Numeroiden 50-59 teille on käynyt seuraavaa:
- Numeroa 50 ei ollut alkuperäisessä verkostossa. Se on 1960-luvulla annettu Helsingin Kehä III:lle.
- Numero 51 Helsinki-Hanko katkesi Porkkalan luovutukseen ja se uudelleenreititettiin Espoosta Siuntioon ja edelleen Virkkalaan. Nykyisin se ulottuu Karjalle.
- Numero 52 Tammisaari-Salo on teistä ainoa, jonka vuoden 1938 osuus on paikallaan. Numerointia on jatkettu Someron kautta Jokioisiin.
- Numero 53 Tammisaari-Lohjanharju jatkettiin tien 51 katkettua Hankoon ja myöhemmin Hyvinkään kautta Mäntsälää. Tie muuttui valtatieksi 25 ja nykyinen tie 53 on Tuuloksen ja Padasjoen välinen tie; suurelta osin entistä nelostietä.
- Numero 54 Loppi-Forssa-Jokioinen on kuin Puola toisen maailmansodan jälkeen: siirtynyt kymmeniä kilometrejä. Siitä tarkemmin jäljempänä.
- Numero 55 Porvoo-Hämeenlinna on typistetty välille Porvoo-Mäntsälä. Syynä on lähinnä kolmostien uuden linjauksen valmistuminen lähettyville.
- Numero 56 Hämeenlinna-Toijala-Tampere typistyi Kuljun ja Uittamon väliseksi uuden kolmostien valmistuttua 1960-luvulla. Numero lakkasi kokonaan, kun Kuljun ja Viialan väli muuttui osaksi uutta valtatietä 9. Nykyisin tie 56 välittää liikennettä Jämsän ja Mäntän välillä.
- Numero 57 Huittinen-Urjala-Toijala lakkasi kantatienä, kun uudet valtatiet 2 ja 9 oli saatu valmiiksi. Nykyisin numero on entisellä kolmostien osuudella Hämeenlinna-Pälkäne.
- Numero 58 Lahti-Padasjoki lakkasi ja muuttui nelostieksi 1960-luvun alussa. Nykyisin tie on Suomen pisin kantatie Kangasala-Keuruu-Karstula-Haapajärvi-Kärsämäki.
- Numero 59 Heinola-Toivakka on lakannut ja se on nykyisin nelostietä.
Kantatie 54 oli alun perin Lopelta Forssaan ja edelleen Jokioisten Haapaniemeen kulkenut Tammelan ylänköjä halkonut kantatie. Lännessä se yhtyi vanhaan kakkostiehen ja idässä kolmostiehen.
Tie oli tärkeä runkoreitti: Valtatiet oli liikennepoliittisista syistä paikoin linjattu hieman eriskummallisilla tavoilla, jotta ne eivät kilpailisi rautateiden kanssa. Näin ollen esimerkiksi kakkostie ei ollut Helsingin ja Porin välinen linja-autoliikenteen pääasiallinen reitti, vaan linja-autot ajoivat Helsingistä Forssaan Lopen kautta. Tuona aikana matkustaneista moni muistaa silloiseen linja-automatkailuun oleellisesti kuuluneen paperipussin ja paperipussin käyttämiseen vääjäämättä liittyneet aromit.
Tien linjaus on esitetty vuoden 1946 autoilijan tiekartalla. Karttaan on tumman sinisellä merkitty nykyiset valtatiet sillä tarkkuudella kuin se yleensä vanhalla karttapohjalla on mahdollista.
Tie kulkee Forssan halki ja teitä 2821 ja 2823 Tammelaan ja edelleen Portaaseen. Tuolloinen kakkostie kulki Helsingistä Nummelle, sieltä Someron, Ypäjän, Loimaan ja Alastaron kautta Huittisiin ja Kokemäen kautta Poriin.
Portaassa tie saavuttaa Hämeen Härkätien, silloisen valtatien 10 ja kulkee yhtä matkaa kymmenkunta kilometriä. Vojakkalassa tie yhtyy nykyisen tien linjaukseen.
Lopella tie yhtyy silloiseen valtatiehen 3. Kolmostie kulki Helsingistä Klaukkalan kautta Lopelle, josta Janakkalaan, Hämeenlinnaan, Hattulaan, Pälkäneelle ja edelleen Tampereelle.
Tässä on poikkeuksellisen pikkutarkkaa tiehistoriallista triviaa. Pieni pätkä nykyistä valtatietä 10 on Forssan länsipuolella ollut joitakin aikoja numeroituna kantatieksi 54 Forssan ja Hämeenlinnan välisen osuuden ollessa kesken. Peruskartta vuodelta 1960.
Kakkos- ja kymppiteiden valmistumisen jälkeen tie 54 linjattiin uudelleen. Lopen ja Riihimäen välille rakennettiin nykyinen kantatie ja länsipäästään tie rakennettiin uudelleen kymppitielle. Tästä Perähuhdan risteyksestä tien suunta jatkuu kohti Urjalaa, numerolla 283.
Nykyiseen mittaansa tie kasvoi, kun Riihimäen ja Lahden välinen osuus valmistui. Tie siirtyi kymmeniä kilometrejä itään, toisin kuin Puola, joka siirtyi länteen.
Vanha kilometripylväs Raikonmäessä Forssassa. Numerot ovat kuluneet pois jo vuosikymmenet sitten, mutta numerokilvessä on vieläkin häivähdys sinistä.
Saarensalmen silta Tammelan Saaren kansanpuistossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja moderoidaan tarvittaessa asiallisen tason säilyttämiseksi. Kaikki kukat saavat kukkia, mutta aggressiivista ja/tai epäasiallista kielenkäyttöä eikä asian vierestä jämppäämistä katsota hyvällä. Nimimerkkikirjoitusten moderaatiokynnys on alhaisempi kuin nimellään esiintyvien tai muuten tunnettujen kommentaattoreiden hengentuotosten.
Kommentit yli 30 päivää vanhoihin artikkeleihin tarkastetaan ennen julkaisua, ja ne hyväksytään jos ne tuovat käsiteltävään asiaan tai käytävään keskusteluun oleellista uutta sisältöä.