Lauantain vastaisena yönä 23.9.2023, muutama tunti ennen syyspäiväntasauksen hetkeä katkesi E6-moottoritie maanvyöryyn Ruotsissa Stenungsundissa Göteborgin pohjoispuolella. Ensiarviot olivat, että vyöry oli kooltaan puolisen kilometriä kanttiinsa.
Kyse on juoksusavesta eli yliherkästä savesta. Kun se kastuu sopivasti, se lähtee kerroksittain liikkeelle vaakasuoraan. Nyt tuhoutui moottoritie, sen rinnalla kulkeva maantie, huoltoasema ja Burger King ‑ravintola. Myös teiden välissä sijaitseva Byggmaxin rakennustarvikeliike on kärsinyt. Kymmenkunta autoa ehti pudota kuoppiin, mutta tällä kertaa on selvitty lievin vammoin.
Tapaus on paikallisten keskuudessa nostattanut tunteita pintaan. Onnettomuuspaikalta ei ole kuin muutama kilometri kohtaan, jossa Almön silta tuhoutui tammikuisena yönä vuonna 1980. Silloinkin putosi autoja tieltä, mutta sillä kerralla ei lievin vammoin selvitty, vaan kahdeksan henkilöä menehtyi. Onnettomuudesta on Teillä ja Turuilla laatinut artikkelin Tjörnbron vuonna 2010.
Ruotsin länsirannikko ja eritoten Götajoen laakson ympäristö on tunnettu juoksusaveen liittyvistä ongelmistaan ja onnettomuuksistaan.
Syyskuussa 1950 lähti 24 hehtaaria maata liikkeelle Surtessa Götajoen rannalla. 450 taloutta jäi kodittomaksi kylän tuhoutuessa. Vyöry tuhosi myös maantien ja rautatien. Lisäksi osa maasta päätyi jokeen asti estäen isojen laivojen kulun. Kaikesta huolimatta vain yksi henkilö menehtyi.
Surte 1950
Seitsemän vuotta myöhemmin kesäkuussa 1957 puolitoistakilometrinen vöyry tuhosi puolet AB Göta Bruksin sulfiittiselluloosatehtaasta ja kolme henkilöä menehtyi. Massat vyöryivät Götajokeen ja aiheuttivai ylävirtaan kulkeneen tsunamin, jonka korkeudeksi ovat silminnäkijät arvioineet 5–8 metriä. Tsunami törmäsi 3,5 metrin korkuisena Trollhättanin kanavan alimpaan sulkuporttiin.
Göta 1957
Marraskuussa 1977 lähti liikkeelle 30 hehtaaria maata Tuvessa Göteborgissa. Yhdeksän henkeä menetettiin, 62 loukkaantui ja 67 taloa tuhoutui. Koska samalla menivät myös alueen kaikki sähkö-, vesi- ja viemärijärjestelmät, myös varsinaisen sortuma-alueen ulkopuolella koettiin vaikeuksia.
Tuve 1977
Joulun alla vuonna 2006 lähti savi liikkeelle Munkedalin eteläpuolella Smårödissä paikassa, jossa valmistumassa ollut E6:n moottoritieosuus haarautui vanhasta tiestä. Kumpikin tie menetettiin, samoin tien viertä kulkenut rautatie. Syyksi paljastui se, että tien rakentamisen yhteydessä oli läjitetty savialueelle liikaa ylijäämämassoja. 13 autoa ja niissä 28 henkilöä oli paikalla tilanteen sattuessa, mutta vakavia henkilövahinkoja ei sattunut. Sikäläinen tielaitos sai parissa kuukaudessa rakennetuksi tilapäisen tien alueen halki, mutta muuten paikkojen korjaamiseen ja uuden moottoritieosuuden avaamiseen kului puolitoista vuotta.
