Brasilia on runsaalla 200 miljoonalla asukkaallaan maailman viidenneksi väkirikkain valtio. Toisaalta myös pinta-alaa on miehekkäästi ja siksi väestön keskimääräinen tiheys ei ole paljon suurempi kuin Suomessa. Moottoriteitä on verraten vähän, lähinnä suurimpien kaupunkin kieppeillä.
Yksi seikka brasilialaisella moottoritiellä on, josta voisi oppia: Jos moottoritien liittymästä pääsee takaisin moottoritielle paluusuuntaan, tästä kerrotaan tekstillä RETORNO:
Useinkaan monimutkaisista järjestelmäliittymistä ja vain yhteen suuntaan haarautuvista trumpettiliittymistä ei pääse takaisin, vaan edellisen liittymän ohi ajanut joutuu ojasta allikkoon. Ilman karttaa tai paikallistuntemista tiellä liikkuva ei tätä seikkaa kykene päättelemään.
Suomalaiseenkin viitoitukseen vastaava käytäntö sopisi. Ei kuitenkaan niin, että keksittäisiin mahdollisimman pitkä ja hankala termi tyyliin "paluusuuntaankääntymismahdollisuus", vaan se voisi olla symboli. Tähän tapaan:
13.4.2014
9.4.2014
Tie on selostettu
Auto-niminen keksintö mullisti 1900-luvun alussa monta asiaa. Yksi näistä oli matkailu: Automatkailusta tuli nopeasti suosittua, vaikka tiestö olikin mitä oli.
Suomen Matkailijayhdistys julkaisi sotien välillä matkaopasta nimeltään Tie on selostettu. Oppaassa on satoja sivuja hyvinkin tarkkoja kuvauksia tuolloisista maanteistä. Oppaan systematiikka on hieman sattumanvarainen siksi, että valtateiden numerointia ei vielä ollut tehty.
Esimerkkinä olkoon tieosuus Helsinki-Jorvas eli 1930-luvun puolessa välissä valmistunut Jorvaksentie Helsingistä eteläisen Espoon kautta länteen:
Suomen Matkailijayhdistys julkaisi sotien välillä matkaopasta nimeltään Tie on selostettu. Oppaassa on satoja sivuja hyvinkin tarkkoja kuvauksia tuolloisista maanteistä. Oppaan systematiikka on hieman sattumanvarainen siksi, että valtateiden numerointia ei vielä ollut tehty.
Esimerkkinä olkoon tieosuus Helsinki-Jorvas eli 1930-luvun puolessa välissä valmistunut Jorvaksentie Helsingistä eteläisen Espoon kautta länteen:
Helsinki-Jorvas, 25,8 km
Uutta, suoraa ja leveää valtatietä, joka kulkee monien leveiden merensalmien poikki, kauniita näköaloja meren saarekkaille selille ja lahdille, vaihtelevia metsä- ja viljelysmaita. Esikaupunki- ja huvila-asutusta.
0 HELSINKI, rautatieasema. Ajetaan LE suuntaan Kaivokatua, Simonkatua, Kansakoulukatua, Malminrinnettä, Ruoholahdenkatua ja Itämerenkatua.
2,0 vas. Kellosaaren lentohalli, taustalla Jätkäsaaren hiilisatama. 2,7 Lauttasaaren komea silta. 3,1 oik. autokorjaamo
3,2 Lauttasaari. (Vas. tie Kasinolle). 0,8 oik. näkyy Seurasaarenselkä, 1,0 vas. kahvitupa. 2,1 Koivusaaren silta, 2,7 Hanaholman silta, Espoon pitäjänraja. 3,0 Karhusalmen silta. Silloilta komea näköala molemmin puolin. 3,2 vas. Björnholman kartano. 4,1 Karhulahden silta. 4,5 vas. Westendin hiekkaranta
8,0 Westend. (Oik. tie verkkopallokentille ja ravintolaan /0,2/, vas. tie omakotialueelle). Vas. Sh-huolto. 1,6 oik. St-as. 4,8 oik. Sh-as. (5,8 oik. sivutie Kauniaisten kauppalaan ,/8,0/). (9,5 vas. sivutie Sököhön) .9,9 vas. Stenvikin kartano ja tiilitehdas. 10,5 vas. Espoonlahti, jonka rantaa tie seuraa
19,3 Espoonlahden silta. Kirkkonummen pitäjänraja. Sillalta komea näköala molempiin suuntiin. Alkaa metsätaival. 4,0 vas. lottien kahvitupa. 5,2 edessä komea viljelysmaisema. 5,8 oik. Laborin kemiallinen tehdas. 6,2 oik. Sh-as. 6,3 rautatien ylikäytävä
25,8 Jorvaksen tienhaara. Suoraan jatkuu tie Sunnanvikin /17,9/ kautta Hankoon ja Turkuun, oik. vanha tie Espoon /16,0/ kautta Helsinkiin.
