Helsingissä rakennettiin 1930-luvun alkupuolella uutta maantietä, josta tuli osa tulevia valtateitä 6 ja 7 Porvooseen ja edelleen Sortavalaan ja Viipuriin. Tieosuus ei ole kovin pitkä, noin 3,5 kilometriä, mutta siitäkin on käyty sekä kustannusjakoa että iltalypsyä.
Tämä Viikin-Herttoniemen maantie lähti Viikin latokartanon kohdalta ja ulottui Herttoniemeen nykyisen Siilitien metroaseman koillispuolelle. Tie on edelleenkin pääosin alkuperäisellä paikallaan ja nimeltään Viikintie. Länsiosastaan seurasi samoin 1930-luvulla rakennettua Herttoniemen satamarataa, joka on jo purettu.
Viikin-Herttoniemen seutua 1910-luvulla
Viikintie 1950-luvulla
Helsingin Sanomat raportoi 19.2.1939 maatalousministeriön ryhtyneen iltalypsylle: Vaatimaan rahaa tienlinjan alle jääneistä maista vastoin aiempia sopimuksia. Helsinki on vastannut kylmäkiskoisesti.
Valtioneuvosto jättäessään 1932 eduskunnalle esityksen Helsingin-Porvoon maantien rakennuttamisesta mainittiin esityksen perusteluissa, että Helsingin kaupunki oli suostunut puolestaan omalla kustannuksellaan rakentamaan Viikin-Herttoniemen maantieosan myös siitä osalta, joka ei kulje kaupungin omistamalla alueella, kuitenkin edellytyksellä, että valtio puolestaan luovuttaa tietä varten tarpeellisen maa-alan omistamastaan Viikin latokartanosta. Vastauksessaan eduskunta yhtyy esityksen perusteluissa oleviin ehdotuksiin.
Sittemmin vireillepannun maanmittaustoimituksen päätyttyä on maatalousministeriö ilmoittanut valtion vaativan korvausta m.m. Viikin tilalta maantieksi erotetusta alueesta 810 .000 mk, sekä erään maakaistaleen arvon alennuksesta 250 000 mk, Kun kuitenkin on käynyt selville, ettei kaupunki ole suostunut lunastamaan Viikin latokartanon maata Viikin-Herttoniemen maantietä varten, vaan että kaupunki on sitoutuessaan omalta kustannuksellaan rakentamaan tämän tien, asettanut ehdoksi, että valtio luovuttaa korvauksetta tiemaan, minkä ehdon valtioneuvosto ja eduskunta ovat hyväksyneet, kaupunginhallitus päätti kokouksessaan esittää valtuustolle, että se pyydettynä lausuntonaan ettei kaupunki katso olevansa velvollinen minkään korvauksen suorittamiseen.
Viikin latokartano on aikoinaan ollut suurtila: alun perin kuninkaankartano, jolla on ikää saman verran kuin Helsingin kaupungilla. Vuodesta 1931 alkaen se on ollut yliopistotasoisen maatalousopetuksen tyyssija.
Nykyisin latokartano on liikenneväylien ja yliopistocampuksen puristuksessa.
Kuutos- ja seiskatienä Viikintie ei kauan ollut. 1950-luvulla Itäisen Moottoritien, nykyisen Itäväylän, valmistumisen jälkeen valtatien reitti siirtyi tälle uudelle väylälle. Suunnitelmat olivat mahtavat ja Viikintien itäpään risteyksestä rakennettiin jykevä kolmihaaraliittymä.
Viikintien itäpää vuonna 2018
Loppujen lopuksi jo 1970-luvulla Porvoon suunnan moottoritie kuitenkin linjattiin pohjoisempaa ja Itäväylä on nykyisin pääosin Helsingin sisäistä liikennettä välittävä tie. Yksi syy pohjoiseen linjaukseen oli aikojen muuttuminen: urbaanin sykkeen syntymisen edellytys ei enää ollut taajama-asutusta halkova moottoritie. Niin, ja siinä Viikintien itäpään liittymässä on ajoradan vasempaan reunaan liittyviä ramppeja, jotka ovat myöhempien moottoritienormien ehdottomalla kieltolistalla.
