Kokemäenjoen vesistön Längelmäveden ja Hauhon reitit haarautuvat Valkeakoskella kohta sen jälkeen, kun Valkeakosken kanavassa on vesistön pinta noussut tasolle 84 metriä merenpinnan yläpuolelle. Reitit pysyvät tasolla 84 metriä aina Längelmäen Länkipohjaan ja Hauhon Vihavuoteen saakka. Tätä allasta sanotaan myös Suur-Längelmävedeksi ja jos se katsottaisiin yhdeksi järveksi, se olisi Suomen yhdeksänneksi suurin.
Reitti on pitkä: Vesitse matkaa Länkipohjasta Vihavuoteen on runsaat 120 kilometriä. Vesistö halkoo kohtalaisen tiuhaan asuttuja seutuja ja monia maanteitä. Siksi on hieman yllättävää, että pääväylän ylittää ainoastaan kymmenen siltapaikkaa.
Pelisalmea lukuun ottamatta siltapaikat ovat hyvin vanhoja. Niissä on ollut historian saatossa useita siltoja, joita on aika ajoin uusittu. Nykyiset sillat ovat lähes poikkeuksetta teräsbetonisia 1960- ja 1970-luvun palkkisiltoja ja vanhat sillat ovat pääosin kadonneet.
Katsellaanpa siltoja. Lähdetään Hauholta ja edetään Valkeakosken kautta kohti koillista.
Hauholla Ison-Roineen ja Pyhäjärven yhdistää lyhyt Lehdesmäen joki. Lehdesmäessä oli ennen puinen silta.
Uusi silta valmistui vuonna 1969 lähelle Pyhäjärven rantaa joen itäiseen päähän. Vanha silta olisi haluttu säästää, mutta Hauhon kunta kieltäytyi ylläpitämästä sitä uuden valmistuttua.
Silta on Hauhon ja Luopioisten välisellä reitillä, tiellä 3223. Vuoden 1969 silta tuli 2020-luvulle tultaessa purkukuntoon, mutta koska kiertotie olisi ollut pitkä, siltaa päätettiin tekohengittää jännittämällä se uudelleen. Teillä ja Turuilla kertoo asiasta artikkelissa Jännitystä peliin.
Valtatie 12 ylittää vesistön ensimmäisen kerran Hauhon Vitsiälän Vuolteen kohdalla. Kyseessä on vanha uittoreitti, jonka yli kulki vielä sata vuotta sitten pienehkö puusilta.
Aivan 1930-luvun lopulla puusillan eteläpuolelle tehtiin komea kaarisilta.
Tämä betonisilta kesti monet melskeet ja jopa valtatien kokonaan uusitun version. Mutta sekin tuli vanhaksi ja korvattiin 2010-luvulla tusinasillalla. Tästä episodista kertoi Teillä ja Turuilla artikkelissa Kaunottaren lähtö vuonna 2016.
Alvettulan vanha silta Hämeenlinnan ja Hauhon välisellä maantiellä on vuodelta 1916. Se on ikuistettu erinäiseenkin postikorttiin. Sillan suojelusta on useaan otteeseen väännetty kättä ja Väyläviraston edeltäjien kahvihuoneissa lienee pihisty kiukusta, kun milloin ministeri, milloin Museovirasto ja milloin ELY-keskus on kävellyt ylitse ja päättänyt suojelusta. Silta on tällä hetkellä huonokuntoinen: suojelu kiinnostaa mutta siitä maksaminen ei. Vanhasta sillasta tarkemmin artikkelissa Alvettulan vanha silta 100 vuotta. Uusi silta on 1970-luvulta ja se on kertaalleen peruskorjattu.
