Yhdysvaltain itärannikon tie I-95 ulottuu etelässä Miamista pohjoisessa Kanadan vastaiselle Houlton–Woodstockin raja-asemalle. Matkaa kertyy yli kahden nelostien verran, noin 3070 kilometriä. Puolen välin kieppeillä lähestytään pääkaupunkia, Washington D.C. Siellä on vastassa Springfield, VA, ja nimityksen Mixing Bowl vuosien saatossa kansalta nimen saanut liittymä.
Washington D.C:tä kiertää noin 100 kilometrin mittainen kehätie, Capital Beltway. Tässä mainitussa kulhossa kohtaavat kehätie ja I-95. Kehätie kulkee Virginian ja Marylandin osavaltioiden alueella lukuun ottamatta yhtä noin 200 metrin mittaista kohtaa, jossa se leikkaa Washinton D.C:n kulman.
Kehätietä 1960-luvulla rakennettaessa oli suunnitelma, että I-95 vietäisiin Washingtonin keskusta-alueen kautta ja liittymän ensimmäinen versio rakennettiin tätä silmällä pitäen. Suunnitelma kuitenkin kaatui kapinaliikkeeseen ja I-95 reititettiin kaupungin itäpuolelta kehätietä pitkin. Mixing Bowlista kulkee kuitenkin sisääntulotie I-395 moottoritienä Pentagonin nurkille ja Capitolin luokse.
Tämä muutos aiheutti sen, että I-95:n läpimenoliikenne suunnitelmista poiketen kääntyy liittymästä ja sille jouduttiin rakentamaan lisäramppeja. Pitemmän päälle lopputulos oli sekava kaikkine vasemmalle avautuvine ja vasemmalta yhtyvine ramppeineen ja kansan nimitys on tuolta ajalta. Nimitystä on virallisissa yhteyksissä käytetty varovasti, koska nimi on lainattu lähettyvillä sijaitsevalta toiselta.
Koska liittymä oli huomattavan onnettomuusherkkä, niin sitten kävi, että liittymä pantiin koko lailla uusiksi vuosina 1999-2007. Kahdeksan vuoden remontille tuli hintaa lähemmäs 700 miljoonaa tuolloista taalaa. Urakka oli jaettu kahdeksaan vaiheeseen, josta jokainen tuotti jotain uutta. Uuden liittymän on arvioitu kykenevän kantamaan kuorman, joka on 500.000 ajoneuvoa vuorokaudessa.
Läheisten liittymien takia ramppien kanavointi on melko ronskia ja kaistoja on rinnatusten enimmillään yli 20 kappaletta.
Liittymää ei yksinkertaista se, että se läpi on "pikareittejä". Washingtonin sisääntulotie on itse asiassa kaksi moottoritietä. Sisemmät kaksi ajorataa ovat "I-395 Express Lanes" ja maksullisia ja ulommat kaksi tavallista moottoritietä. Nopeille kaistoille ei ole asiaa ilman E-ZPass-järjestelmän transponderia.
Asukastiheys on seudulla korkea ja amerikkalainen esikaupunkiasutus ulottuu lähes tiehen kiinni. Meluseinät ovat verrattaen järeät.
Amerikkalaisilla on tuo tapa tunkea tekstiä liikennemerkkeihin, mutta... kuinka Suomessa merkittäisiin, että vain kaksiakseliset ajoneuvot (sekä bussit) ovat sallittuja? C3 ei kelpaa, koska pienimmät kuorma-autot sekä pakettiautot ovat kaksiakselisia.
VastaaPoistaTai ehkäpä pitäisi vain todeta, että meikäläinen lainsäädäntö ei tee rajoituksia akselimäärän (mutta kylläkin painon) perusteella.
USA:n järjestelmä, jos sitä järjestelmäksi voi kutsua, on kovin erilainen. Erilaisia luokituksia on päällekkäsiä. Liittovaltiotasoisen liikenneviraston FHWA:n luokitus lähtee käyttötarkoituksesta, massasta ja akselien määrästä. Se on monimutkaisempi kuin EU:n luokitus ja kun liikennemerkeissä ei juuri piktogrammeja käytetä, kuvan kaltainen tekstikilpi on toimivin. Idea on, että raskas liikenne busseja lukuun ottamatta pysyköön poissa. Ei tarvitse pohtia, onko avolavapaku henkilöauto, pakettiauto vai kuormuri. Tämä eurooppalainen jako kun perustaltaan ei ole tekninen vaan verotuksellinen.
VastaaPoistaSuomessa tieliikennelain mukaisesti voidaan käyttää tekstillistä liikennemerkkiä, jos tarkoitukseen vahvustettua merkkiä ei ole. Tässä tapauksessa kuitenkin ehkä laitettaisiin merkki "kuorma- ja pakettiautolla ajo kielletty" ja siihen lisäkilveksi joko sopiva painoraja tai "koskee kuorma-autoja".