Totuus on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Jos risteävien ajoratojen kummallakin puolella on kevyen liikenteen väylä, risteys onkin itse asiassa kaikkiaan yhdeksän risteystä: Ajoratojen risteys, neljä ajoradan ja kevyen liikenteen väylän risteystä ja neljä kevyen liikenteen väylien risteystä. Tällaisessa risteyksessä oikeastaan kolme rinnakkaista kaksisuuntaista väylää leikkaa toiset kolme. Oikealle kääntyvä saattaakin olla yhtäkkiä vasemmalta saapuva. Kuitenkin koko hommaa kuvitellaan ohjattavan yhtä risteystä koskevin säännöin.
Ajoradalla liikkuvien autojen sun muiden keskinäiset säädökset ovat kohtalaisen selvät, mutta kevyen liikenteen säädökset ovat vähintäänkin sekavat.
Lakia helposti luetaan vain katsomalla yhtä pykälää, mikä usein on virhe. Etenkin tieliikennelaki ja -asetus ovat pykäläverkko, jota pitää lukea kokonaisuutena, koska samaa asiaa käsitellään eri pykälissä, jotka voivat olla ristiriidassa keskenään.
Perussääntöjä on aika monta: Oikealta tulevan sääntö, vasemmalle kääntyvän sääntö, risteävän kevyen liikenteen sääntö, pyörätien risteyssääntö, suuntamerkin näyttämissääntö, väistämisvelvollisuutta säätävät liikennemerkit jne.
Jo oikealta tulevan sääntö on hankala: Ensimmäinen momentti kuuluu: "Risteystä lähestyessään kuljettajan on noudatettava erityistä varovaisuutta. Hänen on väistettävä samanaikaisesti muuta tietä oikealta lähestyvää ajoneuvoa." Ensinnäkin, erityisen varovaisuuden mittaaminen on vaikeaa ja sen puuttuminen vaikeasti osoitettavaa. Ilmaisu "samanaikaisesti" tuottaa vaikean näyttöpulman: Laajassa risteyksessä voi sattua törmäys hyvin eriaikaisesti risteykseen saapuneiden kesken. Sanat "muuta tietä" taas tarkoittaa sitä, että sääntö ei sovellu samaa tietä ajavien keskinäisen väistämisvelvollisuuden tarkasteluun. Ajorata ja sen rinnalla oleva pyörätie esimerkiksi ovat samaa tietä.
Ajoradalla ja kevyen liikenteen väylällä kulkevan liikenteen välillä on useita mahdollisia törmäystilanteita, joissa väistämisvelvollisuus ei ole yksikäsitteinen, vaan asiaan useita ristiriitaisia pykäliä. Tapauksessa A toisaalta ajoradalta kääntyvä auto on väistämisvelvollinen risteävän kevyen liikenteen kanssa ja toisaalta kääntyvä pyöräilijä on liikennemerkin mukaan väistämisvelvollinen saapuessaan risteykseen.
Tapaus B on samankaltainen kuin A. Silloinkin pyöräilijä on väistämisvelvollinen liikennemerkin nojalla. Sen sijaan vasemmalle kääntyvän sääntö ei sovellu, koska se pätee vain, jos on vastaan tulevaa liikennettä.
Vastaavasti kuin tapauksessa B tapauksessa C vasemmalle kääntyvä auto ei ole väistämisvelvollinen vasemmalle kääntyvän säännön mukaan, koska pyöräilijä ei tule vastaan. Sen sijaan häneen vaikuttaa risteävän kevyen liikenteen väylän sääntö ja pyöräilijään kärkikolmio.
Tapauksessa D kumpikin osapuolista kääntyy vasemmalle, mutta kumpikaan ei tule vastakkaiselta suunnalta. Taas kumpikin on väistämisvelvollinen muiden pykälien nojalla.
Tapauksen E arviointi meneekin sitten monimutkaisemmaksi. Pyöräilijä on saattanut olla risteysalueella pitkään ennen törmäyskurssilla olevan autoilijan sinne saapumista. Kärkikolmiohan säätää, että risteykseen tulevan on väistettävä risteävältä tieltä tai etuajo-oikeutetulta suunnalta saapuvia.
Jälkiselvittelyissä saattaa nousta mielenkiintoiseksi kysymykseksi suuntamerkin näyttämisvelvollisuus, jonka varsinkin pyöräilijät lähes säännönmukaisesti laiminlyövät. Raastuvassa onnettomuuden jälkeen aivan varmasti pohditaan sitä, oliko onnettomuus autoilijan kannalta ennalta arvaamaton siksi, että pyöräilijä kääntyi törmäyskurssille näyttämättä suuntamerkkiä.
Nämä tapaukset ovat helppoja. Jatkoa seuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja moderoidaan tarvittaessa asiallisen tason säilyttämiseksi. Kaikki kukat saavat kukkia, mutta aggressiivista ja/tai epäasiallista kielenkäyttöä eikä asian vierestä jämppäämistä katsota hyvällä. Nimimerkkikirjoitusten moderaatiokynnys on alhaisempi kuin nimellään esiintyvien tai muuten tunnettujen kommentaattoreiden hengentuotosten.
Kommentit yli 30 päivää vanhoihin artikkeleihin tarkastetaan ennen julkaisua, ja ne hyväksytään jos ne tuovat käsiteltävään asiaan tai käytävään keskusteluun oleellista uutta sisältöä.