Tien tarve oli olemassa jo 1800-luvun lopulla, mutta tarve tuli äkilliseksi ensimmäisen maailmansodan aikana: Itävalta-Unkarin armeija tarvitsi sitä Piave-joen luona olleen rintaman huoltamiseksi. Tien rakensivat sotavankien lisäksi paikallisesta väestöstä kootut lapsista, naisista ja vanhemmista miehistä koostuneet joukot. Jälkimmäiset lienevät saaneet tarjouksen, josta ei kannattanut kieltäytyä.
Työväkeä oli yhteensä 1400 henkilöä tekemässä työtä kolmessa vuorossa ja tie valmistui runsaassa kolmessa kuukaudessa läpikuljettavaan kuntoon. Siitä nimitys "Sadan päivän tie".
Tiessä on 19 serpentiinimutkaa. Kuuluisaksi tien tekee sen yläpää, jossa kuudesta ylimmästä mutkasta viisi on tunneleiden sisällä. Tien jyrkkyys on vaikeasta maastosta huolimatta enintään 12 prosenttia.
Tie kulkee jyrkkäreunaisessa laaksossa.
Laakson yläosan penkereitä ja tunnelinsuita
Tunnelit ovat yksikaistaisia ja jyrkkiä. Busseilla ei ole tielle asiaa. Vuorosuuntaista liikennettä ohjaavat liikennevalot.
Tien rakentamisen aikaista kuvamateriaalia on säilynyt.
Laakson yläosan rakennuspiirustuksiakin on säilynyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja moderoidaan tarvittaessa asiallisen tason säilyttämiseksi. Kaikki kukat saavat kukkia, mutta aggressiivista ja/tai epäasiallista kielenkäyttöä eikä asian vierestä jämppäämistä katsota hyvällä. Nimimerkkikirjoitusten moderaatiokynnys on alhaisempi kuin nimellään esiintyvien tai muuten tunnettujen kommentaattoreiden hengentuotosten.
Kommentit yli 30 päivää vanhoihin artikkeleihin tarkastetaan ennen julkaisua, ja ne hyväksytään jos ne tuovat käsiteltävään asiaan tai käytävään keskusteluun oleellista uutta sisältöä.