Alvettulan uusi ja vanha silta
Kolmostie kulki 1960-luvulle asti Hämeenlinnasta Tampereelle Pälkäneen ja Kangasalan kautta. Seudun todella hieno nähtävyys Kyllönjoki ylitettiin Pälkäneen Kyllössä. Puinen tukiansassilta on edelleenkin jäljellä. Kolmostien uuden linjauksen jälkeen Hämeenlinnan–Pälkäneen tie rakennettiin kokonaan uudelleen valtatietasoiseksi 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. Tietä varten tehtiin uusi Kyllönjoen silta noin 400 metrin päähän alavirtaan.
Kantatien 57 silta etualalla ilta-auringossa. Vanha silta taempana.
Kyllönjoen vanha silta. Ensimmäinen versio on vuodelta 1890. Se paloi vuonna 1917 ja rakennettiin saman tien uudelleen. Uuden vien valmistuttua vuonna 1967 vanha silta peruskorjattiin vanhan mallin mukaiseksi.
Pälkäneen Harhalassa Mallasveden ja Pinteleen välisen Harhalansalmen sillan uusinta tuli ajankohtaiseksi, kun nykyinen seututie 307 Valkeakoskelta Pälkäneelle rakennettiin. Uusi silta valmistui 1968 ja vanha purettiin hajottamalla se veteen.
Harhalan vanha silta. Uusi rakenteilla.
Uusi silta avattu ja vanha romutettu
Kaivannon vanha silta
Maljastensalmen silta
Kiitos tästä silta-artikkelista :) Olen innokas vanhojen siltojen ja lossipaikkojen koluaja.
VastaaPoistaLängelmäveden historia myös itsessään on mielenkiintoinen. Onhan sen pinta luonnonmullistusten ja ihmisen tekosien vuoksi laskenut kuutisen metriä. Sen seurauksena lahdekkeita on kuivunut ja kuroutunut omiksi pikku järvikseen. Pari siltoihin liittyvää kuriositeettipaikkaa voisi vielä nostaa esille, lähinnä sen vuoksi että niistä pääsee Längelmävedeltä veneellä jopa Vt9 alitse. Orivedellä Venehjokea pitkin Oriselkään ja edelleen Vt9 alitse Nihuanjärveen. Toinen paikka on Talviaisissa, jossa Kaivannonsalmea pitkin pääsee Lopenselälle ja edelleen rautatien ja Vt9 alitse Harolanlahdelle. Kaivannonsalmi on sen verran kapea ettei sinne välttämättä enää eksy vahingossa, vaan paikallisten neuvoilla siitä mentiin lävitse. Meillä oli aikoinaan Silver Beaver, pienehkö 40hp moottorivene ja sillä koluttiin joskus erilaisia pikkureittejä. Noissa paikoissa näkee hyvin kuinka valtavasti järven vedenpinta on laskenut.
VastaaPoistaEikös tästä vielä yksi silta jää uupumaan? Viehän Rönninsalmen silta saareen (Kuoresalo), ja sieltä mantereelle ylitetään Kuoresalmi, jossa on kuin onkin ihan silta.
VastaaPoistaOnhan Kuoresalmessa silta, mutta se ei ole pääväylällä kuten tekstin rajaus on. Kuoresalmen voidaan jopa ajatella olevan samaa ylityspaikkaa kuin Rönninsalmen. Samasta syystä teksti ei käsittele muun muassa Heposelän päissä olevia pikkusiltoja vaikka Iharinkoski onkin historiallinen paikka, eikä esimerkiksi tien 310 kulkua Ulvajanlahden pohjukan ylitse. Rajauksen ulkopuolelle jää myös joukko saariin meneviä siltoja sekä tasolla 84 oleviin pikkujärviin kulkevien jokien ja purojen sillat.
VastaaPoistaOlit muuten oikeassa Sillan uusi elämä -kommentissa. Syrjänmäeltä Eräjärvelle laskeutuminen oli varsin vaikuttava kokemus. Koko paikallistie 3260 oli ihan viihdyttävä ajokokemus muutenkin, etenkin kun alla oli puuduttavaa Helsinki-Lahti moottoritietä ajelu.
VastaaPoista