Taustallahan oli se, että Yllästunturin ympäristössä on kaksi matkailukeskittymää: Äkäslompolo pohjoispuolella ja Ylläsjärvi eteläpuolella. Kyläkeskusten välimatka maantietä Hannukaisen kautta oli 30 km ja hiihtokeskusten 40 km. Tämä vaikeutti alueiden palveluiden ristiinkäyttöä.
Suunnitelmat asian korjaamiseksi olivat leuhkat. Puurajan yläpuolelle piirrettiin runsaan kahden kilometrin mittainen tunneli, ja sen yhteyteen suuri pysäköintihalli, erilaisia ravintoloita, myymälöitä, Joulupukin paja ja joukko liikuntatiloja. Tunturin huipulle 160 metriä ylemmäs olisi kuljettu hisseillä.
Matkassa oli sekä teknisiä että hallinnollisia haasteita. Ensimmäiset tielinjat vedettiin suojellun Varkaankurun ylitse. Niitä sitten muokattiin sijoittamalla katettu silta kurun yläpään kohdalle. Kivimateriaali todettiin tunnelin louhinnan kannalta haastavaksi: Kvartsi on kovaa ja haurasta.
Hintalappu nousi markkinointisuunnitelmassa jo 380 miljoonaan markkaan, yli 60 miljoonaan euroon. Se aukaisi irvileukojen sanaisen arkun ja Lapin miestenkin housunpuntit rupesivat tutisemaan.
Niin siinä sitten kävi kuten useimmille överiksi menneille suunnitelmille käy. Sinne ne laitettiin, mappi Ööhön. 1990-luvun syvä lama helpotti päätöstä.
Ratkaisuksi tehtiin Maisematie, joka rakennettiin aiemmin hylätylle linjalle tunturin länsirinteelle. Se nousee Äkäslompolon puolella puurajalle ja hiljalleen laskeutuu Ylläsjärvelle. Tiellä on pituutta noin yhdeksän kilometriä ja se lyhentää kylien välimatkan 15 kilometriin.
Hintalappu ei ollut tunnelisirkuksen veroinen. Tie valmistui vuonna 2006 ja loppulaskelma osoitti 5,1 miljoonan euron kustannuksia.
Jossain vaiheessa infrasuunnitelmat tuppaavat lähtemään laukalle, kunnes todellisuus iskee lyijyvuoratulla hansikkaallaan. Sellainen karu isku odottaa Tallinnatunnelihaihattelijoita.
VastaaPoista