Esimerkkinämme on I-85- ja I-485-teiden liittymä Pohjois-Carolinassa, Charlotten koillispuolella. Charlotte on noin 2,5 miljoonan asukkaan metropolialue ja I-485 on sitä kiertävä kehätie. Liittymä on 2010-luvulla rakennettu. Suunnitelmissa oli pitkään vaihtoehtona perinteisempi nelikerroksinen pinoliittymä. Sellainen kuitenkin edellyttää lähes 30 metrin korkeuteen nousevia siltoja ja sellaiset ovat olleet seudulla herkkiä jäätymään talvisaikaan. Ratkaisu säästi melko paljon rahaa: projekti toteutui lähes 25 prosenttia alle budjetoidun.
Charlotte NC, I-85/I-485
Liittymätyypissä kääntyvä liikenne ohjataan suoriin ja puolisuoriin ramppeihin, jotka kulkevat toistensa lomassa ja tulos on vauhdikkaan näköinen. Rinnakkainen nimitys onkin "whirlpool", pyörre.
Liittymä on kuin turboliikenneympyrä rakennettuna eritasoliittymäksi.
Doenkadeplein, N209, N471, Hollanti
Kilpaileva liittymätyyppi on pino, jossa vasemmalle ohjaavat rampit eivät kierrä liittymän reunoja, vaan sen keskustan kautta. Ratkaisu onkin siis vähintään nelikerroksinen ja ylimmät rampit nousevat todella korkealle. Vie vähemmän tilaa, mutta on kalliimpi rakentaa.
Prins Clausplein, A4/A12, Haag, Hollanti
Joku laskee siltojen määrää. Charlotten turbiinissa on 18 siltaa, kolminkertaisesti tyypilliseen pinoon verrattua. Mutta turbiinin sillat ovat pääosin lyhyitä ja siksi halpoja, kun pinon sillat ovat pitkiä, näyttäviä, korkeita ja kalliita.
Charlotten liittymän lyhyitä tusinasiltoja
Vertailun vuoksi Prins Clauspleinin massiiviset ramppisillat
Suomessa ei ole ensimmäistäkään täysturbiiniliittymää. 3/4-turbiineja, joissa neljän turbiinirampin asemesta on kolme turbiininsiipeä ja yksi silmukkaramppi, on kolme: Kehä III:lla ykköstien ja Tuusulanväylän risteykset sekä Tampereen kehätien ja valtatien 12 liittymä. Jokainen näistä on tehty tilankäytöltään jossain määrin ahtaaseen tilaan ja siksi osa rampeista on jäänyt jossain määrin jyrkiksi ja siksi turbiinin kaikkea tehoa ei niistä ole saatavissa irti.
Kt45/Kehä III Vantaa, Suunnassa P-I silmukkaramppi
Suomessa järjestelmäliittymissä tuntuu, että kääntyvien liikennevirtojen sujuvuuteen ei ole paljoa panostettu. Monin paikoin ei varmaan tarvitsekaan meikäläisillä liikennemäärillä. Vasemmalle kääntyviä liikennevirtoja varten on tehty puolisuoria ramppeja lähinnä silloin, kun silmukkarampille ei ole ollut tilaa. Tässä artikkelissa toisena esimerkkinä oleva Tuusulanväylän ja Kehä III:n liittymä on harvoja poikkeuksia. Esim. vielä 1990-luvulla rakennetussa Lakalaivan eritasoliittymässä (nykyinen Tampere E) lännenpuoleiset vasemmalle kääntyvät rampit tehtiin pinomaisina tilanpuutteen vuoksi, mutta idänpuoleiset silmukoina ja siellä vt 3 nyt sitten kääntyy silmukkaramppia pitkin.
VastaaPoistaKokonaan uudenlainen tapauksensa on Raisioon suunnitteilla oleva Turun kehätien ja vt 8:n liittymän uudistaminen, josta tulisi 3-tasoinen kiertoeritasoliittymä: sekä kehätiellä että vt 8:lla suoraan kulkeva liikenne kulkisi eritasossa muihin nähden, mutta kaikki kääntyvät liikennevirrat ohjattaisiin vt 8:n ja kehätien välisellä tasolla olevaan kiertoliittymään. Ei ainakaan vie paljoa tilaa.