Suomi on yksi Wienin tieliikennettä koskevan vuonna 1968 solmitun yleissopimuksen allekirjoittajavaltioista ja Suomi on sitoutunut sopimuksen määräyksiin.
Mutta.
Sopimus rakenteeltaan sellainen, että jokainen allekirjoittajavaltio voi tehdä yhden tai useamman varauman. Varauma on ilmoitus siitä, että kyseinen valtio ei näe mahdolliseksi sitoutua johonkin sääntöön.
Varaumia on laidasta laitaan. Esimerkiksi Alankomaat vapauttaa muutamia ajoneuvoryhmiä rekisterikilpivelvoitteesta, useampikin valtio kiistää kansainvälisen tuomioistuimen toimivallan asiassa alueellaan, Suomi pitää oikeutenaan velvoittaa valojen käyttöön, Saksa ei hyväksy pysäköintikieltoa liikennemerkin näkyvyys peittäen ja Tanska ilmoittaa, että sopimusta ei sovelleta Färsaarilla.
Vuonna 1993 tapahtui kummia. Suomi lähetti uuden varauman.
Pitkän jahkailun jälkeen Suomi päätti luopua kansallisuustunnuksesta SF, jonka turhan moni kuuleman mukaan arveli tarkoittavan nimeä Soviet-Finland. Varsin pitkällä oli päätös tunnuksen muuttamiseksi FI:ksi ja olipa joku jo sellaisia tarroja painattanutkin. Liikenneministeriössä kuitenkin keksittiin, että ei sittenkään. Lyhenteen FI joku voisi luulla tarkoittavan Fidzi-saaria. Tunnetustihan Euroopan tiet ovat täynnä Fidzi-saarille rekisteröityjä autoja, eli sekaannuksen riski oli suorastaan räikeä.
Niin sitten kävi, että tunnukseksi vaihdettiin FIN ja kunnianarvoinen Asetus ajoneuvojen rekisteröinnistä päivitettiin Wienin sopimusta vastaavaksi.
Mutta.
Wienin sopimus määrittää kolmikirjaimisen tunnuksen vähimmäiskooksi 24,0 cm ellipsin isoakselin suunnassa ja 14,5 cm pikkuakselin suunnassa. Mokoma lakana on mitoiltaan suurempi kuin A5-paperiarkki, eikä moiselle ollut tilaa monenkaan auton peräpeilissä. Muutaman kuukauden kuluttua asetuksen antamisesta sitä muutettiin ja FIN-tarran minimikooksi muutettiin sama kuin SF-tarran oli ollut. Ja koska tämä oli ristiriidassa Wienin sopimuksen kannalta, Suomi otti ja lähetti uuden varauman.
Elokuussa 1993 sitten annettiin Asetus tieliikennettä koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta annetun asetuksen muuttamisesta ja siihen on lisätty 2 a §, joka kuuluu seuraavasti: Suomi on tehnyt 20 päivänä elokuuta 1993 mainitun yleissopimuksen 54 artiklan 5 kohdan nojalla yleissopimuksen 3 liitteen 4 a kohtaa koskevan varauman, jonka mukaan Suomi varaa oikeuden poiketa muissa ajoneuvoissa ja niiden perävaunuissa käytettäville rekisteröintivaltion tunnusmerkeille säädetyn ellipsin akselin vähimmäismitoista.
Asian merkittävyys väheni oleellisesti vuonna 2001, jolloin nykyiset EU-kilvet tulivat käyttöön.
Onko yhtäkään hyvää syytä, miksi kaikkien maiden autojen kansallisuustunnuksina ei voisi käyttää ISO 3166-1 alpha-2 -maakoodia?
VastaaPoistaTurun kaupunki viisveisaa Wienin sopimuksista tai muutenkaan nyt lainsäädännöstä omassa toiminnassaan. Kaupungin palvelulinjojen busseissa on yli viisi vuotta ollut Puolan kansallistunnukseen sekoittuva logo. Yksikään viranomainen ei ole puuttunut asiaan!
VastaaPoistahttps://www.instagram.com/p/BW7_deKFfI1/
Vastaus kysymykseen 13.12.2019 klo 21.56:
VastaaPoistakoska se olisi hyvä ja toimiva idea.
Siksi Pyhän Byrocratiuksen palvojien on vastustettava sitä viimeiseen hengenvetoon asti.
Noin lähtökohtaisesti harvoin on vastassa tilanne, jossa muutos puhtaasti muutoksen tekemsen ilosta on kannattava.
VastaaPoistaSata vuotta käytössä olleen järjestelmän muuttaminen maailmanlaajuisesti tuottaisi melkoisen määrän kuluja. On melko vaikeaa keksiä, mikä on se ongelma, jonka muutos ratkaisisi.
Kansallisuustunnusjärjestelmiä on koko joukko: autoliikenteelle omansa, lentoliikenteelle omansa, meriliikenteelle omansa, puhelinliikenteelle omansa, meriradiolle omansa, jne. Kaikki ovat hyvin perinteisiä. Esimerkiksi meriliikenteen kansallisuustunnus ei ole merkkijono lainkaan vaan lippu. Aivan oikopäätä ei tule mieleen syytä, miksi juuri autojen tunnusjärjestelmä pitäisi muuttaa.