Sompio on entinen erämaa-alue itäisessä Lapissa, Vuotson itäpuolella, Saariselän tunturiketjun eteläpuolella. Entinen siksi, että sitä peittää nykyisin vesi, Lokan tekoallas. Sompiosta on jäljellä enää osapuilleen Samuli Paulaharjun kirja vuodelta 1939.
Helsingin Sanomissa oli syyskuussa 1933 juttu, jonka mukaan Pohjois-Suomen ja Karjalan tieverkon tihentämiseen on osoitettu rahaa runsaat 10 miljoonaa sen ajan markkaa. Tästä potista 300 000 euroa osoitettiin Muteniasta Lokankylään rakennettavaan tiehen, Vuotsosta oli jo noin 15 kilometriä pitkä tie Muteniaan. Lokan pistotielle tuli mittaa kaikkiaan 52 kilometriä. Aivan perille ei päästy: Lokan kylän läntiseen osaan kuljettiin Luirojoen ylittävällä lossilla.
Tie valmistui vuonna 1936. Tuolloin tuskin osattiin arvata, että tien eliniäksi jäisi vain noin 30 vuotta.
1940-luvun organisaatiomuutoksissa noin 30 prosenttia silloisesta energiatuotannosta jäi rajan taakse. Lisäksi sotakorvausteollisuudesta liikkeelle lähtenyt metalliteollisuus oli energiaintensiivistä. Lapin vesivoiman rakentamisesta tuli niin intensiivistä, että jälkipolvet ovat haukkoneet henkeään. Kuvioon kuului suunnitelma kahdeksasta suuresta tekojärvestä. Niistä kaksi toteutui: Lokka ja Porttipahta. Lokan allas oli peittävä Sompion ja siinä yhteydessä Euroopan suurimman aapasuon.
Suomen Kuvalehden artikkelissa vuodelta 1959 esitettiin kartta alueesta.
Altaan alle jäi kolme kylää: Mutenia, Korvanen ja Riesto. Lisäksi osa Lokan kylästä sai väistyä.
Mutenian-Lokan maantie jäi osin vesien alle, ja se hylättiin. Lokka sai uuden tieyhteyden etelästä Tanhuasta, Sodankylän ja Savukosken väliseltä maantieltä. Lokkalaisten matka kirkolle Sodankylään lyheni noin 55 kilometriä.
Maantie 9673 kulkee Lokan patoa pitkin
Alueen topografikartta on vuodelta 1975, pian altaan valmistumisen jälkeen. Vanha Lokan tie näkyy. Muuten kartoittaja ei ole oikein osannut päättää, miten suhtautua tekoaltaaseen. Ratkaisuksi on kehitetty laittaa vesialueellekin entisen maaston, nykyisen järvenpohjan korkeuskäyrät.
Tekojärven rakentamisella oli kiire ja vain arvopuut poistettiin alueelta. Ratkaisua arvosteltiin jo tuolloin ja pusikoita on sittemmin siivoiltu. Koivulla ei tuolloin ollut arvoa: sitä ei kukaan ostanut ja polttopuuksi siitä ei ollut, kun kuljetus oli joko kallista tai mahdotonta.
Onko se järvi vai onko se metsä?
Kemijärvelle kuitenkin avattiin sellutehdas ja koivukin rupesi kelpaamaan. Aikakirjoihin on jäänyt Lokan lossisavotta, jota Veitsiluodon väki ei kuuleman mukaan ole suostunut muistelemaan. Pelkosenniemeltä saatiin lossi ja sen päälle sitten traktori ja siihen laite, joka sahaa koivut poikki tyvestä. Yhtäkään mottia koivua ei saatu tienvarteen. Rannalle kasatut puupinot olivat romahtaneet takaisin järveen ilmeisesti veden korkeusvaihtelun takia ja lopuksi sitten lossikin upposi traktoreineen, kun sillä oli ajettu kivelle. Traktori poimittiin ylös, mutta lossi on edelleenkin altaan pohjalla.
Seudun tiestö parani, kun Lokasta nelostielle Mäntypäähän rakennettiin metsäautotie 2010-luvun alussa. Tiellä on pituutta noin 50 kilometriä. Kohta tien valmistuttua Sodankylän kunta keksi ruveta säästämään ja olemaan auraamatta tietä talvella, eli suurimman osan vuodesta. Tien rakentamista oli arvosteltu ja porkkanana oli ollut tien käyttö Inarissa olevaan terveyskeskuspäivystykseen pääsemiseen. Meteli oli kova ja aurausmäärärahat palautettiin budjettiin.
Kerran olen Lokassa käynyt, kun isoveljellä oli siellä valatilaisuus. Lähinnä on jäänyt mieleen loputtoman pitkä, kapea mutta päällystetty tie, jonka päässä pato, voimalaitos ja pieni kylä. Jäkälät saapuivat pohjoisesta tekoaltaan kiertäen varmaankin tuota hylättyä tietä, sillä polkupyörämarssi sisälsi kuulemma vesistönylityksiä.
VastaaPoistaItse olin muutamaa vuotta myöhemmin fiksumpi ja valitsin Roin taivaalliset ohiampujat. Ja päädyin Keski-Suomen kautta kuitenkin punalaattana Sodankylään.
Nelostielle johtava uusin tie mahdollistaa hulppean erämaisemareitin Salla-Naruska-Tulppio-Lokka-Mäntypää.
VastaaPoistaHarmillisesti Lokassa ei ole enää mitään palveluita jäljellä.
Korkeuskäyrät ovat tekojärvissä perusteltuja, kun vedenpinnan korkeus vaihtelee ja joskus on maata näkyvissä enemmän ja joskus vähemmän.
VastaaPoista