Tulipa mieleen tuosta Itäväylän vanhasta nimestä: onko se joskus ollut statukseltaan moottoritie? Ainakin joissakin vanhoissa GT-kartoissa muistelisin sen olleen merkitty moottoritieksi.
VastaaPoistaToistaiseksi ainut tie Suomessa, jonka tiedän menettäneen moottoritiestatuksensa, on Jyväskylän eteläinen sisääntulotie, nykyinen Länsi-Päijänteentie. Mahtaako niitä olla muita?
Termi "moottoritie" on virallistettu tieliikenneasetukseen vuoden 1965 alusta. Siihen asti, sen sen jälkeenkin, on sanaa käytetty varsin epämääräisesti. Helsinki totesi vuonna 1967, että Itäinen moottoritie täytä moottoritienormeja ja sen nimi muutettiin Itäväyläksi. Virallisesti tie ei ole koskaan ollut nykyisen luokituksen mukainen moottoritie.
VastaaPoistaJyväskylän eteläinen moottoritie syntyi, kun Polvisen insinööritoimisto oli käynyt piirtämässä Jyväskylän täyteen liittymäspagetteja. Ajat muuttuivat ja moottoritie jäi syrjään. Muita moottoriteitä ei muistaakseni ole lakkautettu. (Länsiväylä lakkautettiin tilapäisesti moottoritienä Lemissaaren liittymän ja Ruoholahden välillä Lauttasaaren sillan rakentamisen ajaksi.)
Mitenkäs Haminan läntinen sisääntulotie? Oliko se moottoritie ennen ohikulkutien valmistumista? Kartan ja ilmakuvien perusteella enää ainakaan ei ole.
VastaaPoistaLinjausmuutosten takia osaksi liittymäjärjestelyä muuttuneet lyhyet tienpätkät ovat ehkä hieman eri juttu kuin Jyväskylän tapaus, jossa kokonainen moottoritie lakkautettiin. Haminan lisäksi sellainen tapaus on Lohjanharjulla. Lisäksi Tampereen-Kuljun moottoritien eteläpäässä kilometrin verran moottoritietä purettiin, kun tien jatko linjattiin Toijalan kautta.
VastaaPoistaVoisit kirjoittaa enemmän siitä, että valtion teihin kohdistuvat hankkeet tuuppaavat toteutumaan herkemmin, kun kunta osallistuu kustannuksiin.
VastaaPoistaLaukaan kuntaan rakennettiin kiertoliittymä ja ehostettiin siihen liittyviä teitä pari vuotta sitten. Ely-keskuksella ei olisi ollut rahaa parannukseen, ellei kunta olisi osallistunut kustannuksiin muistaakseni hurjalla kahden kolmanneksen osuudella. Vastaanlaisia esimerkkejä on Keski-Suomesta muitakin.
Kiitoksia tiedoista, mielenkiintoista.
VastaaPoistaMuistan joskus lukeneeni, että Jyväskylän eteläinen moottoritie olisi ollut ensi alkuun sorapintainen. Onkohan tässä perää?
Löytyisikö muuten tietoa siitä, koska tien moottoritieluokitus poistettiin, ja ehkä kuviakin alkuajoilta?
Helsingin Sanomat uutisoi 20.3.1965 Jyväskylän moottoritien tultua avatuksi. Tiellä on mittaa 1850 metriä ja se avattiin sorapintaisena. Asfalttia oli luvassa kesällä.
VastaaPoistaTällainen ratkaisu oli tuohon aikaan varsin tyypillinen. Koska aiempi tieverkko oli surkea, uudet tiet avattiin liikenteelle mahdollisimman nopeasti ja usein vielä sorapintaisina.
Jyväskylän tapauksessa tien avaaminen tapahtui maaliskuussa ja asfalttihommia tehtiin tuolloin vain kesäisin.
Täsmällistä moottoritien lakkauttamisen ajankohtaa ei nyt näy aikakirjoissani. Olettaisen sen tapahtuneen vuonna 1983, kun Rantaväylän eteläinen osa avattiin liikenteelle.