Savonlinnan pohjoispuolella sijaitsee pitkä ja kapea kannas, joka erottaa toisistaan Saimaan Haukiveden ja Joensuuhun kulkevan reitistön toisistaan. Kannaksen poikki on kaivettu kaksi kanavaa: Oravin ja Haponlahden kanavat.
Oravin kanava on vanha: Se on ensi kerran rakennettu vuonna 1858 ja uudemman kerran vuonna 1881. Oravi on ahdas laivaliikenteelle ja siksi kannaksen poikki rakennettiin vuonna 1960 valmistunut Haponlahden kanava.
Parikilometrinen Haponlahden kanava on Suomen pisin avokanava, eli sulkuportiton kanava. Se on verraten leveä ja viivasuora. Ei olekaan ihme, että se aikanaan sai rakentajiltaan lempinimen Suetsi.
Haponlahden kanavan sillan korkeus rajoittaa korkeimpien aluksien läpipääsyä ja siksi kannaksen pohjoispäässä olevassa Tappuvirrassa on lossi. Tiehallinto haluaa päästä tästä seututien 468 lossista eroon ja sen korvaamista sillalla on suunniteltu.
Suunnittelussa on noussut esille se, että Tappuvirta on mutkaisuutensa takia verraten hankala laivaväylä. Siksi Tiehallinto onkin valinnut jatkosuunnittelun pohjaksi vaihtoehdon, jossa laivaliikenne siirretään Haponlahteen. Näin Tappuvirtaan tulisi vain 8,5 metriä korkea silta.
Suunnitelma edellyttää, että Haponlahden kaunis kaarisilta puretaan ja tilalle rakennetaan alikulkukorkeudeltaan 24,5-metrinen korkea silta.
Saattaa olla, että suunnitelma vielä joutuu suurennuslasin alle. Nykyisen lossin vuosittaisiksi käyttökustannuksiksi mainitaan noin 0,5 miljoonaa euroa ja kahden uuden sillan kustannusarvioksi on esitetty 14 miljoonaa. Investoinnin takaisinmaksuaika on kovin kovin pitkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja moderoidaan tarvittaessa asiallisen tason säilyttämiseksi. Kaikki kukat saavat kukkia, mutta aggressiivista ja/tai epäasiallista kielenkäyttöä eikä asian vierestä jämppäämistä katsota hyvällä. Nimimerkkikirjoitusten moderaatiokynnys on alhaisempi kuin nimellään esiintyvien tai muuten tunnettujen kommentaattoreiden hengentuotosten.
Kommentit yli 30 päivää vanhoihin artikkeleihin tarkastetaan ennen julkaisua, ja ne hyväksytään jos ne tuovat käsiteltävään asiaan tai käytävään keskusteluun oleellista uutta sisältöä.