Iin ohitse

Iin ohikulkutien tiesuunnitelman laatimista ollaan käynnistämässä. Tien linjauksesta päätettiin Iin valtuustossa jo 2010-luvun alkupuolella. Nyt kun pitäjä on jäämässä Oulun ja Kemin välillä nelostien ainoaksi pullonkaulaksi, on aika ruveta siirtymään pois NATO-moodista, No Action, Talk Only.

Paikkaseudulla isoimmat linjausriidat käytiin nekin lähes 15 vuotta sitten, mutta edelleenkin nousee pintaan "ettekö te tyhmät nyt ymmärrä" -tyyppisiä kannanottoja.

Katsotaanpa vähän, mistä on kyse.

Lähtökohta on, että Iijoki on Pohjois-Pohjanmaan mahtijokia ja se on etenkin alajuoksullaan vuolas ja leveä. Sen yli ei juuri siltoja rakenneltu menneinä vuosisatoina.

Vielä 1800-luvun lopulla pohjoisen rantatiet kiersivät jokisuut varsin kaukaa, niin Iijoellakin. Matkustavaisia kuljettanut lossi ylitti joen viitisen kilometriä ylävirtaan.

Yleiskartta 1897

Vuonna 1901 valmistui Iijoen yhdistetty maantie- ja rautatiesilta hieman lähemmäs kirkonkylää. Kun valtatiet luokiteltiin ja numeroitiin vuonna 1938, sillan alemman kerroksen tiestä tuli osa Helsingin Petsamon välistä valtatietä. Kovin pitkäaikaiseksi silta ei jäänyt. Sen kohtaloksi tulivat saksalaisen räjähdysaineteollisuuden tuotteet 27.9.1944. 

Iijoen vanha rautatie-maantiesilta

Rautatie-maantiesilta rakennettiin uudelleen, ja liikenteelle silta avattiin vuonna 1949. Valtakunnassa ymmärrettiin kuitenkin Pohjanmaan rantatien merkitys ja sitä ruvettiin pian rauhan saapumisen jälkeen rakentamaan uusiksi. 1930-luvun tiekartassa Oulun ja Kemin välimatkaksi mainittiin 146 kilometriä, kun se nykyisin on 107 km. On siinä ollut ratinvääntäjällä töitä.

Suomen tiekartta 1937

Iijoen alajuoksun ylitse valmistuivat uudet sillat vuosina 1956 ja 1958. Siitä lähtien nelostie on jyrännyt Iin keskustan halki.

Fennia-kartasto 1979

Kun Oulun–Kemin nelostietä ruvettiin viimein uusimaan ajanmukaiseksi 2000-luvulla, Iin kohta jäi avoimeksi. Sitä kun ei nykytyyliin voida rakentaa "säästösyistä" muutama kilometri kerrallaan, vaan koko pätkä pitää tehdä laakista. 

Nelostietä Iissä. Raskaan liikenteen osuus merkittävä.

Päävaihtoehdot olivat nelostien vetäminen joko keskustan halki tai radan vartta Asemankylän kohdalta. Kumpikin johtaa rakennuskannan purkamiseen. Rintamalinjat kulkevat pitkälti sen mukaisesti, missä kukin asuu.

Rautatietä seuraava linja voitti aikoinaan väännön. Tie haarautuu Iin eteläpuolella kilometrin verran ennen nykyisen moottoriliikennetien päättymistä, kaartuu itään ja palaa nykylinjaukselle reilusti Iin pohjoispuolella. Pituutta uudelle tielle tulee noin 17 kilometriä. Tietyyppinä se on jatkuva ohituskaistatie. Tielle on kaavailtu kolmea eritasoliittymää.

Vesistön ylityksiä tulee kaksi: Varsinainen Iijoki ja hieman pohjoisempana Raasakan voimalan patoaltaasta kulkeva kanava. 

Iijoen uusi rautatie-maantiesilta

Kaksikerroksinen silta on varsin harvinainen ratkaisu Suomessa.

Iijoella tehtiin valtavia voimalaitostöitä 1960-luvulla. Joen 60 alinta kilometriä on valjastettu ja viisi voimalaitosta hyödyntää 94 metrin pudotuskorkeuden. Raasakka on voimaloista ensimmäinen mereltä katsoen ja se on valmistunut vuonna 1971. Sen yhteyteen rakennettiin tekoallas, joka on kooltaan yli 250 hehtaaria. Nyt rautatie ja tulevaisuudessa ehkä myös maantie tämän järjestelmän poikki.

Raasakan voimalaitos. Rautatien summittainen kulku merkitty katkoviivalla.

Rautatien ylityspaikka. Suunnilleen tähän uusi nelostie tulee.

Tiesuunnitelmahankkeen aloituskuulutus on tolpassa ja suunnitelman suunnitellaan valmistuvan vuonna 2027. Aivan heti ei siis kannata odotella pääsevänsä cruisailemaan uudella tiellä.

Korkeampaa matematiikkaa

Vaikka erilaiset mittatekniikan työkalut ovat vuosikymmenten saatossa parantuneet ja käyneet aina tarkemmiksi, silloin tällöin maastossa törmää mielenkiintoisen korkeampaan matematiikkaan. Kuten siihen, että Inkoon ja Salon välimatka seututietä pitkin 186 oli aikoinaan toisessa päässä tietä seitsemän kilometriä lyhyempi kuin toisessa.

Entisessä Nastolan kunnassa, nykyisessä Lahden kaupungin Nastolan kaupunginosassa Uudessakylässä risteävät seututie 312 ja yhdystie 3136. Tie 3136 on viitoitettu Vuolenkoskelle ja Vierumäelle. Vierumäelle on kahdeksan kilometriä enemmän kuin Vuolenkoskelle.

Kun sitten ajetaan tätä tietä noin 300 metriä, edessä on kovin mielenkiintoinen etäisyystaulu:

Tällä matkalla on tapahtunut jokin topologinen ihme. Mahtaakohan Möbiuksen renkaalla olla sormensa pelissä, mene ja tiedä.

Lähestyttäessä toista Salpausselkää reitit haarautuvat. Tie 3136 jatkaa Vuolenkosken suuntaan ja 3137 Vierumäen. Kumpikin päättyy Vierumäen–Jaalan seututiehen 362. Risteyksessä matkaero on taas kasvanut kahdeksaan kilometriin, mutta kokonaismatka lyhentynyt kaksi kilometriä. Saattaa toki olla niin, että näiden kilpien laittajan mielestä viitoituskohde Uusikylä on jossain muualla kuin teiden 312 ja 3136 risteyksessä.

Tämä teoria on hieman heikoilla, koska teiden 362 ja 3137 risteyksessä kilometrien summa onkin 30, ei 27.

1920-luvulla mitattiin Suomen maantiet ja viitoituksessa ja tiekartoissa esitettiin etäisyydet 10 metrin tarkkuudella. 

Kehitystä pitänee tulkita niin, että mahdollisuuksien ja huolellisuuden tulo on vakio. Jonkinlainen tienpitoon sovellettu Heisenbergin epätarkkuusperiaate. Kaiketi.