11.8.2008

Leveäkaistatie

Tulipa naatiskelluksi viikonlopun paluuruuhkaa kohti Helsinkiä. Kouvolan ja Koskenkylän välisellä kuutostien leveäkaistaosuudella oli mahdollista tarkkailla tietyypin toimintaa.

Verrattuna vanhaan kitukränniin nyt vajaat neljä vuotta käytössä ollut uusi tie on kerrassaan erinomainen. Silti se aihettaa pohdintaa siitä, mikä idea koko leveäkaistatien konseptissa on.

Leveäkaistatien keskeiseksi ideaksi mainitaan se, että se helpottaa ohituksia. Kuitenkaan tien leveys ei riitä siihen, että ohitus voisi kunnolla tapahtua ylittämättä keskiviivaa. Toisaalta keskiviivan vasemman puolen käyttäminen ohitukseen vastaantulijoiden ollessa liian lähellä on myös leveäkaistatiellä kiellettyä. Eli missä pihvi? Kaiketi siinä, että leveäkaistatiet ovat uusia ja suunniteltu sellaisiksi, että näkyvyyttä ja siten ohituspaikkoja on reilusti. Leveäkaistaisuus sinänsä ei siis ole avainasia.

Kuutostiellä liikennekäyttäytyminen on samanlaista kuin mikä on Ruotsissa aiheuttanut koko kaksikaistaisen leveäkaistatiestön katoamisen. Ohituksia tehdään vastaan tulevasta liikenteestä piittaamatta ja pahimmillaan tielle ahtaudutaan neljä rinnan.

Ruotsissa leveät tiet on valtaosin muunnettu keskikaiteilla varustetuiksi kolmikaistaisiksi ohituskaistateiksi. Suomalaisten toitottama ruotsalainen "joustavuus" on lahden tuolla puolen siis katsottu merkittäväksi riskiksi, jota uusilla ratkaisuilla halutaan suitsia. Tämäkö lienee Suomenkin tie.

1 kommentti:

  1. Listaan voisi lisätä joidenkin tavan roikkua keskiviivan tuntumassa tien leveydestä riippumatta. Tällöin on kohtalaisen yhdentekevää, kuinka leveä tie on: ohittaminen on aina yhtä vaikeaa.

    Joka tapauksessa käsittääkseni Tiehallinto on linjannut, ettei uusia leveäkaistateitä rakenneta enää Suomeenkaan vaan keskitytään keskikaiteellisten ohituskaistateiden rakentamiseen.

    VastaaPoista

Kommentteja moderoidaan tarvittaessa asiallisen tason säilyttämiseksi. Kaikki kukat saavat kukkia, mutta aggressiivista ja/tai epäasiallista kielenkäyttöä eikä asian vierestä jämppäämistä katsota hyvällä. Nimimerkkikirjoitusten moderaatiokynnys on alhaisempi kuin nimellään esiintyvien tai muuten tunnettujen kommentaattoreiden hengentuotosten.

Kommentit yli 30 päivää vanhoihin artikkeleihin tarkastetaan ennen julkaisua, ja ne hyväksytään jos ne tuovat käsiteltävään asiaan tai käytävään keskusteluun oleellista uutta sisältöä.