Helsingin kaupungin liikennelaitos suunnittelee suunnittelevansa trollikan paluuta.
Ajatuksena on, että useita keskusta-alueen linjoja muutettaisiin sähköbussilla liikennöitäviksi. Esillä on ollut jopa suunnitellun raitioliikenneverkon laajennusten osittainen korvaaminen johdinautoliikenteellä.
1970-luvulla yritettiin silloisen linjan 14 liikennettä tekohengittää 1940-luvun kaluston lähestyessä romutusikäänsä. Tuon ajan ongelma oli se, että kalustoa ei valmistettu kuin Itä-Euroopassa ja silloisessa maailmassa tuon suunnan teknologiatarjonnan ja länsimaisten odotusten välille jäi liian suuri aukko.
Maailma on muuttunut 30 vuodessa ja johdinautoteollisuutta noussut itämään. Kaluston saatavuus on eri tasolla kuin aikoinaan.
Matalalattiaisen raitiovaunun ja helsinkiläisen raitiotieverkon yhdistäminen tuntuu olevan varsin vaikea haaste. Ensikuulemalta johdinautoidea vaikuttaa käyttökelpoiselta. Infrastruktuuri-investoinnit ovat oleellisesti pienemmät kuin raitiovaunukalustolla, bussin tuottama melu on murto-osa dieselbussista ja matalalattiaisuus on todennäköisesti toteutettavissa vähemmin kompromissein kuin ratikoissa.
Mutta syntyykö asiassa sporapuolue ja trollikkapuolue ja loputtomien kiistakirjoitusten virta?
Täältä kaukaa pohjoisesta katsoen joskus mietityttää, ollaanko pääkaupunkiseudun joukkoliikennejärjestelmästä tekemässä kenties liian sekavaa. Nykyisin on käytössä jo linja-autot, rautiovaunut, paikallisjunat, metro ja Suomenlinnan lautta. (Unohdinko jotain?) Nämä kaikki varmasti puoltavat paikkaansa, mutta nyt suunnitellaan vielä ainakin pikaraitioteitä ja johdinautoja. Tuovatko uudenlaiset liikennevälineet enää mitään lisäarvoa nykyiseen järjestelmään vai olisiko tehokas, toimiva ja edullinen joukkoliikenne järjestettävissä paremmin nykyisiä liikennevälineitä kehittämällä ja laajentamalla? Pikemminkin epäilyttää, että uudet liikennevälineet vain tekevät järjestelmästä sekavamman, tehottomamman ja kalliimman.
VastaaPoista