Kun vuonna 1933 arvovaltainen kulkulaitoskomitea Kyösti Kallion johdolla julkaisi suunnitelmansa Suomen päätieverkoksi, ehdotettujen teiden luettelossa oli 30 tietä. Numerot 1-29 ja niiden lisäksi 9a.
9a? Siis kuinka?
Kyseessä oli lyhyt Karkun ja Hämeenkyrön välinen tie, joka olisi ollut eräänlainen oikotie Turusta Pohjanmaalle ja pohjoiseen Satakuntaan.
Ehdotus valtatieksi 9a merkitty vihreällä. Pohjakarttana Maanteiden yleiskartta 1952.
Vaikka kulkulaitoskomitean suunnitelma saikin suopean vastaanoton ja vaikka se pääosin toteutuikin, valtatietä 9a ei koskaan syntynyt.
Esitetyssä muodossaan aika ajoi sen ohitse. Sotien jälkeen ajatukset teiden rakentamisesta uusiutuivat varsin radikaalisti ja ensimmäisten uusien reittien joukossa oli valtatien 9 uusi linjaus. Karkun ja Siuron linjauksen sijaan tie rakennettiin Rautaveden ja Kuloveden eteläpuolelta osapuilleen suoraan Nokialle. Tämäkään linjaus ei ollut ongelmaton jyrkkien ja pitkien Sarkolan mäkien takia, mutta se on sitten oma juttunsa. Kolmostien ja ysitien välisen oikotien pituus olisi kaksinkertaistunut.
No miten sitten kävi? Oikotie rakennettiin!
Karkun ja Siuron välinen tieosuus ysitietä oli paikoitellen haastava ja näyttäisi siltä, että vuoden 1939 linjausratkaisuja olisi jossain vaiheessa korjattu.
Suomen tiekartta, lehti 3 vuodelta 1939
Vielä vuoden 1950 yleiskartta esittää Mouhijärven Häijään ja Salmin välisen osuuden valtatienä 11. Kuitenkin jo vuoden 1952 Maanteiden yleiskartta esittää ysitien reitiksi Karkku-Häijää-Salmi ja alueen vanhin peruskarttalehti vuodelta 1961 on linjassa tämän kanssa. Häijää-Salmi palasi kuitenkin valtatieksi 11 muutaman vuoden ajaksi Häijään-Nokian uuden tien oltua vielä rakenteilla.
Jossain määrin kiehtovaa on, että ehdotetun valtatien 9a pohjoinen osa valmistui hyvin aikaisin, jo 1950-luvulla ennen kolmos- ja ysiteiden uudelleen rakentamista. Tie rakennettiin jonkin verran lännemmäs vanhoja teitä ja sen pohjoinen pää vietiin Kyröskoskelle. Niin siis kävi, että kun kolmostietä vasta rakennettiin Kyröskosken ja Hämeenkyrön kohdalla, osa hylättyä valtatietä oli jo valmiina!
Peruskartta 1961. Kolmostie halkoo Kyröskoskea.
Vammalan-Nokian tien valmistuttua liikennetarve vanhalla ysitien linjalla ei kuitenkaan kadonnut muun muassa Siuron ja Linnavuoren teollisuuden takia. Tien geometriasta ja kunnosta esitettiin varsin suorasukaisia kannanottoja. Tien rakentaminen aloitettiin vuonna 1966 ja töitä jatkettiin ainakin vuoteen 1969.
Kun teiden numerointia laajennettiin valta- ja kantateistä, tieosuus Vammalasta-Häijäälle sai numeron 249 ja Häijää-Kyröskoski numeron 262. Numeron vaihtuminen valtatien poikki kuljettaessa oli tuolloin varsin yleinen käytäntö. Olisi varmaan ollut sopimatonta esittää, että maantie olisi lähes valtatien veroinen antamalla sen säilyttää risteyksessä numeronsa, hyvänen aika.
Myöhemmin myös Vammalan-Äetsän-Keikyän tie Kokemäenjoen pohjoisrannalla numeroitiin tieksi ja 249. Tällöin Punkalaitumen-Vammalan tien 252 numerointi jatkettiin Vammalan keskustan halki tielle 249. Vuoden 1996 numerointireformissa myös pohjoispää sai numerokseen 249.
"Valtatie 9a" on varsin hyvätasoinen vähintään tavanomaista kantatietä laadultaan vastaava tie ja liikennemäärätkin viittaavat siihen, että tie toimii alkuperäisessä tarkoituksessaan. Varsinkin pohjoisosa on rakentamisajankohtansa mukaisesti jokseenkin suora. Koska se ei kulje lättänämaastossa, se siksi paikoitellen on kumpuileva.
Historia usein toistaa itseään; ei entisenlaisena mutta sen kaltaisena. Kun kolmostien uusi Hämeenkyrön ohittava osuus valmistui, vanha tie muuttui yhdystieksi 2620 ja tämä alkaa risteyksestä, jossa aiemmin lähti tie 262 Häijään suuntaan.
Tuossahan olisi näppärä alku Tampereen uloimmalle kehätielle: Hämeenkyrö-Sastamala-Lempäälä/Akaa-Kangasala-Orivesi-Ruovesi-Kuru-Hämeenkyrö. Niin kuin moiselle kehälle mitään tarvetta olisi... Jaa, ehkä Toijalasta Karkun kautta Hämeenkyröön ajamalla voisi välttää Tampereen sumpun!
VastaaPoista