Alussa aina hankalaa. Mutta kun Länsi-Berliinin saartaminen epäonnistui, alkoi eräänlainen käytännön ratkaisujen hakemisen aika. Esimerkiksi Länsi-Berliinin metron kaksi lännestä idän kautta länteen kulkevaa linjaa käynnistettiin uudelleen siten, että idän puolen asemat suljettiin. Länsi-Berliinin vilkkain risteysasema Friedrichstrasse sijaitsi Itä-Berliinissä, noin esimerkiksi.
Länsi-Saksan ja Länsi-Berliinin väliseen maantieliikenteeseenkin löytyi ratkaisu: transitreitit. Kyseessä olivat moottoritiet Berliinistä Hampuriin, Hannoveriin ja Müncheniin. Tiet saatiin rakennetuksi, kun Länsi-Saksa maksoi ne. Muitakin transit-reittejä oli, muun muassa Hampurin tiestä erkaneva haara Rostockiin, josta kulki junalauttayhteys Tanskaan.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan kuin vettä vain.
Itä-länsisuuntainen moottoritiereitti, nykyisin A4, jäi kesken Hessenin ja Thüringin rajamailla toisen maailmansodan alkaessa. Pahaksi onneksi uusi raja kulki näiden osavaltioiden välissä.
Thüringin luoteiskolkka työntyy Hesseniin ja tätä aluetta saksalaiset kutsuvat nimityksellä Thüringer Zipfel. Epäonneksi aloitettu tielinja ylitti uuden rajan kolmesti.
Raja mutkittelee
Saksat neuvottelivat tuloksetta Itä-Saksan sisään Länsi-Saksan alueiden väliin jäävän osuuden ottamisesta käyttöön. Niinpä sitten kävi niin, että vaikka muuten reitti oli moottoritietä, siitä puuttui keskeltä noin 20 kilometriä liittymien Wommen ja Wildeck-Obersuhl väliltä. Liikenne ohjattiin kymmeniksi vuosiksi vaatimattomalle kiertotielle.
Puuttuva tie vuoden 1985 tiekartassa. Kiertotie kulkee alueen pohjoispuolta.
Saksan yhdistymisen jälkeen iskettiin lapionkärki nopeasti maahan. Wommen-joen ylitse rakennetun komean mutta kesken jääneen viaduktin viereen tehtiin pohjoista ajorataa varten toinen.
Käyttämätön Wommen-joen silta Saksan jaon aikana
Silta nykykuosissaan
Weihe-joen laakson ylittävää siltaa ei aikoinaan ehditty tehdä kuin toisen ajorajan pilareiden verran. Niistä ei nähty olevan hyötyä ja ne purettiin kahta muistomerkiksi jätettyä lukuun ottamatta.
Weihe-joen laaksosillan perustukset
Tilalle rakennettu moderni silta. Museoidut pilarit uuden sillan alla
Tieosuus valmistui vuonna 1994.
Mikä sitten oli syy siihen, että vaikka muista rajan ylittävistä moottoriteistä syntyi sopu, tästä ei? Se on mietityttänyt saksalaisiakin.
Perussyy lienee ollut se, että DDR ei halunnut alueelleen tietä, joka olisi ollut länsisaksalaisten kontrolloimattomassa käytössä. Sen ympärille olisi pitänyt tehdä melkoinen piikkilankatunneli, jotta DDR-kansalaiset eivät olisi pinkoneet pakoon sitä kautta. Kolmen raja-aseman laittaminen lyhyelle matkalle olisi puolestaan ollut sekä kallista että naurettavaa, etenkin kun DDR:n rajoja ei ylivertaisesta joustavuudesta tunnettu.
No, miksi Länsi-Saksa ei tehnyt kiertotietä oman alueensa kautta? Siihenkin olivat taustalla periaatteelliset syytä. Siinä, missä DDR koomisuuteen asti korosti olevansa itsenäinen valtio, lännen puolen strategia oli, että jako on tilapäinen ja päättyy ennemmin tai myöhemmin. (DDR jopa jaksoi kirjoittaa tienviittoihin Berlin Haupstadt der DDR ja BRD puolestaan ei rajaa edes kutsunut valtakunnanrajaksi, vaan nimityksellä Zonengrenz.) Korvaavan tien rakentaminen Hessenin alueen kautta olisi nähty DDR:n aseman tunnustamisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja moderoidaan tarvittaessa asiallisen tason säilyttämiseksi. Kaikki kukat saavat kukkia, mutta aggressiivista ja/tai epäasiallista kielenkäyttöä eikä asian vierestä jämppäämistä katsota hyvällä. Nimimerkkikirjoitusten moderaatiokynnys on alhaisempi kuin nimellään esiintyvien tai muuten tunnettujen kommentaattoreiden hengentuotosten.
Kommentit yli 30 päivää vanhoihin artikkeleihin tarkastetaan ennen julkaisua, ja ne hyväksytään jos ne tuovat käsiteltävään asiaan tai käytävään keskusteluun oleellista uutta sisältöä.