Luku kappaleen alussa kertoo etäisyyden alkupisteestä kohtaan, joka kappaleen alussa kuvataan. Kappaleen sisällä luvut kertovat etäisyyden kappaleen alusta paitsi /kauttaviivojen/ sisään suljetut luvut kertovat etäisyyden tieltä mainittuun kohteeseen.
Seuraavassa on kolme otetta eteläisen Espoon topografikartoista 1940-luvulta. Hyvin ovat oppaan kohteet tunnistettavissa.
5.4.2014
Koivusaari
Osana länsimetroa rakennetaan paraikaa metroasemaa Helsingin Koivusaareen, Lauttasaaren länsipuolelle. Kysymys kuuluu, mistä metroasemalle käyttäjät.
Kysymyksen Helsinki aikoo ratkaista perinteisellä menetelmällä: Tehdään täyttömaan avulla Koivusaaresta suurempi, jolloin sinne mahtuu enemmän taloja. Helsingillehän meri on perinteisesti merkinnyt lähinnä maankäyttöreserviä, jonne dumpata ylijäämämassat.
Seudun liikenne aiotaan ratkaista siten, että Koivusaareen tehdään eritasoliittymä Länsiväylälle. Nykyinen Katajaharjun suuntaisliittymä puretaan ja eteläisen rampin tilalle rakennetaan uusi katu Lautttasaaren ja Koivusaaren välille. Nykyinen yhteys Sotkatien kautta katkaistaan.
Suunnitelma liikennejärjestelyjen ensimmäisestä vaiheesta
Suunnitelmaan liittyy myös toinen vaihe. Siinä Länsiväylä tunneloidaan Katajaharjun lävitse ja nykyisen moottoritiesillan kohdalle rakennetaan liikenneympyrä.
Yleensä tällaisen toisen vaiheen on tarkoitus näyttää hyvältä, jotta ensimmäiselle vaiheelle saadaan hyväksyntä. Sellainen ei todennäköisesti koskaan toteudu; eihän sitä ehkä ole ajateltukaan toteutettavaksi.
Suunnitelma liikennejärjestelyjen toisesta vaiheesta
Koivusaaren pohjoisen laajennuksen toteutumisen tiellä on merkittävä riski: Katajaharjun länsiranta on helsinkiläistä kultahammasrannikkoa. Jos sen nykyinen merinäköala aiotaan tuhota täyttömaalla ja tylsällä lähiöllä (muunlaisiahan Helsinkiin ei rakenneta), odotettavissa on vaikutusvaltainen vastustus- ja lobbausvaihe.
Katajaharjua kohti itää kuvattuna
Kysymyksen Helsinki aikoo ratkaista perinteisellä menetelmällä: Tehdään täyttömaan avulla Koivusaaresta suurempi, jolloin sinne mahtuu enemmän taloja. Helsingillehän meri on perinteisesti merkinnyt lähinnä maankäyttöreserviä, jonne dumpata ylijäämämassat.
Seudun liikenne aiotaan ratkaista siten, että Koivusaareen tehdään eritasoliittymä Länsiväylälle. Nykyinen Katajaharjun suuntaisliittymä puretaan ja eteläisen rampin tilalle rakennetaan uusi katu Lautttasaaren ja Koivusaaren välille. Nykyinen yhteys Sotkatien kautta katkaistaan.
Suunnitelma liikennejärjestelyjen ensimmäisestä vaiheesta
Suunnitelmaan liittyy myös toinen vaihe. Siinä Länsiväylä tunneloidaan Katajaharjun lävitse ja nykyisen moottoritiesillan kohdalle rakennetaan liikenneympyrä.
Yleensä tällaisen toisen vaiheen on tarkoitus näyttää hyvältä, jotta ensimmäiselle vaiheelle saadaan hyväksyntä. Sellainen ei todennäköisesti koskaan toteudu; eihän sitä ehkä ole ajateltukaan toteutettavaksi.
