Lövön silta

Tänään matkustamme lounaiseen saaristoon, Kemiönsaarelle ja sen edustan saaristoalueelle. Saari on Suomen merialueen saarista suurin, kohta Ahvenanmantereen jälkeen. Tällä kertaa meitä kiinnostaa ennen kaikkea Lövön silta Kasnäsin maantiellä 1830.

Saaren kuntajaotus on tätä nykyä varsin suoraviivainen: Koilliskärki kuuluu Salon kaupunkiin ja kaikki muu on Kemiönsaaren kuntaa.

Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. Kuntajakokartta 1960-luvun puolessa välissä oli varsin erilainen.

Karkea kuntajakokartta ennen vuotta 1967. Lövön sillan paikka ympyröity.

Kuntajaotuksen syntyessä 1860-luvulla Kemiön vanhasta kirkkopitäjästä erotettiin Hiittinen omaksi kunnakseen. Koilliskärki kuului Halikon kuntaan. Luoteiskolkassa sijaitseva Santasaari/Sandö kuului Sauvon kuntaan, vaikka sinne ei maanteitse kulkuyhteyttä ollutkaan. 

Västanfjärd erotettiin Kemiöstä omaksi kunnakseen vuonna 1872, tuolloin nimellä Vestanfjärd. Dragsfjärdistä tuli kunta vuonna 1903.  Angelniemen kunta erotettiin Halikosta vuonna 1916. Sen hallintotaajama oli Kokkila mantereen puolella, mutta kirkko on saaressa. Tämän jälkeen saaren ja sen edustan alueella oli kuuden kunnan osia. Vuonna 1930 erotettiin Karuna omaksi kunnakseen Sauvosta ja myös Santasaari siirtyi Karunaan. (Karunan osalta lähteissä on horjuvuutta. Mainitaan myös, että kunta itsenäistyi vuonna 1869, mutta seurakunta vasta 1930.)

Museovirasto. Kuvaaja Matti Poutvaara

1960-luvulla alkoi liike toiseen suuntaan. Angelniemi liitettiin takaisin Halikkoon vuonna 1967 ja Hiittinen Dragsfjärdiin 1969. Myös Karunan taru loppui vuonna 1969, kun se liitettiin pääosin takaisin Sauvoon; Santasaari siirtyi tässä yhteydessä Kemiöön.

Nykyinen kuntajako on vuodelta 2009, jolloin Dragsfjärd, Västanfjärd ja Kemiö yhdistyivät uudeksi Kemiönsaaren kunnaksi. Käytännössä palattiin vanhan Kemiön kirkkopitäjän aikaan. Samalla Halikko lakkasi olemasta kuntana ja Salon uusi kaupunki ulottui Kemiönsaarelle.

Vuoteen 1972 saakka Kemiönsaaren ainoa kiinteä maantieyhteys oli idästä Perniöstä Strömman kanavan avattavan sillan kautta. Pohjoiseen Turun suuntaan oli kaksi lossia, Rajalahdessa ja Ekniemessä ja kolmantena lossina Kokkilan lossi Angelniemellä.

1960-luvulla rupesivat hiittisläiset ajamaan kiinteää tieyhteyttä kunnan pohjoisosista. Hiittisten "kunnantalo" käytännössä oli Kasnäsin kaupan takahuoneessa. Tie päättyi kuitenkin Dragsfjärdin Söderlångvikiin. Uusi tie sai rakentamispäätöksen ja vuonna 1965 oli valmista. Tie oli kapea, yksikaistainen ja kolme metriä leveä, kohtaamispaikoilla varustettu. Tiessä on useita lyhyitä siltoja. Söljeholmenin ja Lövön saarten väliseen salmeen entiselle Hiittisten ja Dragsfjärdin kunnanrajalle laitettiin lossi, jonka kantavuus aluksi oli 17 tonnia. Samassa yhteydessä Högsåran saareen alkoi lossiliikenne, kun uudesta tiestä tehtiin haara Svartnäsiin ja sinne lossiranta.

Lövön lossi

Varsin pian tie levennettiin kaksikaistaiseksi.

Kasnäsiin rupesi syntymään liiketoimintaa, mökkiläisten määrä kasvoi ja Hiittisten pääsaaren liikenneolot kohentuivat. Vuonna 1995 valmistui lautta-alus Aurora, joka korvasi aikaisemman yhteysalusliikenteen. Sen lähtösatamaksi tuli Kasnäs. Aurora siirtyi vuonna 2006 osaksi maantielauttojen verkostoa, eli matkustavaisten rahastaminen loppui. 

Auroran reitti merta pitkin on yhdystietä 1830.

Kaikki tämä aiheutti painetta Lövön lossille. Lossin korvaavasta sillasta tehtiin rahoituspäätös 2009 ja jo 27.5.2011 lossi ajoi viimeisen matkansa.

Silta rakennettiin lossireitille ja jotta liikenne saatiin kulkemaan, eteläistä lossirantaa siirrettiin siten, että lossiväylä oli kokonaisuudessaan rakennustyömaan länsipuolella. 

Silta on suomalaisessa mittapuussa varsin suuri. Pituutta on 473 metriä ja alikulkukorkeutta 19 metriä. Enimmillään 115 metriä pitkät siltalohkot rakennettiin Rautaruukin konepajalla ja koottiin viideksi lohkoksi Kalajoella Rahjan satamassa ja uitettiin paikalleen. Nostoa varten oli Saksasta tuotu merinosturi, joka kykeni nostamaan 600 tonnin kuorman. 

Työmaa ei ollut aivan helpoimmasta päästä. Meressä seisovat neljä pilaria on perustettu enimmillään noin 30 metriä pitkien kaivinpaalujen varaan. Savea on salmessa 15 metrin paksuudelta. Työmaasilta ei voinut olla aivan höyhenenkevyt rakenteeltaan, koska jo kaivinpaalukoneella oli painoa 120 tonnia.