päivää vanhoihin artikkeleihin tarkastetaan ennen julkaisua, ja ne hyväksytään jos ne tuovat käsiteltävään asiaan tai käytävään keskusteluun oleellista uutta sisältöä.