Keskustelemme tänään villisiasta.
Oikeastaan keskustelemme liikennemerkistä, jossa varoitetaan tiellä liikkujia törmäämisvaarasta villisian kanssa. Täysikasvuinen villisika painaa toistasataa kiloa, eikä törmäys ole aivan pikku juttu. Lisäksi kolarissa henkiin jäänyt villisika saattaa olla suunniltaan suuttumuksesta. Sen kanssa ei parane joutua auton ulkopuolelle kasvotusten.
Naapurimaassamme Ruotsissa on jonkinmoinen villisikakanta ja niinpä elukka on päässyt liikennemerkkiin:
Ranskassa, tuossa maassa jossa Obelix pyydysti villisikoja oikein olan takaa, merkintä on kovin erilainen:
Merkki, jossa on kauriin kuva ja lisäkilpenä "villisikoja", näyttäytyy verraten koomisena.
Mistä on kyse?
Liikennemerkeistä on vuonna 1968 sovittu Wienin kansainvälisessä liikennemerkkejä koskevassa sopimuksessa. Ilmeisesti kongressissa on vuoden 1815 tapaan tanssittu olan takaa ja ehkä peräti letkajenkkaakin. Syntyneessä sopimuksessa on koko joukko tulkinnanvaraisuuksia ja aika moni siihen liittynyt valtio myös asettanut varaumia, eli ilmoittanut että päätätte mitä päätätte mutta me pidämme päämme.
Asianosaista liikennemerkkiä koskee seuraava teksti:
Warning of a section of road on which there is a particular danger of animals crossing shall be given by a symbol representing the silhouette of the animal, domestic or wild, most frequently encountered, such as symbol A, 15a for a domestic animal and symbol A, 15b for a wild animal.
Ja nyt sitten ruvetaan tulkitsemaan, mitä tarkoittaa "most frequently encountered".
Ranskalainen tulkinnee asiaa niin, että se tarkoittaa eläintä, joka Ranskan maaperällä on yleisin kolaroitava. Koska se on kauris, kaikissa villieläinmerkeissä esiintyy kauris, vaikka vaarana olisi törmätä muurahaiskarhuun, poliisikoiraan tai everstiluutnanttiin. Todellisuus sitten kerrotaan lisäkilvellä. Vastaavasta syystä Ranska varoittaa lehmän kuvalla esimerkiksi lampaasta.
Ruotsalainen tulkinta katsonee asiaa paikallisesti: Jos samassa paikassa voi esiintyä hirviä ja villisikoja, ei laiteta kahta kylttiä vaan jompikumpi, yleisyyden mukaisesti. Niinpä ruotsalaisilla on kaikkiaan seitsemän eläinmerkkiä ja Transportstyrelsenillä on oikeus lanseerata uusia tarvittaessa. Ruotsalainen ei myöskään vaivaudu pohtimaan, ovatko eläimet villejä vai ei, vaan kaikki on niputettu merkin A19 "Varning för djur" varianteiksi: A19 hirvi, A19-2 kauris, A19-3 nauta, A19-4 hevonen, A19-5 poro, A19-6 lammas, A19-7 villisika. Tämä näkökulma on viisas, koska ei tarvitse pohtia, onko poro villieläin vain kotieläin.
Yhden kerran on allekirjoittaneella ollut villisikatörmäys lähellä. Tapahtui muutama vuosi sitten marraskuisena tihkusateisena iltana hieman Oulaisten alapuolella, jossa ensimmäisenä ei odota että villisika juoksee tielle. Sika jäi kärsä maassa jotain haistellen kulkemaan rajusti mutkitellen auton valoissa tien keskiviivaa pitkin, jolloin ainoa vaihtoehto on hidastaa vauhti voimakkaalla jarrutuksella ihan kävelyvauhtiin saakka, eikä miettiä kummalta puolelta tekee jäännösvauhdilla väistön kuten hirven kanssa voi usein menetellä. Sika jolkotteli hyvän aikaa auton edessä ennenkuin usean torvensoiton jälkeen meni ojaan. Otus on sen verran kookas että henkilöautolla kun törmää, matka todennäköisesti katkeaa, vaikka se ei tuulilasille tulisikaan. Onneksi ei osunut.
VastaaPoista