Småröd 2006
Kiertotiemahdollisuuksia on useita. Lyhyin on vanha E6-tie, nykyinen läänintie 650, mutta se kulkee taajamien lävitse. Sujuvin todennäköisesti kuitenkin on reitti E45- ja 44-tietä Trollhättanin ja Uddevallan kautta, vaikka onkin 25 kilometriä pitempi.
Maanvyöryjen syy ei ole varsinaisesti mikään uusi asia. Kun jääkauden loppuvaiheessa Ruotsin päällä levännyt jäätikköpato murtui noin 12.000 vuotta sitten, koko Baltian jääjärvi syöksyi Pohjanmereen. Vedenpinta laski kerralla 26-28 metriä pyyhkien koko silloisen Skånen alueen mereen. Tämä purkaus muodosti nykyisen Etelä-Ruotsin savimaat. Savi on meren pohjasedimenttinä suolaista, josta syystä altista sadeveden vaikutukselle. Maa on erinomaisen viljavaa, mutta rakentamiseen se ei sovellu.
VastaaPoistaSuomessa tunnetuin savimaista kärsinyt liikenneyhteys taitaa olla rantarata Helsingistä Turkuun, joka 1800-luvulla rakennettiin halvalla ja huonosti, ja jota on siitä alkaen korjailtu melkeinpä pätkä ja mutka kerrallansa. Varsinkin "Suomen" alueella savimaat ja rakentaminen jokitörmille on aiheuttanut radan kunnossapidolle päänvaivaa.
VastaaPoistaTietenkin näitä pohjattomia allikoita on tienrakentajan kiusaksi löytynyt muualtakin, ja se on johtanut varsin mielenkiintoisiin teknisiin ratkaisuihin. Tuorein tällainen korjaus taisi juuri valmistua kehätiellä.
Juoksusavi ei Suomessa sinänsä ole ongelma, meidän erikoisuutemme on sulfiittisavi. Sinänsä vaaratonta ja harmitonta ellei sitä mene kaivamaan esiin. Raahessa on vähäinen Oravanjärvi, jota aikoinaan ruopattiin ja ruoppausmassat läjitettiin rannalle. Nuo läjitysmaat ovat edelleen pahasti kitukasvuisia "happomaita", vaikka ruoppauksesta on aikaa jo vuosikymmeniä.
Se kehäkolmosen ongelmakohta sinänsä on aika tavallinen kosteikon ylitys. Pulmana siinä oli, että se oli alun perin 1970-luvulla perustettu puupaaluille, jotka sitten pääsivät lahoamaan. Tekniikka jolla uudisrakennus tehtiin, paalulaatta, on aika tavanomainen.
VastaaPoistaJos erikoisuuksia tältä tontilta haluaa etsiä, melko kärkipäähän sijoittuu Tattarisuon silta Helsingissä nelostiellä. Pinta-alaltaan Suomen toiseksi suurin silta, jota useimmat eivät sillaksi tunnista. Se kun on naamioitu penkereeksi. Siihen samaan liejukuoppaan haluaa Helsingin kaupunki rakennettavan kerrostaloja.
Hiukan kyllä ihmettelen kuka tai mikä taho tuota Malmin lentokentän hävitystä niin innolla ajaa. Kyllähän rakennusliikkeet (grynderit) tietävät, että rakennusmaana tuo on melkoista #&%¤
VastaaPoistaPeriaatekysymyshän tuo on ollut pitkään: Koska meillä on enemmistö ja me voimme tuhota kentän, niin mehän tuhoamme.
VastaaPoistaPoliittista opportunismia kalseimmillaan edustaa apulaispormestari Sinnemäen vastaus kysymykseen, että eikö kentän rakentaminen ole hyvin epäekologista, koska paalutukseen tarvitaan betonia Súomen koko betoniteollisuuden vuoden tuotanto ja koska betonin valmistus tuottaa huomattavasti päästöjä: Seikka on merkityksetön, koska betoni valmistetaan Helsingin kaupungin rajojen ulkopuolella.