Ensimmäiset yksinomaan jalankulkijoiden ohjaamiseen käytettävät valot tulivat vuonna 1955 Siltasaarenkadulle, Pitkänsillan pohjoispuolella sijaitsevan suojatien turvaksi.
Tuon ajan valot olivat kovin erilaiset.
Kun kadun ylitys oli sallittu, valo-opastimessa luki teksti "TULE KOM". Kun puolestaan jalankulkijaa kehotettiin olemaan ylittämättä takia, opastimen alareunassa paloi kaksi hehkulamppua punaisen vaakasuoran aukon takana.
Nykyisen vihreän vastine
Nykyisen punaisen vastine. Toinen lampuista on kärähtänyt.
Tämä malli ei jäänyt kovin pitkäikäiseksi. Nykymallin mukaista ukko-opastinta ruvettiin käyttämään joskus 1960-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Takaraja oli vuoden 1968 loppu, jolloin vanhoista opastimista oli pitänyt päästä eroon. Helsingissä tuli kiire.
Tampere 1967. Uuden malliset opastimet
Vuonna 1969 astui voimaan tieliikenneasetuksen muutos, jota jyrkimmissä kannanotoissa esitettiin itsemääräämisoikeuden loukkauksiksi. Silloin nimittäin säädettiin, että jalankulkijankin on noudatettava liikennevaloja.
Vuonna 1959 syntyneenä helsinkiläisenä minäkin muiatan lapsuudestani, että Helsingissä oli silloin (ainakin) kahdessa paikassa tuollaiset "tule/kom" -liikennevalot. Nimittäin Mannerheimintien, Kaivokadun ja Simonkadun risteyksessä sekä yhdessä kohdassa Kauppatorin nurkalla. Kom olikin ensimmäinen oppimani ruotsin kielen verbimuoto. Samoihin aikoihin kuitenkin nykyisen kaltaisia jalankulkuvaloja oli jo monessa paikassa ja ne olivat paljon yleisempiä. Välillä epäilin jo, muistinko edes oikein vai olinko joskus vain nähnyt sellaista unta, että liikennevaloissa olisi lukenut tule/kom. Mutta nythän tämä kolumni vahvisti asian: sellaisia on todella ollut.
VastaaPoistaHelsinkiläinen s. 1959