5.9.2020

Tolvanat

Ilmeisesti koronakevään kokoontumiskielto kävi joidenkin psyyken päälle ja kesällä hormonien päästyä valloille myös järki lehtiotsikoiden perusteella on monilta lähtenyt leijailemaan jonnekin ulkoavaruuteen.

Pari arkkityyppiä on viime aikoina raportoitu: Kahtasataa painava teini, joka on saanut erikoisluvalla ajokortin 17-vuotiaana, ja tietyömaiden kohdalla rajua ylinopeutta autolla ajava kansalainen. Ääritapaukset ovat onneksi poikkeuksia, eikä niistä ole tehtävissä isompia johtopäätöksiä kuin että joukossamme on väkeä, joka ajattelee jollain muulla elimellä kuin genetiikan tarkoitus on ollut.

Isompi kysymys on useaan otteeseen raportoitu tilanne, jossa tietyön kohdalla osapuilleen kaikki ajavat ylinopeutta sakkorajan liikennevirhemaksurajan ylittäen.



Ilmiötä ei pidä hyväksyä, mutta sen sijaan sitä on aiheellista yrittää ymmärtää.

Yksi vaikuttava tekijä muiden joukossa on se ilmiö, jota kansansaduilla suden huutamiseksi kutsutaan. Kun sutta huudetaan riittävän monta kertaa, kukaan ei ota tosissaan oikeaa sutta. (Riemuesimerkki tästä ovat autojen ja moottoripyörien varashälyttimet. Kun naapurin volvon räikkä rupeaa taas kerran raikaamaan, väki kääntää kylkeä toivoen metelin kohta loppuvan.)



Teillä ja Turuilla on vuoden mittaan liikkunut varsin paljon ja kun tienkorjausmäärärahoja on ollut edellisvuosia runsaammin, on ollut mahdollisuus tarkkailla sekä käyttäytymistä että liikennejärjestelyjä.

Väite kuuluu, että vähintään 80 prosenttia tietöistä on rajoitusten osalta merkitty päin honkia.



Tyypillisin virhe on, että vaikka ennen tietyötä rajoitusmerkit asetetaan huolellisesti paikalleen, nopeusrajoituksen päättäminen unohdetaan aivan säännönmukaisesti. Niin teki muun muassa Normiopaste Oy, joka urakoi Turunväylän työmaata, jossa asennetaan vaihtuvat nopeusrajoitukset. Tälläkin hetkellä tiellä on Kehä I:n länsipuolella kahden kilometrin mittainen 80 km/h rajoitus "työmaalla", jossa ei tehdä töitä kuin satunnaisesti.



Toinen virhe on, että nopeusrajoitusta ei päätetä työmaan päätyttyä, vaan vasta sillä kohdalla, kun työmaata vastakkaisesta suunnasta lähestyvän liikenteen rajoituksia ruvetaan pudottamaan. Tämän virheen välttämisestä kiitokset menevät Destialle, joka Pälkäneellä peruskorjannut valtatien 12 siltaa: Kohtalaisen vilkkaassa paikassa liikenne sujui hyvin ja rajoitukset poistuivat heti työmaan jälkeen.

Kolmas arkkityyppi on huomattavan pitkä tai alhainen rajoitus. Esimerkiksi Oulun moottoritiellä laskettiin kesällä uutta pintaa. Ennen kuin tiemerkinnät oli saatu maalatuksi, paikalla oli pitkään toistakymmentä kilometriä pitkä 80 km/h rajoitus. Alhainen rajoitus on paikallaan pimeänä aikana, mutta heinäkuun alkuviikoilla Oulussa ei ole pimeää. Tien kyllä näkee. On myös kovin vaikeaa hahmottaa, miksi seututiellä 130 eli vanhalla kolmostiellä Hämeenlinnan eteläpuolella oli 50 km/h rajoitus myös sillä muutaman kilometrin osuudella, jota ei päällystetty.



Neljäs tyyppi on pitää paikalla nopeusrajoitusta, vaikka työt olisivat täysin keskeytyksissä. Sellaisiakin näkyy, että paikalla on pitkä 50 km/h tai 60 km/h rajoitus ja tietyötä koskevat varoitusmerkit, mutta jälkeäkään työstä tai työkoneista ei näy.



