Rönsysorsimo, Hailuoto

Vaasan hallinto-oikeus pukkasi joulun ja uudenvuoden välipäivinä ulos koko joukon rästitöitä. Näistä ehkä odotetuin koskee Hailuodon kiinteää yhteyttä, jonka aluehallintoviraston myöntämästä vesiluvasta oli valitettu jo keväällä 2020. Hallinto-oikeus hylkäsi tehdyn valituksen ja jätti aluehallintoviraston päätöksen voimaan sellaisenaan.

Pitkä harkinta-aika lienee tarvittu asian perinpohjaiseen tutkimiseen. Valittajalla, Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirillä, oli käytössään vahvaa osaamista niin juridiikan kuin biologiankin tonteilla.

Kyse on siis Hailuodon lauttayhteyden korvaamisesta tiellä. Kyseessä olisi Hailuodon ja Oulunsalon välisen merialueen katkaisemisesta vajaat seitsemän kilometriä pitkällä penkereellä, joka sijoittuisi nykyisen lauttaväylän pohjoispuolelle. Penkereeseen tulee kaksi aukkoa, joihin yhteensä noin 1,5 kilometriä pitkä silta. Oulun puoleinen Riutun silta on matala. Hailuodon puoleisen Huikun sillan alikulkukorkeudeksi on määritetty 18 metriä. Siltojen välissä olevan penkereen puoleen väliin tehdään tekosaari, johon laitetaan pysäköintipaikka.

Kiinteän yhteyden karkea sijaintti. Siltakohdat merkitty sinisellä.

Valitus rakentui pitkälti sen pohjalle, että laadittu ympäristövaikutusten arviointi olisi ollut liian suppea, että jääeroosion vaikutuksia ei ole selvitetty riittävästi ja että hanke tuhoaa rönsysorsimon paikallisen kannan. 

Rönsysorsimo on Suomessa harvinainen heinäkasvi, vaikka sen kanta maailmalla on elinvoimainen. Valituksen mukaan tien kohdalla oleva esiintymä on muusta kannasta biologisesti eriytynyt ja siksi ainutlaatuinen maailmassa.

Rönsysorsimoa

Siltaa on pitkään pohdittu ja Hailuodossa on vahva siltapuolue. Se, mikä kannatus todella on, jää epäselväksi, koska kylällä kiertävien puheiden mukaan vastustavat kannat on tehokkain keinoin hiljennetty. Silta helpottaa erityisesti ei-hailuotolaisten liikkumista, koska hailuotolaisille on taattu paikka lautalla. Etuajo-oikeuksia on myönnetty sen verran vapaamielisesti, että muiden pääsy saareen ja saaresta pois on käynyt epävarmaksi jopa sesonkiaikojen ulkopuolella. Sen lisäksi, että sillan odotetaan tuovan maallista mannaa kuutiohehtaarikaupalla luotolaisille, on sen epäilty tuovan myös hallitsemattoman määrän lieveilmiöitä.

Havainnekuva Huikun sillasta kohti Hailuotoa

Tien kustannusarvioprosessi on ollut samankaltainen kuin eräiden surullisten infrahankkeiden, esimerkiksi Länsimetron. Hankehan myytiin Sipilän hallitukselle noin 70 miljoonan euron hintalapulla. Verrattuna yli kuuden miljoonan vuotuisiin lautan operointikuluihin luku näytti kiehtovalta. Kun urakoitsijakandidaateille ruvettiin tarjoilemaan 117 miljoonan euron PPP-sopimusta 20 vuodelle, kiinnostuneita ei löytynytkään. Parrat pärisivät siihen suuntaan, että 150 miljoonaa voisi olla oikeampi summa.

Rakentajat siis arvioivat ylläpitokustannukset ja kustannusriskit oleellisesti suuremmiksi kuin valtio ja suunnittelijat. Eikä se ole ihme. On aika vähän kokemuksia pengertien ja siltojen rakentamisesta lähes avomeren reunalle arktisen talven olosuhteissa. Kukaan ei todellisuudessa tiedä, mikä on jäämassojen vaikutus suppilossa, jossa lounaistuulten pyyhkäisymatka meren ylitse on satoja kilometrejä. Eli onko tie peruskorjausiässä viiden vai viidenkymmenen vuoden kuluttua. Myös puhtaanapito mietityttää. Nykyisiä jääteitä jynssätään niiden aukiolon aikana osapuilleen ympärivuorokautisesti. Pengertien talvi on jäätietä paljon pitempi.

Niin muuten. Hallinto-oikeuden päätös ei vielä ole lainvoimainen. Helmikuun alkupuolelle asti odotellaan tietoa, haetaanko päätökseen valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Valitusluvan käsittely kestää puolisen vuotta ja jos sellainen myönnetään, itse valituksen käsittelyyn kuluu epälukuinen määrä kuunkiertoja. Korkein hallinto-oikeus ei ole kumileimasin ja sieltä voi tulla ikäviäkin päätöksiä.