Suunnitelma liikennejärjestelyjen toisesta vaiheesta
Koivusaaren pohjoisen laajennuksen toteutumisen tiellä on merkittävä riski: Katajaharjun länsiranta on helsinkiläistä kultahammasrannikkoa. Jos sen nykyinen merinäköala aiotaan tuhota täyttömaalla ja tylsällä lähiöllä (muunlaisiahan Helsinkiin ei rakenneta), odotettavissa on vaikutusvaltainen vastustus- ja lobbausvaihe.
Katajaharjua kohti itää kuvattuna
1.4.2014
Elefantin syöntiä
Isojen hankkeiden yhteydessä usein esitetään viisaus, jonka mukaan elefantti on aiheellista syödä pala kerrallaan. Tällä tarkoitetaan sitä, että suuretkin hankkeet saadaan maaliin, kun ne pilkotaan riittävän pieniksi palasiksi, joihin ei tukehdu.
Kuinka elefantti syödään -periaattetta on Suomessa käytetty tieinvestoinneissa, joiden perussääntö ilmeisesti kuuluu: Älä rakenna mitään, jonka rakentamisen voit jättää myöhempään. Näin saadaan hanke näyttämään sen verran halvalta, että se saaadaan käyntiin. Välttämättömät täydennyshankkeet tosin nostavat hintalappujen summan korkeammaksi kuin kertahotkaisun ja tienkäyttäjät joutuvat kärvistelemään pitempään.
Hakamäentie, seututie 100, on yksi Helsingin poikittaisväylistä. Tiellä on alkamassa vuoden 2015 loppuun kestävä remontti. Rantaradan ylittävä pohjoinen silta on tullut tiensä päähän. Se puretaan ja tilanne rakennetaan uusi.
Uusittava silta merkitty vihreällä
Ilmakuva sillasta, kuvaussuunta kohti etelää
Erikoiseksi hankkeen tekee se, että Hakamäentie rakennettiin uudelleen massiivisessa remontissa vuosina 2006-2009. Remontille tuli hintaa sievoiset 100 miljoonaa euroa eli noin 30 miljoonaa per Hakamäentien kilometri. Infran keskelle rakentaminen on kallista.
Mutta miksi vain runsaat neljä vuotta remontin valmistuttua ryhdytään uuteen remonttiin, hintalapultaan 17 miljoonaa?
No, elefantin syömistähän se. Isossa remontissa ei nyt uudelleenrakennettavaa siltaa korvattu uudella. Näin "säästettiin" rahaa. Tosin lopputulos on se, että remontin kesto ei olekaan kolme vuotta vaan lähes viisi; välillä vain pidetään muutaman vuoden tauko.
Kuinka elefantti syödään -periaattetta on Suomessa käytetty tieinvestoinneissa, joiden perussääntö ilmeisesti kuuluu: Älä rakenna mitään, jonka rakentamisen voit jättää myöhempään. Näin saadaan hanke näyttämään sen verran halvalta, että se saaadaan käyntiin. Välttämättömät täydennyshankkeet tosin nostavat hintalappujen summan korkeammaksi kuin kertahotkaisun ja tienkäyttäjät joutuvat kärvistelemään pitempään.
Hakamäentie, seututie 100, on yksi Helsingin poikittaisväylistä. Tiellä on alkamassa vuoden 2015 loppuun kestävä remontti. Rantaradan ylittävä pohjoinen silta on tullut tiensä päähän. Se puretaan ja tilanne rakennetaan uusi.
Uusittava silta merkitty vihreällä
Ilmakuva sillasta, kuvaussuunta kohti etelää
Erikoiseksi hankkeen tekee se, että Hakamäentie rakennettiin uudelleen massiivisessa remontissa vuosina 2006-2009. Remontille tuli hintaa sievoiset 100 miljoonaa euroa eli noin 30 miljoonaa per Hakamäentien kilometri. Infran keskelle rakentaminen on kallista.
Mutta miksi vain runsaat neljä vuotta remontin valmistuttua ryhdytään uuteen remonttiin, hintalapultaan 17 miljoonaa?
No, elefantin syömistähän se. Isossa remontissa ei nyt uudelleenrakennettavaa siltaa korvattu uudella. Näin "säästettiin" rahaa. Tosin lopputulos on se, että remontin kesto ei olekaan kolme vuotta vaan lähes viisi; välillä vain pidetään muutaman vuoden tauko.