Suomalaisen tieverkon erikoisuus on polkutie. Kyseessä on lähinnä Lapissa käytetty tietyyppi, joka on alunperin tarkoittanut todellakin polkua, jota on ollut mahdollista kulkea jalan ja ratsain. Merkittävä osa Lapin nykyistä tieverkkoa on aikoinaan ollut polkuteitä. Kehitys muutti polkutiet ensin autolla ajettaviksi väyliksi ja sitten osaksi maantieverkkoa.
Aika ei ole vielä kuitenkaan täysin ajanut polkuteiden ohitse. Tiehallinnon hoitovastuulla on vielä puolentusinaa sellaista. Käytännössä ne ovat mönkijäuria. Mielenkiintoista asiassa on se, että koska ne ovat jääneet Tiehallinnon vastuulle (josta Tiehallinto on yrittänyt eroon), niillä on numero. Numeroa ei kuitenkaan ole merkitty maastoon.
Polkuja ylläpidetäänkin. Valtion vuoden 2008 budjetissa Tiehallinnolle on osoitettu korvamerkittyä rahaa 700.000 euroa Saarikosken-Raittijärven polun 52004 kunnostamiseen Enontekiöllä. Tällä rahasummalla saadaan rakennetuksi noin 4,3 kilometriä pitkospuita, Nammakkajoen silta ja noin 700 metriä sorastettua polkua. Polun kokonaispituus on noin 35 kilometriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja moderoidaan tarvittaessa asiallisen tason säilyttämiseksi. Kaikki kukat saavat kukkia, mutta aggressiivista ja/tai epäasiallista kielenkäyttöä eikä asian vierestä jämppäämistä katsota hyvällä. Nimimerkkikirjoitusten moderaatiokynnys on alhaisempi kuin nimellään esiintyvien tai muuten tunnettujen kommentaattoreiden hengentuotosten.
Kommentit yli 30 päivää vanhoihin artikkeleihin tarkastetaan ennen julkaisua, ja ne hyväksytään jos ne tuovat käsiteltävään asiaan tai käytävään keskusteluun oleellista uutta sisältöä.