Varsin moni nopeusrajoituksia koskeva tutkimus on tehnyt johtopäätöksen, että järjestäytyneissä kulttuureissa nopeusrajoituksia noudatetaan hyvin, jos tienkäyttäjä näkee nopeusrajoituksen ja tien ominaisuuksien vastaavan toisiaan. Sitten, jos rajoitusten kunnioitus rapautetaan kiusantekoa muistuttavalla välinpitämättömyydellä, porsastelu leviää sinnekin, mihin sen ei missään tapauksessa pitäisi levitä. On se hyväksyttävää tai ei.

4 kommenttia:

  1. Tiellä 813 välillä Pattijoki-Siikajoenkylä jätettiin talvinopeus 70 km/h kesäksi päällysteen huonon kunnon vuoksi, aivan oikeutetusti. Nyt tiellä on uusi päällyste ja jopa tiemerkinnät maalattuna. Kuinkahan nopeasti mahdetaan nopeusrajoitus palauttaa 80 km/h tasolle? Mitään kiirettä ei näytä olevan...

    VastaaPoista
  2. Väyläviraston edeltäjät ovat vuosien mittaan kertoneet, kuinka he panostavat työmaarajoitusten oikeellisuuteen, mutta paljon on kyllä vielä tehtävää, kun vertaa Euroopan väkirikkaampien maiden käytäntöihin. Hyvin olet noissa arkkityypeissä nostanut esiin suomalaisia helmasyntejä.

    Itse työmaajärjestelyissä Suomessa taas tykätään tehdä tiukkoja shikaaneja. Raskaalla kalustolla niissä pitää usein hidastaa selvästi alennettuakin nopeusrajoitusta alhaisempaan nopeuteen - paitsi jos samaan suuntaan menee kaksi kaistaa eikä naapurikaistalla ole ketään, jolloin voi ajaa kahta kaistaa kerralla. Ruuhka-aikoina tuosta seuraa sitten koko liikenteen hidastuminen.

    VastaaPoista
  3. Löytyy niitä oikeinkin kyltitettyjä :)

    E18 motarilla salo-turku-välillä ollut taannoin muutamiakin siltojen saumojen korjausta. Nopeus palautettu 120:iin heti sauamatyömaan jälkeen jopa keskellä siltaa...

    52:lla korjattiin siltaa salon eteläpuolella jossa sillan yli oli vain yksi kaista + liikennevalot. Sillan ylitettyä nopeus nostettiin heti sillan jälkeen (nyt en muista oliko sataseen mikä pätkän kesänopeus vai 80:iin)

    VastaaPoista
  4. Mahtuuhan siihen 20 prosenttiin yhtä sun toista hyvää. Silloin, kun on pahasta paikasta kyse, hommat kyllä osataan. Esimerkiksi Kehä I:n taannoinen tunnelointi Espoon Keilaniemessä tehtiin painajaismaisen ahtaassa paikassa, mutta liikenne saatiin kuitenkin kulkemaan kohtuuasiallisesti koko työmaan ajan.

    Mitä sitten oikeellisuuteen panostamiseen tulee, tukeutuisin Stalinin periaatteeseen: Luottamus hjuva mutta varmuus paras. Ohjeilla ja sopimusklausuuleilla ei pitkälle pötkitä, ellei niiden toteutumista tosiasiallisesti valvota.

    VastaaPoista

Kommentteja moderoidaan tarvittaessa asiallisen tason säilyttämiseksi. Kaikki kukat saavat kukkia, mutta aggressiivista ja/tai epäasiallista kielenkäyttöä eikä asian vierestä jämppäämistä katsota hyvällä. Nimimerkkikirjoitusten moderaatiokynnys on alhaisempi kuin nimellään esiintyvien tai muuten tunnettujen kommentaattoreiden hengentuotosten.

Kommentit yli 30 päivää vanhoihin artikkeleihin tarkastetaan ennen julkaisua, ja ne hyväksytään jos ne tuovat käsiteltävään asiaan tai käytävään keskusteluun oleellista uutta sisältöä.