Helsingin Sanomat uutisoi, että Liikenne- ja viestintäviraston kaislikossa suhisee. Tämän Traficom-salanimen ottaneen viraston henkilöstöä edustavat ammattiliitot ovat kannelleet eduskunnan oikeusasiamiehelle viraston johdon tekemisistä ja toimintatavoista.
Virasto syntyi, kun Viestintävirasto, Liikenteen turvallisuusvirasto ja eräät Liikenneviraston viranomaistehtävät yhdistettiin samaan virastoon.
Kantelussa tuodaan esiin muun muassa se, että nimityksissä on suosittu "omia", eli koko ylin johto on miehitetty Viestintävirastosta tulleilla henkilöillä ja liikennehallinto on jäänyt soittelemaan lehdellä.
Hyvin samanlaisia puheita on kantautunut myös toisesta fuusiovirastosta, Ruokavirastosta. Viraston tilaa on ruodittu Suomen Kuvalehdessä. Tavatut henkilökuntaan kuuluvat tahot ovat vahvistaneet Kuivalehden esittämät asiat tosiseikoiksi.
Tilanne toki on johdon kannalta vaikea, ja jos johdon kompetenssi on enemmän substanssissa kuin johtamistaidoissa, kaaos on mitä ilmeisin lopputulema.
Kysymys kuuluukin: Miksi?
Liikenne- ja viestintäministeriön tausta on takavuosien Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä. Sinne kerääntyi kaiken näköistä hallinnoitavaa, kunnes se 1970-luvulla jaettiin Liikenneministeriöksi ja Työvoimaministeriöksi. Vuonna 2000 nimi muuttui nykyiseksi, koska viestintä kävi terminä seksikkääksi. Mitään varsinaista asiayhteyttä liikenneasioilla ja tietoliikenteen säätelyllähän ei ole ole, sanaa "liikenne" lukuun ottamatta. Tätä tosiseikkaa heijastaa se, että vuoden 2019 alkuun asti liikenneasioita hoiteli oma porukkansa ja viestintää omansa.
Koska jokainen hallitus haluaa leikkiä virastoilla laatikkoleikkiä, niin Sipilänkin. Se yhdisti viestintäviraston ja liikenteen alan virastoja yhdeksi, joka sitten keksi nimittää itsensä Traficomiksi. Teillä ja Turuilla kommentoi tuoreeltaan asiaa artikkelissa Tragicom ja taisi olla oikeassa. Silloin ihmeteltiin, missä viraston synergia on ja näyttäisi siltä, että ihmettely on edelleen ajankohtainen.
Liikennehallinto on maassamme onnistuttu hajottamaan melkoiseksi hallintohimmeliksi. Nimitetäänpä se leikkisästi vaikkapa synergiseksi hallintohimmeliksi.
Kun kymmenen vuoden kuluttua synergiat hiljalleen rupeavat konkretisoitumaan, onkin aika uuden organisaatiomullistuksen.
Siis maantielauttojen etuajo-oikeuskysymykset? Liekö se maantielautta lossi? Jos, niin miten niihin liittyy etuajo-oikeuskysymykset?
VastaaPoistaLiittyypä hyvinkin.
VastaaPoistaMaassa on eräitä ruuhkautuvia lauttayhteyksiä, joiden etuajo-oikeutta säädellään enemmän kuin tieliikennelain mainitsemien erityistapausten (hälytysajoneuvo, vuoroliikenteen linja-auto ym) osalta. Tyypillisesti saarien vakituinen väestö ja välttämättömiä kuljetuksia hoitavat tahot voivat anoa etuajo-oikeutta eli pääsyä lautalle ennen muuta liikennettä.
Näinhän se menee. Hailuodossa näille etuoikeutetuille on oikein oma kaistansa lauttarannassa. Tuolle erioikeudelle on tarkat sääntönsä, tyypillisesti sen saa saaressa vakituisesti asuva. Kyllä mantereella asuvakin voi sen saada, jos työpaikka on luovosa.
VastaaPoistaEtuajo-oikeutta löytyy myös turunmaan saaristotien lautoilla omine kaistoineen päivineen. Itsellä oli sellainen aikoinas opiskeluaikoina kun asuin saaristossa ja piti keretä Ahvenanmaalle menevään VL/Siljaan su-iltasin. Etuajo-oikeus oli tarkkaan aikataulutettu, muistaakseni voimassa vain klo 15-24 sunnuntaisin ja vain manteerelle päin.
VastaaPoistaYleisestä luulosta poiketen, se että olet vakituisesti asuva kyseisellä saarella/saaristossa, EI oikeuta etuajo-oikeuteen, vaan siihen tarvitaan joku oikea syykin.
Säännöt vaihtelevat per tapaus. Hailuodon, Iniön, Houtskarin ja Norrskatan asukkaat saavat luvan pelkästään asuinpaikan perusteella. Muutenkin säännöt ovat lieventyneet kapasiteetin lisääntymisen myötä.Luvan hinta 200 euroa karsii turhia hakemuksia.
VastaaPoistaAikamoista rahastusta muoviläpyskästä, vai mikä sen merkintätapa nykyään onkin. Oma kyltti taitaa löytyä vielä jostain laatikonpohjalta muistona..
VastaaPoistaEi se 200 euroa ole sen läpyskän vaan luvan hinta. Kyse on siis ohjaavasta hinnoittelusta. Hinta on alakanttiin, koska pahimpaan aikaa Hailuodon lautalla kolme neljäsosa lautasta täyttyy etuajo-oikeutetuista. Hiekkarekoista ja sellaisista, joille on vaikeaa nähdä elintärkeää tarvetta.
VastaaPoistaKilpi maksaa sitten lisää, 30 euroa. Tarraparin saa 20 eurolla.
Ammattiliikenteellä on kyllä ihan syystä etuajo-oikeus mikäli ELY on heille sellaisen suonut. Mitä siitä tulisi jos ammattiliikenne joutuisi odotamaan x tuntia rannassa? Varsinkin väleillä jossa vuoroväli voi olla tuntejakin. Jopa Parainen-Nauvo-välillä voi vuoroväli olla tunninkin. Turisteilla ja mökkiläisillä on kyllä aikaa odottaa.
VastaaPoistaJos vertaan noita aikatauluja siihen mitä oli 25v sitten niin on palvelutaso huonontunut, vaikka lautat ovat suurilta osin samat mitä silloin.
Modernissa mielessä henkilö- ja tavaraliikenne ja viestintä eli tietoliikenne eivät ole kovin lähellä toisiaan. Terminologian historiassa ne tosin ovat. Tämänkin blogin lukijoista valtaosa on tutkinut kesäreissunsa aikataulukoita SMY:n julkaisusta Suomen kulkuneuvot -- Finlands kommunikationer.
VastaaPoistaArtikkelin pääasiasta olen samaa mieltä kuin enemmistö.
Terv. Kulkumiesten ja yleisten naisten ministeriön hallinnonalan liepehiltä.